Hyvän virus

Vuosisatoja ihminen on tutkinut itseään ja omaa käyttäytymistään. Maailmassa on paljon pahaa, meidän mielestä ja aina vaan ihmettelemme onko se todella näin ja miksi. Olen kirjoittanut kymmeniä blogikirjoituksia ihmisen henkisyydestä ja siitä mitä me todella olemme. Kehomme on ainoastaan ja vain henkisen olentomme kuljetusväline ja niin kuin pappikin lopuksi sanoo; maasta olemme syntyneet ja maahan olemme tuleman. Olen useasti miettinyt, mitä ihmettä tämä tarkoittaa. Ilmiselvästi juuri sitä, että kehomme todella on ainoastaan lainaväline äiti maalta. Sisimpämme on ainut todellisuus, mitä meissä on.

Henkisyydessä puhutaan paljon henkiolennosta, mitä olemme. Henkiolento on totuus ja täynnä rakkautta. Vihaa, pahaa, itsekkyyttä tai ahneutta siihen ei kerta kaikkiaan saa millään mahtumaan. Ainoastaan egomme luo ahneuden sekä itsekkyyden. Ihmisen ahneus sekä oman edun tavoittelu alkoi siitä, kun aloimme omistamaan. Ensiksi maata, sen jälkeen eläimiä ja lopuksi ihmisiä. Nykypäivänä ihmisiä omistaa mm. pankit, lääketeollisuus, ruokateollisuus, energiateollisuus jne. Vielä tänä päivänä, tietyt ihmiset tai valtiotkin kuvittelevat omistavansa ihmisiä. Orjuutus alkoi jo kauan sitten, eikä se todellakaan ole loppunut koskaan.

Voiko asia kuitenkin olla niin, että ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi pohjimmiltaan hyvä, eikä se paha, ahne ja omaa etuaan tavoitteleva olento? Ihmiskunta on kautta aikojen kärsinyt erilaisia kriisejä, joissa ihmiset ovat alkaneet todenteolla välittämään toisistaan ja itsekkyys sekä ahneus on hävinnyt totaalisesti. Onko nyt sittenkin niin, että ihminen on todella hyvä niin tieteen, kuin taiteenkin näkökulmasta? Taiteella tarkoitan tässä henkisyyttä ja ihmistä henkisenä olentona.

Asiaa on tutkittu kautta aikojen tieteellisten kokeiden ja erilaisten esimerkkien kautta.

Seuraava katkelmat on Rutger Brugmanin kirjasta Hyvän historia;

Jouluaatto 1914, yö on selkeä. Kuu valaisee lumen peittämää ei-kenenkään-maata juoksuhautojen välissä. La Chapelle-dÁrmentieres – nimisen kylän lähellä. Huolestunut Ison – Britannian sotilasjohto lähettää rintamalle viestin: -Vihollinen saattaa hyvinkin harkita hyökkäävänsä joulun tai uudenvuoden aikaan. Kehotetaan erityiseen valppauteen.-

Kenraaleilla ei ole aavistustakaan mitä on tapahtuman.

Seitsemän, kahdeksan maissa 2nd Queen`s Regimentin Albert Moren räpäyttää silmiään toisenkin kerran. Mitä tuolla vastapuolella oikein on? Valot syttyvät yksitellen. Moren näkee lyhtyjä, soihtuja ja….hetkinen, joulukuusia. Sitten hän kuulee sen: -Stille Nacht, heilige Nacht- Laulu ei ole koskaan kuulostanut hänen korvissaan niin kauniilta -en unohda sitä koskaan-, Moren totesi myöhemmin. -Se oli elämäni kohokohta.-

Britit vastasivat ja ryhtyivät laulamaan -The first Noelia-. Saksalaiset taputtivat ja vastasivat -O Tannenbaumilla-. Tätä kestää aikansa, kunnes viholliset laulavat yhdessä latinaksi -O Come All Ye Faithful-. Kiväärimies Graham Williams muisteli myöhemmin -kaksi kansaa laulaa samaa joululaulua kesken sodan-

Siis Saksalaiset ja Britit kesken sodan alkavat laulaa samaa laulua? Vihasta ja sotimisesta ei ollut tietoakaan.

