Ihmissuhteiden paradoksi – ehdollistetusta elämästä mielen vapauteen

Millainen suhteesi kumppaniisi on? Koetko olevasi täydellinen toisen kanssa? Mitä todellisuudessa rakkaus tarkoittaa?

Miten koet työnantajasi? Teetkö työtä, jolla on tarkoitus? Rakastatko työtä mitä teet, vai teetkö työtä muista syistä?

Miten koet ystäväpiirisi? Tuntuuko joskus, että ystävät vievät enemmän energiaa, kuin antavat?

Haluatko, että lapsesi saa hyvän koulutuksen ja -työpaikan?

Paljon kysymyksiä, mutta yllättävän moni pohtii näitä asioita aika useastikin. Miksi?

Tilastojen mukaan 50% avioliitoista päättyy eroon. Moni hakee uutta työpaikkaa, koska nykyinen työ ei jostain syystä vain tunnu oikealta. Ystävämme haluavat tavata, mutta aina välillä saattaa tuntua, ettei millään jaksaisi. Monesti mietimme, että toivottavasti lapsemme tai lapsenlapsemme saisivat hyvän koulutuksen ja sitä kautta pärjäisi hyvin elämässä.

Edellä mainitut kysymykset ja ajatukset ovat täysin normaaleita meille ihmisille. Miksi emme kysyisi itseltämme näitä? Moni alkaa vain ajattelemaan näitä asioita vasta siinä vaiheessa, kun asiat eivät tunnukaan niin hyvälle. Emmekö voisi miettiä asioita etukäteen, tai edes riittävän ajoissa? Tähän liittyykin hyvin voimakkaasti oma itsetutkiskelu, meditaatio ja loistavan apuvälineen tarjoava astrologia. Itsetutkiskelu sekä meditaatio kertovat kyllä sisimmän tarkoituksen jokaiseen elämänalueeseen. Astrologia taas antaa loistavan työkalun tulkitsemaan asioita, mitä meillä on menossa tai mitä tulevaisuudessa voisi olettaa. Laajentamalla omaa tietoisuuttaan ihminen vahvistaa omaa yhteyttään Universumiin ja sen ykseyteen. Kun siis opimme kuuntelemaan kosmosta ja virittäydymme samaan yhteyteen & taajuuteen itsetutkiskelun välinein, löydämme vastaukset elämän asettamiin kysymyksiin aina vain helpommin.

Meillä kaikilla on erilaisia suhteita elämämme aikana

Jokaisessa suhteessa on omat haasteensa niiden luonteensa vuoksi. Monilla hieman varttuneimmilla on ollut muutamia parisuhteita, lapsi-vanhempi suhteita sekä monenlaisia työsuhteita. Kaikissa suhteissa on usein asetelma, jossa me annamme jotain ja saamme vastineeksi jotain. Näin me ainakin ajattelemme ja kuvittelemme. Voiko suhteet elämässämme olla pyyteettömiä, epäitsekkäitä, vilpittömiä tai puhtaita?

Varmaankin kaikki ovat käyttäytyneet lapsi-vanhempi suhteessa niin, että olemme tarjonneet lapselle jotain, jotta hän tekisi asioita tietyllä tavoin. Olemme sanoneet lapsillemme, että ensin täytyy tehdä läksyt, sitten vasta voi nähdä kavereita. Tai on tapauksia, jossa ”lapsi” ei ole ollut tietynlainen esim. seksuaaliselta- tai uskonnolliselta suuntautumiseltaan, niin vanhemmat ovat hylänneet hänet. Tällaisissa tapauksessa vanhemmat ovat siis rakastaneet lastaan ehdollisesti. Tai vanhemmat sanovat lapsilleen, että olet liikaa sitä tai liian vähän tätä. Yleensä nämä liittyvät koulutukseen, työtehtäviin tai jopa harrastuksiin. Voin sanoa rehellisesti, että kaikki yllämainitut asiat olen itse kokenut tai katsonut vierestä. Lapsesta pitäen meille opetetaan jo ehdollistumista monessakin asiassa. Miksi ei voi vain olla pyyteetöntä rakastamista ja välittämistä alusta lähtien? Me itsehän olemme halunneet lapsemme tähän maailmaan.

Työpaikoilla tehdään töitä ja siitä maksetaan palkkaa sopimuksen mukaisesti

Mielenkiintoista tässä on se, että meillä on ihan oikea sopimus, työsopimus. Nykypäivänä sopimuksia tehdään monenlaisia ja tuntuu siltä, että kun sopimuksia on tehty ihan kirjallisesti, niin niitä voidaan helpommin purkaa, kuin tehtäisiin vain töitä. Onko kyseessä pelolla ajateltu toimi? Pitää tehdä sopimus, kun pelkää jotakin. Työnantaja pelkää, ettei ihminen tee töitä ja työntekijä pelkää, ettei mahdollisesti saa palkkaa. Itse huomasin työtä tehdessäni, että haluan todella tehdä sellaisia asioita, joita rakastan ja vielä sellaisten ihmisten kanssa, jotka siitä nauttivat. Toki näissäkin asioissa on sopimus, mutta se on tehty rakkaudella, ei pelolla niin että menettäisin jotain.

