Pitäisikö lihavuusleikkauksia tehdä enemmän

Kirurgien ja potilaiden mukaan vuotuisten lihavuusleikkausten määrä tulisi vähintään kaksinkertaistaa. Lihavuusleikkauksia tehdään Suomessa väestöön ja erityisesti lihavuusongelman suuruuteen nähden vähän muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Vuonna 2015 Suomessa tehtiin 877 lihavuusleikkausta, kun esimerkiksi Ruotsin vastaava luku oli noin 6 500. Suomessa on arvioiden mukaan noin 50 000 ihmistä, jotka voisivat hyötyä leikkauksesta.

– Vallalla on käsitys, että jokainen vaikeasti ylipainoinen ihminen pystyy laihduttamaan, jos on riittävän vahva, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Vetoamme Suomen hallitukseen ja terveydenhuollon päättäjiin sen puolesta, että yhä useamman vaikeasti tai sairaalloisesti lihavan mahdollisuutta päästä leikkaukseen edistettäisiin hoitoonohjausta tehostamalla, ja että leikkausten määrää lisättäisiin näin lähemmäs pohjoismaista tasoa, sanoo Lihavuus- ja metaboliakirurgian yhdistyksen hallituksen jäsen ja Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen.

Lihavuuden leikkaushoito ei ole kosmeettista kirurgiaa, vaan kustannustehokas menetelmä hoitaa sairaalloista tai vaikeaa lihavuutta silloin, kun siihen liittyy liitännäissairaus, kuten diabetes tai sydän- ja verisuonisairaus. Lihavuusleikkaus parantaa lihavuuteen liittyviä, usein suuria kustannuksia aiheuttavia sairauksia. Tämän lisäksi lihavuusleikkaus parantaa potilaiden elämänlaatua ja vähentää lihavuuteen liittyvää kuolleisuutta.

– Huolimatta hoitosuosituksista ei kaikissa sairaaloissa tai terveysasemilla ole hyvin määriteltyjä hoitopolkuja lihavuuden hoitoon, ja lihavuuden hoitokäytännöt vaihtelevat todella paljon. Hoidon esteet tulisi tunnistaa ja poistaa, Pietiläinen kertoo.

– Lihavuuden hoitoketju pitäisi kaikkialla Suomessa saada sellaiseksi, että potilailla olisi mahdollisuus päästä lihavuuden elintapahoitoon ja tarvittaessa myös lihavuuskirurgiseen arvioon. Huomiota tulisi kiinnittää myös leikattujen jälkihoitoon, sillä sairaanhoitopiireillä ei ole olemassa yhteneväisiä ohjeita tai malleja jälkihoitoa varten. Erityisesti psyykkistä tukea tarvitaan, mutta sitä ei Suomessa huomioida juuri ollenkaan, sanoo Suomen Lihavuusleikatut LILE ry:n puheenjohtajaMervi Tarpio.

Lihavuusleikkaukset tuovat kustannussäästöä

Lihavuus yleistyy nopeasti koko maailmassa ja se on yksi suurimmista terveydenhuollon tulevaisuuden haasteista. Suomalaisista miehistä 66 prosenttia ja naisista 46 prosenttia on ylipainoisia (painoindeksi BMI > 25) ja noin 20 prosenttia koko väestöstä täyttävät lihavuuden kriteerit (BMI > 30). Henkilöistä, joiden painoindeksi on yli 30, riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle sydänsairauksien ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi on yli kaksinkertainen normaalipainoisiin verrattuna.

Lihavuus heikentää toiminta- ja työkykyä ja aiheuttaa kustannuksia. Suomessa toteutetun FINOHTA-tutkimuksen mukaan vaikeasti tai sairaalloisesti lihavien potilaiden leikkaushoito näyttää tuovan potilaille merkittävää terveyshyötyä, ja terveydenhuoltojärjestelmälle kustannussäästöä. THL on laskenut, että lihavuusleikkaus maksaa itsensä takaisin seitsemässä vuodessa, kun terveydenhuollon kustannukset laskevat.

Taustaa lihavuusleikkauksista

Lihavuus aiheuttaa tai pahentaa monia sairauksia. Lihavuus ja liikkumaton elämäntapa lisäävät riskiä sairastua erilaisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, verenkiertoelimistön sairauksiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin ja depressioon. Lihavuuden aiheuttamia sairauksia voidaan ehkäistä ja hoitaa tehokkaasti laihduttamalla. Jo kohtuullinen, vähintään 5 prosentin suuruinen laihdutus on hyödyllistä. Laihduttamiseen ja painonhallintaan kuuluu aina elämäntapojen eli ruoka- ja liikuntatottumusten muuttaminen.

– Mikäli laihduttaminen ei syystä tai toisesta onnistu, voidaan tarvita leikkaushoitoa. Lihavuusleikkaus on osa lihavuuden hoidon kokonaisuutta ja sairaalloisen lihavuuden tehokkain hoitomuoto, joka johtaa yleensä pysyvään laihtumiseen, kertoo Pietiläinen.

Leikkausta voidaan harkita, mikäli potilas on osallistunut painonhallinnan ryhmähoitoon joko perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon valvonnassa, ja hän on sen seurauksena pudottanut vähintään 7 prosenttia painostaan. Näin varmistetaan, että potilas on kykeneväinen muuttamaan elintottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla. Leikkausta voidaan harkita, jos nämä toimet eivät ole tuottaneet riittävää tulosta, tai mikäli saavutettua laihtumistulosta ei ole kyetty säilyttämään.

– Lihavuusleikkausta käytetään siis yksilöllisen harkinnan jälkeen kriteerit täyttäville hyvin ylipainoisille potilaille, Pietiläinen ynnää.

Leikkauksen jälkeen laihdutaan siksi, että ruokahalu laskee ja energian saanti ruoasta vähenee. Osa leikkaustyypeistä vähentää myös ruoan imeytymistä. Leikkauksella aikaansaatu laihtuminen lievittää tai parantaa lihavuuden aiheuttamia sairauksia. Jatkuvasti lisääntyvä tutkimustieto antaa esimerkiksi näyttöä siitä, että leikkauksen avulla päästään useimmiten vuosiksi kokonaan eroon diabeteslääkityksestä. Edullinen vaikutus diabetekseen on suurempi potilailla, joilla diabetes on kestänyt vasta vähän aikaa.

Leikkaus myös lievittää tai parantaa uniapneaa, normalisoi lihavuuteen liittyvää veren rasvahäiriötä, laskee kohonnutta verenpainetta ja vähentää astmalääkkeiden tarvetta. Useimmilla laihtuminen kohentaa mielialaa ja parantaa elämänlaatua. Painonlasku on myös aivojen terveyden kannalta hyödyllistä.

Lihavuusleikkauksia on pääasiassa kahdenlaisia, joista yleisin on vatsalaukun ohitusleikkaus. Vatsalaukun ohitusleikkauksessa vatsalaukusta jää käyttöön huomattavasti normaalia pienempi, 15–20 millilitran suuruinen pussi, joka yhdistyy ohutsuoleen. Mahalaukun kavennusleikkauksessa sen sijaan vatsalaukusta poistetaan runko-osa niin, että vatsalaukku kapenee.