Erään Belgialaisen kylän pohjoispuolella eräs skottirykmentti meni vielä pidemmälle. Korpraali John Ferguson kuuli jonkun huutavan vihollisen juoksuhaudoista ja kysyvän, haluaisivatko he tupakkaa. -tule valoon-, eräs saksalainen huusi ja Ferguson nousi ei kenenkään maalle. Siinä meni hetki, kunnes saksalaisia ja brittiläisiä sotilaita pitkin rintamaa, pikku ryhmissä rupattelivat keskenään kuin parhaat kaverukset aikanaan. Hetkeä aiemmin olisivat olleet valmiit tappamaan toisensa. Seuraavana aamua joulupäivänä sotilaat nousivat juoksuhaudoistaan toistensa luo, vaihtamaan lahjoja. Britit antoivat suklaata, teetä ja puddingeja, saksalaiset sikareja, hapankaalia ja snapsia. Vitsejä veisteltiin, vaatteita lainailtiin ja ryhmäkuvia otettiin. Monissa paikoissa pelattiin jalkapallomaaotteluita sulassa sovussa. Jossakin paikassa järjestettiin yhteisiä hautajaisia. Illalla järjestettiin juhla-aterioita. Kaikkiaan yhteensä n. 100 000 sotilasta laski aseensa tuona jouluna. Toki sota jatkui joulun jälkeen ja ihmisiä menehtyi.

Tarina on täysin totta, josta on useita todisteita sekä valokuvia. Luettuani ko. katkelman, totesin itsekin, ei ihminen paha ole.

Vastaavanlaisia tarinoita on maailma pullollaan. Kolumbiassa vuonna 2006 eräs mainostoimisto sai erikoisen pyynnön puolustusministeriltä. Mainostoimiston piti auttaa taistelussa sissijärjestö FARCia vastaan. Mainostoimista laittoikin hösseliksi ja alkoi haastatella entisiä sissejä ymmärtääkseen mikä sai nämä lähtemään viidakkoon taistelemaan. He tulivat samaan johtopäätökseen aina uudelleen ja uudelleen. Sissit ovat täysin normaaleita ihmisiä, joilla on samat tarpeet, unelmat ja toiveet kuin tavallisilla ihmisillä.

Operaatio Joulu käynnistyi joulukuussa 2010. Erikoisjoukkojen ryhmät lensivät syvälle vihollisalueelle ja pudottivat Black Hawk-helikoptereista yhdeksään strategiseen paikkaan kaksituhatta led-lamppua 25 metrisiin puihin. Näihin joulupuihin asennettiin banderolli ja liiketunnistimet, jotka aktivoituivat liikkeestä. Banderolleissa luki: -jos joku voi tulla viidakkoon, voit sinäkin tulla kotiin. Laske aseesi. Jouluna kaikki on mahdollista. Kaikkiaan 331 sissiä luopui aseista ja lähti kotiin. Sama tehtiin viidakon joelle, johon pakattiin kaikkiaan 6283 läpinäkyvää palloa, johon sisälle oli laitettu viesti: tule kotiin, me odotamme sinua.

Seuraavana vuotena sama jatkui operaati Bethlehem. Seuraavaksi viidakkoon levitettiin kuvia sisseistä lapsuuden aikana ja pyydettiin palamaan perheensä pariin. Satoja sissejä palasi. Muutamassa vuodessa 10 000 sissiä oli palannut koteihinsa.

Mitä näissä tapahtumissa sitten oli todellisuudessa tapahtunut? Ihmisen sisin, inhimillisyys sekä se todellinen hyvyys astui esiin. Kirjoituksessani valta turmelee kuvasin juuri tätä samaa – Ihminen muuttuu pedoksi vasta manipuloinnin kautta.

