Politiikka ja järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit

Pitkään on eletty harhassa, jossa ajatellaan korruption olevan lähinnä lahjontaa, tekaistuja maksuja, kirjekuoria, käteistä, työnä tehtäviä palveluksia ja selviä eturistiriitoja. Todellisuudessa korruptio on julkisessa tehtävässä toimivalle uskotun vallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. 

Yleinen harhaluulo on, että korruptio edellyttää molemminpuolista hyötymistä. Ei edellytä. Kun poliitikko tai virkamies käyttää valtaansa ei yleisen edun, vaan jonkin yksityisen tahon hyödyttämiseen, kyseessä on korruptio, vaikka hän ei saisi siitä itse senttiäkään. Vakiintuneen määritelmän mukaan korruptio on julkisessa tehtävässä toimivalle uskotun vallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Kuka tai mikä taho saa edun, ei ole ratkaisevaa. Ratkaisevaa on valla väärinkäyttö.

Lain puitteissa tehdään “sopivia päätöksiä” halutuille tahoille, se on Suomessa korruption arkipäivää. Korruptiota voi ilmetä monenlaisissa päätöksissä: haettavaksi julistetun viran kelpoisuusehdot voidaan muokata sopimaan tiettyyn henkilöön, hankinnat voidaan pilkkoa ja tehdä yhden ja saman tahon omistamilta useilta eri yrityksiltä ja hinnoitella ne sopivasti kilpailutusvelvollisuuden alittaviksi. Päätökset voidaan tehdä muodollisesti oikein esityslistalla, päätöksentekoelimessä, pöytäkirjassa, ja ne voivat silti olla korruptiota. Pysyminen muodollisesti toimivallan puitteissa, ei tee menettelystä laillista.

Korkeimman oikeuden merkittävä ratkaisu

Korkein oikeus teki selväksi vuonna 2023, että vallan väärinkäyttö voi olla rikos ilman lahjonnan kaltaisia perinteisiä tunnusmerkkejä. KKO katsoi, että kunnanhallituksen jäsenten toiminnan ensisijaisena vaikuttimena ei ollut kunnan edun tavoitteleminen vaan tarkoitus hyödyttää epäasiallisesti tiettyä tahoa. Vastaajat olivat rikkoneet lain määräyksiä toimivallan käyttämisestä yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin sekä toimien puolueettomuudesta ja syyllistyneet siten virka-aseman väärinkäyttämiseen.

Päätös on merkittävä, koska KKO on ensimmäisen kerran tuominnut rangaistuksia hallintolaissä säädettyjen hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden, tarkoitussidonnaisuuden periaatteen ja objektiviteettiperiaatteen loukkaamisesta. Ratkaisu pakottaa kunnat, hyvinvointialueet sekä muun julkisen hallinnon ottamaan huomioon, että valtaa saa käyttää vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin eikä joidenkin merkittävien tahojen suosimiseen kansalaisten kustannuksella.

“Hyvä veli” -verkostot on rakenteellinen ongelma

Epäviralliset “hyvä veli” -verkostot on järjestelmä, joissa poliittinen eliitti, virkamiehet ja liike-elämä kietoutuvat toisiinsa. Kun päättäjät siirtyvät suurten hankkeiden johtoon ja hoitavat samalla yhteyksiä entisiin kollegoihinsa, raja vaikuttamisen ja korruption välillä hämärtyy.

Tätä pidetään usein normaalina, vaikka kyse on korruptiosta. Sitä kutsutaan peitenimillä “vaikuttamiseksi”, “verkostoitumiseksi” tai “kokemusten hyödyntämiseksi”. Sitä ei kutsuta korruptioksi – vaikka juuri sitä se on. Nämä epäviralliset järjestelmät, joissa eliitti auttaa toisiaan liike-elämässä ja henkilökohtaisissa asioissa, hämärtävät rajaa laillisen vaikuttamisen ja laittoman toiminnan välillä.

EU:n tunnusmerkit järjestäytyneelle rikollisuudelle

EU on määritellyt järjestäytyneelle rikollisuudelle yksitoista tunnusmerkkiä, joista vähintään kuuden tulee täyttyä – neljän pakollisen ja kahden valinnaisen – jotta toimintaa voidaan pitää järjestäytyneenä rikollisuutena. Tarkastellaan poliittista toimintaa näiden tunnusmerkkien valossa:

Pakolliset tunnusmerkit (kaikkien neljän tulee täyttyä)

1. Yhteistyö yli kahden henkilön kesken
Poliittinen päätöksenteko on lähtökohtaisesti kollektiivista. Kun valtaa käytetään epäasiallisesti, kyse on harvoin yksittäisen toimijan ratkaisusta. Päätökset, joilla suositaan tiettyjä tahoja, syntyvät verkostoissa, joissa useampi toimija on mukana.

