Sote-henkilökunta ei tiedä miten priorisoida asiakkaita ja palveluja

Tarve priorisoinnille tunnistetaan, mutta sen toteutustavat ja oikeudenmukaisuus herättävät huolta. Asia käy ilmi kyselystä, jossa selvitettiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä palvelujen yhdenvertaisuudesta ja priorisoinnin periaatteista, sekä käytännöistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö välitti ammattiliittojen kautta kyselyn, johon saatiin 792 vastausta. Kysely liittyy palveluvalikoiman periaatteiden säädösvalmistelun taustatyöhön.

Priorisoinnin periaatteet ovat epäselviä

Priorisointipäätösten avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen suhtaudutaan nykyisessä tilanteessa kriittisesti. Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoi tekevänsä päivittäin piilopriorisointia.

Merkittävä osa vastaajista ei osannut ottaa kantaa kyselyn väitteeseen, ovatko priorisoinnin periaatteet jo nyt selkeästi määriteltyjä lainsäädännössä.

Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus herättävät huolta

Vastauksista käy ilmi, että yhdenvertaisuuden toteutumista palveluissa pidetään puutteellisena, erityisesti sosiaalihuollossa. Myös palvelujen riittävyys kyseenalaistettiin. Vastaajat kokivat, että ihmisiä kohdellaan palveluissa yhdenvertaisesti, vaikka vastanneista enemmistö oli sitä mieltä, että vaatimalla voi saada parempaa hoitoa ja palvelua.

Lääkärit pitivät laissa säädettäviä periaatteita ja soveltamisohjeita oman työnsä kannalta hyödyllisempinä kuin muut ammattiryhmät. Lääkäreillä oli myös jonkin verran muita ammattiryhmiä myönteisempi näkemys palvelujen riittävyydestä ja yhdenvertaisesta saatavuudesta terveydenhuollossa.

Ammattiryhmien näkemykset painottuvat eri tavoin

Yksilön ja väestön tarpeiden sekä resurssien kohdentamisen välillä on eroja. Priorisointijärjestystä koskevissa kyselyn väitteissä nähtiin tärkeimpänä hoitaa vakavasti sairaita tai eniten terveitä elinvuosia saavia potilaita, sekä potilaita, joiden toimintakykyä voidaan hoidon avulla ylläpitää.

Väestötason yleisissä priorisointiperiaatteissa painotettiin ihmisarvon kunnioitusta ja väestön kokonaishyvinvointia ja -terveyttä. Lääkärit korostivat kustannusvaikuttavuutta ja väestötason terveyshyötyjä, hoitajat alueellista yhdenvertaisuutta ja sosiaalihuollon ammattilaiset sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalisten ongelmien ehkäisyä.