Vuonna 1971 elokuussa tehtiin Stanfordin yliopiston kellarissa koe. Kyseessä oli Stanfordin yliopiston vankilakoe. Vankilakokeessa testattiin sekä ”vartijoiden”, että ”vankien” käyttäytymistä erilaisissa paineensietotilanteissa. Vankilakoe riistäytyi täysin käsistä. Vartijoista tuli hirviöitä, jotka alistivat vankeja miten halusi. Heistä ei kuitenkaan tulleet pahoja sen vuoksi, että he olisivat pahoja, vaan koska he joutuivat sellaiseen tilanteeseen, jossa heidän kuului olla pahoja. Samoin vartijoille ”usutettiin” tietoa, miten heidän tulisi kohdella vankeja, siis heitä manipuloitiin tekemään asioita.

Stanley Milgram teki sähköiskukonekokeen vuonna 1961. Kokeessa henkilön tuli antaa väärästä vastauksesta toiselle henkilölle sähköisku. Koe alkoi 15 voltin sähköiskulla. Joka kerran, kun oppilas teki virheen, harmaaseen puvuntakkiin pukeutunut mies antoi koehenkilölle tehtävän korottaa volttimäärää 30 volttiin. Sitten 45 volttiin jne. Näin jatkui aina siihen saakka, kunnes kytkin oli alueella, jonka yllä luki -VAARA, VAKAVA ISKU-. Sähköiskun voimakkuus oli tuolloin 315 volttia. Samalla oppilas hakkasi seinää, näytellen, että olisi saanut sähköä. Maksimi sähköiskun määrä oli 450 volttia.

Tutkijat kuvittelivat, että 1-2% henkilöistä menisivät loppuun saakka 450 volttiin. Todellisuudessa peräti 65% koehenkilöistä jatkoi loppuun saakka 450 volttiin. Miksi? Koska heitä käskettiin tekemään niin.

Tutkimustulokset olivat mielenkiintoiset. Ensinnäkin harmaapukuiselle miehelle oli ohjeistettu seuraavat sysäykset, jos koehenkilö vastusteli sähkön antamista

Ensimmäisenä: – Jatkakaa, olkaa hyvä –

Toisena: – koe vaatii, että jatkatte –

Kolmantena: – On ehdottaman tärkeää, että jatkatte –

Viimeisenä keinona: – Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa, teidän on jatkettava –

Tutkimuksessa kävi ilmi, että mitä vakavammin harmaapukuinen mies käski jatkamaan, sitä tottelemattomammaksi koehenkilöt tulivat. Johtopäätös koko kokeesta olikin, että ihmiset ovat valmiita menemään hyvin pitkälle ja kärsimään tehdäkseen hyvää. Koehenkilöt pyrkivät siis olemaan hyviä. Riittävän voimakkasti kun houkutellaan, johdatellaan ja manipuloidaan, monet meistä ovat kykeneviä tekemään pahaa. Paha ei ole pinnalla, vaan se on kaivettava esille.

Näin aikoinaan myöskin tapahtui Natsi-saksassa, jossa miljoonia juutalaisia tuhottiin – se tehtiin ja uskoteltiin saksalaisten hyväksi. Adolf Eichmannille tehtiin psykologisia testejä, jossa vahvistettiin, että hän oli normaalia normaalimpi. Eichmann oli fanaatikko. Hän ei toiminut välinpitämättömästi, vaan vakaumuksesta. Eichmann teki pahaa, koska hän ajatteli tekevänsä hyvää.

Testejä ja kokeita on tehty kautta aikojen. On myöskin tapauksia ja tapahtumia, joissa koeympäristöä ei ole tehty, vaan se on syntynyt ihan itsestään. Tällainen on tarina kuudesta pojasta 13-16v, jotka vuonna 1965 karkasivat koulusta Tongan saarella, varastivat veneen ja ajautuivat ´Atan autiolle saarelle. He elivät siellä yli vuoden, kunnes heidät sattumalta löydettiin. Tutkijat kuvittelivat ensiksi, että pojat olisivat ajautuneet kilpailutilanteeseen, jossa uhkana olisi ollut juonittelua, kilpailua keskenään sekä riitelyä. Toisin kävi. Pojat rakensivat mökin, lautan, auttoivat toisiaan kaikessa, tekivät toisilleen ruokaa ja aika meni lähes ilman riitelyä. Miksi? Koska ei ollut kukaan manipuloimassa tai käskemässä tekemään toisilleen mitään pahaa. He itse saivat päättää miten elää. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä, kun sen annetaan olla.

(Lähde: Hyvän historia 2021, Rutger Brugman)

Nyt voi sitten miettiäkin, kuka ja miten tänä päivänä manipuloidaan. Ihmiskunnan historiassa kaikki ”pahuus” on tehty aina jonkun hyväksi. Toisen maailmansodan aikana Japaniin tiputettiin kaksi atomipommia. Voidaankin kysyä, tiputettiinko ne ”kostoksi” vai todella sen vuoksi, että ajateltiin sen olevan ratkaisu maailmansodan loppumiseen?. Jos atomipommin tiputus olisi ollut ratkaisu sodan loppumiseen, niin miksi tiputettiin kaksi pommia? Eikö yksi olisi ajanut saman asian?

Hitlerin Saksa päätti tuhota Juutalaisyhteiskunnan toisen maailmansodan aikaan. Oliko se ”pahin” asia mitä 80 vuotta sitten tapahtui? Mielestäni vielä pahempi asia oli se, että muu maailma antoi sen tapahtua, eikä puutunut siihen. Miksi?

Nyt elämme 2020-luvulla ja täysin samoja asioita tapahtuu, eri lailla. Kansakuntia suljetaan ja laitetaan kiinni. Ihmisiltä ollaan viemässä perusoikeuksia ja sananvapaus. Ihmiset pakotetaan tekemään asioita vastoin omaa tahtoaan. Kaikki tehdään meidän omaksi parhaaksemme, näinhän se on myyty kaikille. Kuten vuosisatojen kuluessa, samoja asioita on tapahtunut ja tehty ”meidän parhaaksi”. Aina on löytynyt ihmisiä tai tahoja, jotka manipuloinnin ovat tehneet. On turha syyttää ketään yksittäisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä mistään, koska kaiken takaa löytyvät aina ne, jotka hyödyn haluavat. Eihän atomipommin laukaisijakaan tehnyt muuta, kuin hyvää maailmalle – lopetti sodan. Eihän saksalaiset sotilaatkaan tehneet muuta, kuin hyvää Saksalle ja maailmalle.

Kun nämä viattomat, puhtaat, henkiset olennot laitetaan yhteen, ei pahuutta esiinny. Näin ei käynyt toisen maailmansodan juoksuhaudoissakaan, Kolumbian viidakoissa, Tongan saarella ja muuallakaan. 2000-luvun alun Tsunami Aasiassa todisti myös saman. Todellisen kriisin sattuessa ihmiset ja ihmiskunnat osoittavat todellisen luonteensa, yhdistyvät ja auttavat toisiaan kaikessa missä pystyvät. Missä se ”pahuus” silloin on? Tai mitä tapahtui 11.9.2001 WTC tornien romahduksen jälkeen. New York rauhoittui, rikoksia ei tapahtunut lainkaan, kaikki auttoivat toisiaan. Tästä kirjoitin aiemmin; Voiko kriisistä tai katastrofista seurata jotain hyvää.

Pahuutta ei siis todellisuudessa ole, on vain pyyteetön rakkaus, koska sisimpämme koostuu Universumin energiasta, pyyteettömästä rakkaudesta.

www.jannelaakso.fi

Janne Laakso
Latest posts by Janne Laakso (see all)

Katso myös

Tulevaisuuden johtaja organisaatiossa nimeltä Suomi

Tarvitseeko Suomi tulevaisuudessa johtajaa? Tulisiko meillä olla neuvosto, joka päättää meidän asioistamme, eikä annetakaan “valtaa” …

Tilaa vastaukset kommenttiisi
Lähetä muistutus
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit
0
Mitä mieltä olet? Kirjoita kommentti !x
()
x