Maahanmuutto ja ”Castron malli”

Fidel Castro tyhjensi Kuuban vankiloita ja mielisairaaloita useaan otteeseen, erityisesti 1960-luvulla. Kyseessä oli Kuuban hallituksen politiikka. Vaikuttaa, että usean maan johto noudattaa nykyään samanlaista politiikkaa, kun tarkastellaan maahanmuuttajien ylisuurta edustusta rikostilastoissa.

Kun Fidel Castro nousi valtaan Kuubassa vuonna 1959, hän halusi luoda uuden, sosialistisen yhteiskunnan. Se tarkoitti monien entisten vallanpitäjien yhteiskunnan arvojen ja rakenteiden kumoamista, mukaan lukien vähemmistöjen ja ”epätoivottujen” henkilöiden poistamista yhteiskunnasta.

Marielin laivojen kriisi

Yksi merkittävimmistä ja tunnetuimmista tapauksista oli vuonna 1980, kun Castro päätti avata Marielin sataman ja mahdollisti massamuuton Kuubasta Yhdysvaltoihin. Tämä tapahtuma tunnetaan nimellä ”Marielin laivojen kriisi” (Mariel boatlift).

Vuonna 1980 Fidel Castro ilmoitti, että Kuuban hallitus sallisi tuhansien kansalaisten lähteä saarelta, mikäli heillä oli halukkuutta ja mahdollisuus muuttaa Yhdysvaltoihin. Päätöksen taustalla oli kansalaislevottomuudet, taloudelliset vaikeudet ja hallituksen halu päästä eroon epämiellyttävistä tai ongelmallisiksi katsotuista henkilöistä.

Castro avasi Marielin sataman, josta ihmiset pääsivät lähtemään Yhdysvaltoihin. Hallituksen toimesta lähetettiin pois maasta ”epäsuosittuihin ryhmiin” kuuluvat henkilöt, kuten vankilassa tai mielisairaalassa olleet tai olevat rikolliset, ja muut hallituksen politiikan kannalta epätoivotut henkilöt. Suurin lähteneista oli yhteiskunnallisesti marginalisoituja tai hallituksen silmissä epätoivottuja henkilöitä. Mikäli oli epätoivottu, eikä lähtenyt maasta, niin vaihtoehtona oli vankilaan joutuminen epämääräiseksi ajaksi.

Vankiloiden ja mielisairaaloiden tyhjentäminen

Castro käytti Marielin kriisiä mahdollisuutena ”puhdistaa” yhteiskuntaa hänen hallitukselleen epämiellyttävistä henkilöistä. Vankiloista ja mielisairaaloista vapautettiin suuri määrä ihmisiä, jotka halusivat lähteä Yhdysvaltoihin. Tämä oli osa hallituksen strategiaa päästä eroon ”epämukavista” kansalaisista ja samalla laventaa kylmän sodan aikaisia suhteita Yhdysvaltoihin.

Rikolliset ja mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt vapautettiin ja lähetettiin Yhdysvaltoihin. Vankiloista ja mielisairaaloista vapautuneet ihmiset eivät olleet valmiita tai kykeneviä sopeutumaan normaaliin elämään Yhdysvalloissa.

Vaikutus vastaanottajamaiden rikollisuuteen

”Vapauden” ja ”puhdistuksen” aaltojen seurauksena suuri määrä yhteiskunnassa epämiellyttäviksi ja vaarallisiksi katsottuja henkilöitä siirrettiin Yhdysvaltoihin.

Marielin kriisin aikana Yhdysvaltoihin tuli yli 125 000 kuubalaista, pääasiassa rikollisia ja mielenterveysongelmista kärsiviä sekä yhteiskunnalle vaikeuksia aiheuttavia henkilöitä. Tämä vaikutti erityisesti Miamiin, jossa rikollisuuden määrä nousi.

