Monesti julkisissa keskusteluissa sekoitetaan käsitykset maahanmuuttaja ja turvapaikanhakija. Työn perässä muuttavat ihmiset eivät ole turvapaikanhakijoita, vaan ihan tavallisia mattimeikäläisiä, jotka ovat lähteneet hakemaan parempaa elämää itselleen ja monasti myös perheelleen.
Maahanmuuttokriitiikki on asiatonta, jos ihmisellä on työ- tai opiskelupaikka, sekä toimeentulo. Silloin asiasta ei pitäisi olla mitään keskusteltavaa. Turvapaikanhakijoiden osalta asia ei ole mielestäni niin yksioikoinen. Lähtökohtaisesti turvaa hakevan pitäisi saada sitä. Suurin kysymys onkin se, että miten estää rikollisten ja turvapaikkashoppailijoiden pääseminen Suomeen ja muihin EU-maihin.
Taustat pitäisi pystyä tarkistamaan ja haastattelut tekemään ennen kuin rajoja ylitetään. Käytännössä tämä voi olla mahdotonta, jos hakijan maassa on sota. Lähtömaata lähinnä olevan maan pitää antaa ensisijainen turva, minkä jälkeen henkilön on mahdollista hakea turvapaikkaa haluamastaan maasta. Näin Suomeenkin pyrkivien turvapaikanhakijoiden hakemukset voitaisiin käsitellä ennen maahantuloa. Siinä tapauksessa, jos turvapaikanhakija tulee suoraan Suomeen, käsittely paikan saannista pitäisi tehdä huomattavasti nykyistä nopeammalla aikataululla.
Vastaanottokeskusten yhteyteen voisi rakentaa myös säilöönottoyksiköitä. Onha se aina sotaa parempi paikka. Jos oikeasti hakee turvaa, niin vankilakin on helpotus. Näin henkilön saapuminen ja lähteminen tapahtuisivat samasta paikasta. Vastaanottokeskukset pitäisi muuttaa sisäoppilalaitosten tyylisiksi paikoiksi, joissa voisi opiskella Suomen kieltä ja kulttuuria sekä oppia erilaisia työelämän taitoja. Lisäksi yritykset voisivat tarjota työharjoittelupaikkoja. Liikkuminen laitoksen ulkopuolella pitäisi olla rajattua siihen asti kunnes päätös oleskeluluvasta tulee. Tämä itsessään vähentäisi turvapaikkashoppailua ja väärillä perusteilla turvapaikkaa hakevien määrää. Jos hakemus evätään, paluu tapahtuisi joko kotimaahan tai takaisin siihen maahan, mikä antoi ensimmäisen turvan. Vaihtoehtoisesti säilöstä käsin voisi hakea haluamaansa maahan, jonne henkilö toimitettaisiin hakemuksen hyväksymisen jälkeen vastaanottajamaan kuluilla. Nämä kaikki seikat vahvistettaisiin kansainvälisillä sopimuksilla.
Turvapaikanhakijoiden määrä rajoittuisi automaattisesti, jos Suomen toimintatavat olisivat tunnetusti selkeitä ja nopeita. Kaikkia Suomeen tulijoita, pitäisi kohdella kuten jo Suomessa olevia. Eivät hekään saa tunnistamattomia ilman henkilöllisyyttä tehdä ja kuljeskella missä vain.