Extralehdet Extralehdet
Nato on maailman suurin sotilasliittouma, jossa päätökset tehdään yksimielisesti. Liittoumaan kuuluu nykyään 32 maata, ja sen tärkein tehtävä on taata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus. Naton tavoitteena on ennaltaehkäistä sotia, edistää poliittista yhteistyötä ja ylläpitää rauhaa Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Liittouma toimii myös foorumina, jossa jäsenmaat voivat neuvotella ja tehdä yhteisiä päätöksiä turvallisuusuhista.
Pohjois-Atlantin liitto eli Nato perustettiin 4. huhtikuuta 1949 Washingtonin sopimuksella. Alun perin liittoumaan kuului 12 maata: Belgia, Kanada, Tanska, Ranska, Islanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Norja, Portugali, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Näiden maiden tavoitteena oli yhdessä taata Euroopan ja Pohjois-Amerikan vapaus sekä turvallisuus toisen maailmansodan jälkeisessä epävarmassa maailmassa.
Naton perussääntö, viides artikla, määrittelee, että hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita kohtaan. Tällöin muut jäsenmaat ovat velvoitettuja auttamaan hyökättyä maata.
Naton hallinto ja toimielimet
Naton korkein päätöksentekoelin on Pohjois-Atlantin neuvosto (North Atlantic Council, NAC), johon kuuluu jokaisen jäsenmaan pysyvä suurlähettiläs. Neuvosto kokoontuu myös ulko- ja puolustusministereiden sekä valtionpäämiesten tasolla. Neuvoston puheenjohtajana toimii Naton pääsihteeri, joka valitaan jäsenmaiden yhteisellä päätöksellä.
Neuvoston alaisuudessa toimii useita komiteoita ja työryhmiä, jotka valmistavat päätöksiä eri aihealueilla. Komiteoissa ovat edustettuina kaikki jäsenmaat. Suomea edustaa komiteoissa Naton Suomen suurlähettilään johtama edustusto, johon kuuluu myös puolustusministeriön ja ulkoasiainministeriön virkamiehiä sekä asiantuntijoita. Komiteoiden tehtävänä on tukea neuvoston työtä ja päätöksentekoa.
Naton ylin sotilaallinen toimielin on sotilaskomitea (Military Committee), joka koostuu jäsenmaiden asevoimien komentajien edustajista. Sotilaskomitea neuvoo Naton neuvostoa sotilaallisissa kysymyksissä ja vastaa liittouman sotilaallisesta suunnittelusta ja toiminnasta.
Naton päämaja sijaitsee Brysselissä, Belgiassa. Päämajassa työskentelee kansainvälinen sihteeristö, joka vastaa Naton päivittäisestä toiminnasta ja päätösten valmistelusta.
Päätöksenteko Natossa perustuu yksimielisyyteen
Päätös hyväksytään, kun mikään jäsenmaa ei aktiivisesti vastusta sitä. Konsensuspäätöksenteko on Naton perusperiaate, ja se koskee kaikkia liittouman toimielimiä ja komiteoita.
Päätösten valmistelussa käydään laajoja neuvotteluja ja konsultaatioita eri tasoilla. Esitykset voivat tulla pääsihteeriltä, kansainväliseltä sihteeristöltä tai yksittäisiltä jäsenmailta. Käytännössä suurin osa päätöksenteosta tapahtuu komiteoissa ja työryhmissä ennen kuin asia tulee neuvoston käsiteltäväksi. Konsultaatioiden tavoitteena on tunnistaa mahdolliset vastustukset ja löytää kompromisseja, jotta kaikki jäsenmaat voivat hyväksyä päätöksen.
Konsensuspäätöksenteko hidastaa päätöksentekoa, mutta se takaa jokaiselle jäsenmaalle mahdollisuuden vaikuttaa liittouman toimintaan. Käytännössä Naton päätöksenteko voi olla hyvinkin nopeaa, koska jäsenmaat tietävät toistensa kannat ja neuvottelevat jatkuvasti keskenään.
Naton taloustilanne ja jäsenvaltioiden osuudet
Naton toiminta rahoitetaan pääasiassa jäsenmaiden kansallisista budjeteista. Liittouman yhteiset budjetit ovat suhteellisen pieniä. Esimerkiksi vuonna 2024 Naton yhteinen siviili- ja sotilasbudjetti oli alle neljä miljardia euroa. Tämä summa on pieni verrattuna jäsenmaiden kansallisiin puolustusmenoihin, sillä esimerkiksi Suomen puolustusmenot olivat samana vuonna noin 6 miljardia euroa. Jäsenmaat rahoittavat siis Naton toiminnan ja yhteiset hankkeet omilla budjeteillaan.
Nato on asettanut tavoitteeksi, että jokaisen jäsenmaan tulisi käyttää puolustukseen vähintään kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan. Tämä tavoite on ollut voimassa vuodesta 2014 lähtien, ja siihen viitataan usein Naton “kahden prosentin” -sääntönä. Tavoite ei ole sitova, mutta se on tärkeä suuntaviiva, jotta jäsenmaat panostavat turvallisuuteensa ja yhteiseen puolustukseen. Viime aikoina jotkut ovat puhuneet jopa viidestä prosentista, mutta tämä ei ole virallinen tavoite, vaan keskustelun avauksia tulevista panostuksista.
Puolustusmenoihin määritellään kuuluvaksi kaikki, mitä valtio käyttää asevoimiensa ylläpitoon, harjoituksiin, kalustoon, tutkimukseen, kehitykseen ja henkilöstöön. Tämä sisältää myös kansalliset puolustusvoimat, rauhanturvaamiset ja kansainväliset yhteistyöhankkeet, jos ne ovat puolustusmenojen piirissä.
Viime vuosina useat jäsenmaat ovat nostaneet puolustusmenojaan, erityisesti Venäjän hyökkäyksen seurauksena Ukrainaan. Suomi on yksi niistä maista, jotka ylittävät Naton puolustusmenotavoitteen ja käyttävät puolustukseen yli kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan.
Naton nykyinen tila ja jäsenet
Naton jäsenmäärä on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Liittoumaan kuuluu nykyisin 32 jäsenmaata, joista 30 on Euroopassa ja kaksi Pohjois-Amerikassa. Jäsenmaat ovat Albania, Belgia, Bulgaria, Espanja, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Kanada, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Montenegro, Norja, Pohjois-Makedonia, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Turkki, Unkari, Viro, Yhdysvallat ja Ruotsi. Ruotsista tuli Naton jäsen vuonna 2024, mikä vahvisti liittouman asemaa Pohjoismaissa ja Itämeren alueella.
Kaikilla jäsenmailla on omat asevoimansa, lukuun ottamatta Islantia, jolla ei ole perinteistä armeijaa, mutta sillä on rannikkovartiosto ja pieni erikoisyksikkö Naton operaatioita varten. Kolmella jäsenmaalla – Ranskalla, Britannialla ja Yhdysvalloilla – on ydinaseet. Naton harjoittama ydinasepolitiikka perustuu ydinasepelotteeseen. Liittouma pitää ydinaseita tärkeänä rauhan säilyttäjänä ja sotilaallisen aggression estäjänä.
Liittouman nykyinen tila on vahva, ja se on viime vuosina vahvistanut toimintaansa erityisesti Itä-Euroopassa ja Itämeren alueella. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lisännyt Naton merkitystä Euroopan turvallisuudelle, ja jäsenmaat ovat lisänneet yhteistä puolustusta ja harjoituksia. Naton nopean toiminnan joukkoja on kasvatettu merkittävästi, ja niiden tavoitteena on reagoida nopeasti mahdollisiin uhkiin sekä vahvistaa liittouman kykyä suojata jäsenmaita.
Naton merkitys suomalaiselle
Suomi liittyi Natoon vuonna 2023, ja jäsenyys on muuttanut merkittävästi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Suomen Nato-jäsenyyden tärkein vaikutus on, että Suomi on osa Naton yhteistä puolustusta ja viidennen artiklan turvatakuiden piirissä.
Viides artikla on Naton perussopimuksen keskeisin kohta. Siinä määritellään, että jos yhtä jäsenmaata vastaan tehdään aseellinen hyökkäys, se katsotaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita kohtaan. Tällöin muut jäsenmaat ovat velvoitettuja auttamaan hyökättyä maata.
Artikla 5:n sanamuoto on kuitenkin tarkoituksellisesti joustava. Se velvoittaa jokaisen jäsenmaan ryhtymään “sellaisiin toimiin kuin se katsoo tarpeellisiksi, mukaan lukien asevoiman käyttö”. Artikla ei automaattisesti pakota kaikkia jäsenmaita lähettämään sotilaita tai kalustoa – jokainen maa päättää itse, millaista apua se antaa.
Käytännössä artikla 5:n aktivointi vaatii NATO-neuvoston päätöksen siitä, että aseellinen hyökkäys on todella tapahtunut. Tämän jälkeen jokainen jäsenmaa päättää kansallisen päätöksentekonsa kautta, millä tavoin se osallistuu yhteiseen velvoitteeseen.
Ainoa kerta, kun artikla 5 on aktivoitu, oli syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen vuonna 2001. Silloin jäsenmaiden reaktiot vaihtelivat merkittävästi. Iso-Britannia liittyi heti Yhdysvaltojen sotilaalliseen operaatioon, Saksa sitoi joukkoja vasta marraskuussa, ja Espanja ei koskaan saanut aikaiseksi parlamentaarista hyväksyntää joukkojen lähettämiselle.
Mitä tämä tarkoittaa Suomelle
Suomen kannalta artikla 5 tarkoittaa, että hyökkäys Suomea vastaan aiheuttaisi kansainvälisen kriisin ja pakottaisi kaikki NATO-maat ottamaan kantaa minkälaista apua he antavat. Sotilaallisen avun muoto ja laajuus riippuisivat tilanteesta ja kunkin jäsenmaan poliittisesta päätöksestä. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomen on reagoitava, jos jotakin Nato-maata kohtaan hyökätään.
Artiklan uskottavuus perustuu siihen, että hyökkääjä ei voi etukäteen tietää, millä tavoin ja kuinka voimakkaasti kukin NATO-maa reagoisi. Epävarmuus toimii pelotteena ja nostaa merkittävästi kynnystä sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan.
Naton jäsenyys lisää myös Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevää vaikutusta. Suomen takana on koko liittokunnan suorituskyky, yhteinen puolustussuunnittelu ja Naton jäsenmaiden poliittinen painoarvo. Tämä tekee Suomesta merkittävän toimijan Euroopan turvallisuuspolitiikassa ja vahvistaa maan asemaa kansainvälisissä neuvotteluissa.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kynnys sotilaalliseen voimankäyttöön Itämeren alueella on noussut, mikä lisää alueen vakautta pidemmällä tähtäimellä. Kaikki Pohjoismaat ovat nyt Naton jäseniä, ja ne voivat yhdessä edistää niille tärkeitä kysymyksiä liittokunnan sisällä. Nato on Itämerellä vakauttava toimija, ja Suomen jäsenyys vahvistaa maan turvallisuutta sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