Kaikkien suurin ongelma pyyteettömyydessä ovat ihmissuhteet

Miten pyyteettömyys liittyy ihmissuhteisiin? Ihmissuhteita voivat olla ns. kaverisuhteita tai parisuhteita. Kaksi ihmistä rakastuu keskenään. He vannovat rakkauttaan toisilleen ensin sanoin ja teoin. Tähän liittyy suuri olettamus aina toiselta osapuolelta. Jos mies sanoo naiselle, minä rakastan sinua, eikä nainen sanokaan sitä takaisin, niin olettamus on, ettei nainen rakasta miestä ja mies pelkää menettävänsä naisen. Tällöin mies kokee, että rakkaussuhde on epäonnistunut. Onko se? Kuvitellaan, ettei rakkaussuhde ole tuottanut sellaista tulosta kuin osapuolet ovat aiemmin ”sopineet” sanattomasti. Onko suhteeseen alettu alun perinkään oikeista syistä? Siis ryhdytään suhteisiin syistä, jotka eivät edistä niiden säilymistä. Monet ihmiset ovat ihmissuhteissa sen vuoksi, että niistä hyötyy enemmän kuin niihin voi antaa. Pyyteettömässä ihmissuhteessa suhteen tarkoitus voisi olla, että päätät, minkä osan itsestäsi haluat antaa toiselle, ei se, minkä osan toisesta ihmisestä voit saada. Älkää hankkiko toista ihmistä täydentämään itseänne. Me olemme jo yksinämme täydellisiä sellaisenaan. Me voimme jakaa tätä täydellisyyttä toisillemme.

Pahin voi tapahtua siinä vaiheessa, kun parisuhteesta tehdään sopimus – Avioliittosopimus

Kaikki on paperille merkitty ja allekirjoitettu. Sen jälkeen se vielä arkistoidaan kassakaappiin. Mitä tapahtuu, kun tullaan pisteeseen, jossa toiselle tuotetaan pettymys ja molemmat yrittävät toimia niin kuin heiltä odotetaan, kunnes se ei enää onnistu. Huomaamme, että emme pystykään noudattamaan enää toisen muodostamaa kuvaa itsestämme, emmekä täyttämään niitä rooleja joihin sopimuksellisesti ennalta määrättiin. Harmi ja kiukku heräävät ja sopimus puretaan yhdellä valkoisella ohuella paperilla.

Me itse luomme ongelman, ”paradoksin” itsellemme

Emme tarvitse toista ihmistä kokeakseen itseämme täydelliseksi, koska olemme jo täydellinen. Toisaalta koemme, että ilman toista emme ole juurikaan mitään. Tässä kohtaa on hyvä muistaa ykseyden merkitys, ei ole kuin yksi. On täydellinen harha, että kaksi voisi olla täydellisempi, kuin se mitä on.

Onko sillä väliä mitä toinen sanoo, ajattelee, odottaa tai suunnittelee? Väliä on vain sillä, mitä itse olet suhteessa tähän kaikkeen. Väliä on vain sillä, mitä itse sanomme, ajattelemme, odotamme tai suunnittelemme.

Voidaanko tätä oppia viedä kaikkiin suhteisiin? Suhteisiin lapsiin, vanhempiin ja työsuhteisiin?

Pyyteettömyyttä voidaan nähdä kaikissa suhteissa. Rakastakaa lapsianne ja vanhempianne ehdoitta, olivatpahan he millaisia vain.

Tehkää sellaisia töitä ja asioita elämässänne mitä rakastatte. Toki työstä saa ottaa palkkaa ja pitääkin. Jos palkkaa ottaa työstä mitä ei halua tehdä, loppuu sopimus jossakin vaiheessa varmasti.

Itse olen käynyt läpi kaikki yllä mainitut suhteet ja voisin sanoa, että juuri kuvatuilla tavoilla asiat ovat menneet. Mitä näistä voisimme oppia?

Rakasta itseäsi juuri sellaisena, kuin olet. Olet täydellinen.

Tee sellaisia asioita, joita rakastat.

Luo suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka vievät sinua omassa elämässäsi eteenpäin.

Sinun ei tarvitse haluta mitään, anna toiselle, mitä sinulla on annettavaa.

Rakkautta ja aurinkoista kevään alkua kaikille,

www.jannelaakso.fi

Janne Laakso
Latest posts by Janne Laakso (see all)

Katso myös

Tulevaisuuden johtaja organisaatiossa nimeltä Suomi

Tarvitseeko Suomi tulevaisuudessa johtajaa? Tulisiko meillä olla neuvosto, joka päättää meidän asioistamme, eikä annetakaan “valtaa” …

Tilaa vastaukset kommenttiisi
Lähetä muistutus
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit
0
Mitä mieltä olet? Kirjoita kommentti !x
()
x