”Marielito” -nimitystä alettiin käyttää niistä kuubalaisista, jotka saapuivat Marielin kautta. He eivät sopeutuneet Yhdysvaltojen yhteiskuntaan, joka näkyi erityisesti rikollisuudessa ja yhteiskunnallisessa syrjäytymisessä. Myös järjestäytynyt rikollisuus sai lisää voimaa siirtolaisista, ja erityisesti huumekauppa ja väkivalta lisääntyivät.

Maahanmuuttajien suuri määrä ja erityisesti vaikeudet, joita he kohtasivat sopeutumisessa uuteen yhteiskuntaan, rasittivat Yhdysvaltain sosiaalipalveluja ja rikosoikeusjärjestelmää. Tämä johti yhteiskunnallisiin ongelmiin, joista osa näkyi rikollisuuden kasvuna ja lisääntyneenä poliisitoimintana.

Onko Suomi ”Castron mallin” kohdemaa

Tilastokeskuksen ja muiden virallisten lähteiden mukaan Suomen rikollisuustilastoissa havaitaan eroja eri väestöryhmien välillä. Henkilöt, joilla on ulkomaalaistausta, ovat kokonaisuutena yliedustettuina rikostilastoissa suhteessa osuuteensa väestöstä. Yliedustus vaihtelee merkittävästi alkuperämaan ja muiden taustatekijöiden mukaan. Erot ovat tilastollisesti merkittäviä esimerkiksi omaisuusrikoksissa, seksuaalirikoksissa ja tietyissä väkivaltarikoksissa. Tilastojen tulkinnassa on huomioitava muun muassa väestöryhmien ikärakenne ja sosioekonomiset tekijät, kuten työllisyysaste ja koulutustaso, jotka vaikuttavat rikollisuusriskiin yleisesti väestössä. Ulkomaalaistaustaustaen yliedustus nämäkin tekijät huomioiden on tilastollinen fakta.

Mitkä ovat vastustajien ja kannattajien tarkoitusperät

Maahanmuuttoa kannattavat organisoituneet ryhmät, kuten poliittiset puolueet, kansalaisjärjestöt ja työmarkkinajärjestöt, perustelevat kantaansa monin eri tavoin.

Yleisesti esitettyjä tavoitteita ja perusteluja ovat esimerkiksi työvoiman saatavuuden turvaaminen ja talouskasvun edistäminen erityisesti väestön ikääntyessä. Humanitaariset syyt, kuten kansainvälisten sopimusten mukaisten velvoitteiden täyttäminen turvapaikan ja suojelun tarjoamisessa, ovat myös keskeisiä. Lisäksi mainitaan usein maahanmuuton näkeminen kulttuurisena rikkautena ja monimuotoisuuden lisääntymisenä yhteiskunnassa.

Maahanmuuttoa vastustavat tahot tuovat esiin huoliaan ilmiöön liittyen. Tyypillisiä vastustusperusteita ovat esimerkiksi huoli yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, johon liittyen viitataan usein rikostilastoihin ja tiettyjen rikosnimikkeiden esiintyvyyteen.

Taloudelliset seikat, kuten maahanmuuton kustannukset sosiaaliturvalle, työttömyydelle ja palveluille, sekä integraation haasteet työmarkkinoilla, ovat myös yleisiä perusteluja. Huolta on myös kulttuurillisen yhteenkuuluvuuden ja yhteiskunnallisen koheesion säilymisestä, sekä paineista julkisia palveluita kohtaan.

 

Katso myös

Julkisen sektorin henkilökunnasta irtisanottava puolet

Suomen julkisen sektorin koko ja kustannukset ovat olleet kestopuheenaiheita vuosikymmenten ajan. Vaatimukset sen tehostamisesta ja …

Yksi kommentti

  1. SeisSekoilu

    Maahanmuuttoa kannattavat haluavat tuhota suomalaisuuden ja turvallisuuden. Ruotsi on jo piloilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *