Harri Helajärvi toteaa Turun yliopistoon tekemässään väitöskirjassa, että erityisesti television ääressä istuvilla on lisääntynyt ylipainon, lihavuuden ja rasvamaksan riski.
Television katseluun liittyvällä istumisella on voimakkaampi yhteys lihavuuteen kuin muilla istumisen muodoilla. Runsaasti television ääressä istuvilla todettiin tutkimuksessa yli kaksinkertainen riski lihavuuteen ja yli kolminkertainen rasvamaksan riski.
– Runsas TV:n ääressä vietetty aika on yhteydessä ylipainoon ja maksan rasvoittumiseen riippumatta liikunnasta, työpaikasta, ravinnosta, alkoholista, tupakoinnista, yhteiskuntaluokasta, iästä, sukupuolesta tai lihavuusgeeneistä, Helajärvi kertoo.
Helajärvi seurasi tutkimuksessaan 2 060 henkilöä vähintään 10 vuoden ajan vuosina 2001–2011. Henkilöt olivat 33–50-vuotiaita vuonna 2011 ja 55 prosenttia heistä oli naisia. Helajärvi kiinnitti erityistä huomiota lihavuuden ja maksan rasvoittumisen riskiä lisääviin elintapoihin ja tekijöihin.
– Aikaisemmin on ollut epäselvää, mihin toimintoihin liittyvä istuminen on haitallisinta ja miten riippumaton muista tekijöistä runsaan istumisen ja lihavuuden sekä elintapasairauksien yhteys on. Syy-seuraussuhteen suuntaa tai vaikutustapaa ei myöskään ole tunnettu, Helajärvi sanoo.
Ihmisten työnteko on muuttunut fyysisesti vähemmän kuormittavaksi ja elämäntavat passiivisemmiksi. Kaupungistuminen, yleinen vaurastuminen, passiivisten kulkumuotojen yleistyminen ja nopeasti kehittyvä teknologia ovat edistäneet terveyttä, mutta toisaalta vähentäneet liikkumisen tarvetta ja lisänneet istumista.
Runsaan istumisen on todettu olevan yhteydessä elintapasairauksiin, kuten kakkostyypin diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään, verisuonisairauksiin ja jopa ennenaikaiseen kuolemaan.
– Runsas istuminen ja passiivinen elämäntapa alkavat nykyään jo varhaisella iällä, mikä näyttää nopeuttavan elintapasairauksien syntyä. Tämä on kansanterveydellisesti – ja nopeasti kasvavien terveydenhuoltokulujen kannalta – tärkeä asia, Helajärvi toteaa.
Helajärven mukaan tarvitsemme jatkossa uusia tutkimuksia selvittämään eri istumisen muotojen eroja ja sitä, voidaanko TV:n katsomista vähentämällä pienentää lihavuuden syntymistä ja maksan rasvoittumista. Täytyy tarkastella, millä tavoin toteutettuna lihavuuden väheneminen olisi vaikuttavinta.
– Tarvitaan myös tarkempia tutkimuksia siitä, miten runsas istuminen vaikuttaa fysiologisesti ja miten se kasvattaa terveysriskejä. Niiden avulla voidaan varmistaa, vaikuttaako runsas istuminen myös suoraan maksaan ja muihin elimiin, vai ovatko terveysvaikutukset seurausta painonnoususta, Helajärvi sanoo.