Extralehdet Extralehdet
Diabeteksen nopea yleistyminen ennakoi sepelvaltimotautikuolleisuuden kasvua. Turun yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että diabetesta sairastavilla potilailla sydänriski on koholla myös silloin, kun verenkierron kuvantaminen näyttää normaalin tuloksen.
Sepelvaltimotauti on edelleen yksi yleisimmistä kuolinsyistä Suomessa ja maailmanlaajuisesti yleisin yksittäinen kuolinsyy. Sairaudessa sydämen omiin verisuoniin kertyy rasva- ja kalkkikerrostumia eli plakkeja, jotka kaventavat suonia ja voivat lopulta johtaa sydäninfarktiin. Keskeinen keino hidastaa prosessia on alentaa veren kolesterolipitoisuutta, johon kolesterolilääkityksellä pyritään.
– Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä sairastaa tyypin 2 diabetesta. Lihavuuden yleistymisen myötä diabeetikoiden määrä on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Diabeteksesta on tullut yhä merkittävämpi sydänriskiä lisäävä tekijä, kertoo väitöskirjatutkija, LL Matias Mäenpää.
Diabeteksessa elimistön sokerinsäätely ei toimi normaalisti. Insuliini ei avaa solun ovea sokerille normaalisti, jolloin verensokeri jää kohonneeksi. Tyypin 2 diabeteksessa haima erittää insuliinia, mutta kudokset eivät reagoi siihen normaalisti, kun taas tyypin 1 diabeteksessa haima ei tuota insuliinia normaalisti. Ylimääräinen sokeri vaurioittaa verisuonten sisäpintaa, nopeuttaa rasvakerrostumien syntymistä ja kiihdyttää sepelvaltimotaudin kehittymistä. Diabeetikoilla sairaus alkaa nuorempana, etenee nopeammin ja johtaa useammin vakaviin komplikaatioihin.
Normaali verenvirtaus ei suojaa diabeetikkoa
Ei-diabeetikoilla normaali verenvirtaus tarkoitti erinomaista ennustetta — sydäninfarkteja ja kuolemia oli erittäin vähän. Diabeetikoilla tämä suojaava yhteys heikkeni merkittävästi: heillä esiintyi enemmän vakavia sydäntapahtumia seuranta-aikana, vaikka PET osoitti normaalin verenvirtauksen.
– Diabetesta sairastavien potilaiden sydänriski on moniulotteisempi kuin aiemmin on ajateltu. Pelkkä verenvirtauksen mittaaminen voi antaa liian optimistisen kuvan — siksi plakin kuvantaminen on erityisen tärkeää juuri tässä potilasryhmässä, Mäenpää sanoo.
Mitä enemmän plakkia tietokonetomografiassa todettiin, sitä suurempi oli riski sydäninfarktiin tai kuolemaan. Tämä yhteys piti paikkansa sekä diabetesta sairastavilla että muilla potilailla. Erityisesti diabeetikoilla, joilla pelkkä verenvirtauksen mittaus aliarvioi riskiä, plakin kuvantaminen paransi riskin tunnistamista merkittävästi.
Kuvantaminen ohjaa hoitoa — mutta lääkitystä ei jatketa riittävän pitkään
Mitä vaikeampi sepelvaltimotauti todettiin, sitä todennäköisemmin potilas aloitti kolesterolilääkityksen. Lääkityksellä oli yhteys parempaan ennusteeseen niillä potilailla, joilla todettiin sepelvaltimoahtauma. Lääkityksen käyttö kuitenkin heikkeni selvästi ajan myötä. Iso osa potilaista lopetti lääkkeet vuosien kuluessa.
Sydänkuvantamisen tuloksia tulisi tulkita eri tavalla diabetesta sairastavilla kuin muilla. Diabeetikoilla laajempi tauti, monimutkaisempi riskinarviointi ja heikompi hoitoon sitoutuminen kasaantuvat, jotka vaativat erityistä huomiota. Pitkällä aikavälillä parempi riskin tunnistaminen voi vähentää sydäninfarkteja ja ennenaikaisia kuolemia erityisesti diabeetikoilla.
Kaksi kuvaa sydämestä — rakenne ja toiminta
Väitöstutkimuksessa hyödynnettiin PET-TT-yhdistelmäkuvantamista, jossa tietokonetomografia (TT) ja positroniemissiotomografia (PET) tehdään samalla laitteella ja käynnillä Turun PET-keskuksessa. TT paljastaa sepelvaltimoiden sisällä olevat plakit ja ahtaumat eli mitä suonissa fyysisesti on. PET mittaa sydänlihaksen verenvirtausta eli perfuusiota käyttäen radioaktiivisesti leimattua vettä. Se kertoo, saako sydänlihas riittävästi happea.
Tutkimusaineisto koostui yli kahdesta tuhannesta oireisesta potilaasta, joilla epäiltiin sepelvaltimotautia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Potilaita seurattiin useamman vuoden ajan sydäninfarktien ja kuolemien varalta. Kelan lääkerekisteristä saatiin tiedot kolesterolilääkityksen käytöstä.