2. Toiminta pitkäkestoista tai määräämätöntä aikaa
Vallan väärinkäyttö ei ole satunnaista. Samat toimijat, samat verkostot ja samat rakenteet mahdollistavat epäasiallisen vaikuttamisen vuodesta toiseen. Tämä ei ole satunnaista huonoa hallintoa, se on rakenteellista.

3. Epäily vakavista rikoksista, joista säädetty vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus
Virkarikokset, lahjusten ottaminen ja virka-aseman väärinkäyttö, kavallus ja petos ovat vakavia rikoksia, joista on säädetty ankaria rangaistuksia. Kun tuomioistuimet ovat todenneet vallan väärinkäytön, kysymys ei ole enää epäilystä vaan tuomitusta rikoksesta.

4. Tavoitteena tuotto ja valta
Vallan väärinkäytön motiivi on usein joko suora taloudellinen hyöty tai vallan ja vaikutusvallan kasvattaminen. Kun päätöksentekijä käyttää asemaansa yksityisen tahon hyödyttämiseen, kyse on vallan käytöstä muuhun kuin lainsäätäjän tarkoitukseen.

Valinnaiset tunnusmerkit (näistä vähintään kahden tulee täyttyä)

Työnjako osallistujien kesken
Vallan väärinkäytössä eri toimijoilla on tyypillisesti omat roolinsa. Joku valmistelee päätöksen, toinen tekee esityksen, kolmas hyväksyy sen. Työnjako mahdollistaa toiminnan systemaattisuuden.

Kurin ja kontrollin käyttö
Poliittisissa verkostoissa kurinpito ei tarkoita väkivaltaa vaan esimerkiksi yhteisön painetta, sulkemista ulos verkostoista tai urakehityksen estämistä. Ne, jotka eivät pelaa sääntöjen mukaan, jäävät ilman jatkokutsumuksia.

Kaupallisten tai liiketoimintamaisten rakenteiden hyödyntäminen
Julkisia hankintoja voidaan pilkkoa, virkojen kelpoisuusehtoja räätälöidä ja kilpailutuksia kierrättää. Nämä ovat liiketoimintamaisia menetelmiä, joilla varmistetaan tiettyjen tahojen suosiminen.

Rahankierrättäminen
Julkisilla varoilla on mahdollista rahoittaa hankkeita, joista hyötyy yksityinen toimija. Tämä on rahankierrätyksen muoto – julkista rahaa siirretään epäasiallisesti yksityiseen käyttöön.

Vaikutusvalta yhteiskunnallisiin instituutioihin (hallinto, oikeuslaitos, talous)
Tämä on keskeisin tunnusmerkki poliittisen korruption yhteydessä. Kun päättäjät käyttävät valtaansa yksityisten etujen ajamiseen, he käyttävät vaikutusvaltaansa instituutioissa epäasiallisesti.

Järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkkien täyttyminen politiikassa

Kun poliitikot tai virkamiehet käyttävät asemaansa yksityisen tahon hyödyttämiseen, kyse on vallan väärinkäytöstä eli korruptiosta. Tällainen toiminta täyttää useita EU:n määrittelemiä järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkkejä:

• Siihen osallistuu useita henkilöitä (pakollinen tunnusmerkki 1)
• Se on jatkuvaa (pakollinen tunnusmerkki 2)
• Se tähtää vallan tai hyödyn tavoitteluun (pakollinen tunnusmerkki 4)
• Siinä on työnjakoa (valinnainen tunnusmerkki)
• Se kohdistuu yhteiskunnallisiin instituutioihin (valinnainen tunnusmerkki)

Näin ollen rakenteellinen vallan väärinkäyttö poliittisessa päätöksenteossa täyttää EU:n kriteerit järjestäytyneelle rikollisuudelle. Se, että päätökset tehdään muodollisesti oikein – pöytäkirjoineen ja äänestyksineen – ei tee niistä laillisia. EU:n määritelmän mukaan järjestäytynyt rikollisuus voi ilmetä myös institutionaalisena vaikuttamisena, ei vain väkivaltana tai laittomana kauppana.

Kansalaisten asenteet mahdollistajina

Hälyttävän kuvan maalaavat tutkimukset, joiden mukaan monet suomalaiset ovat valmiita katsomaan korruptiota läpi sormien, jos poliitikko edustaa samoja arvoja. Kansalaiset asettavat ideologisen samankaltaisuuden etusijalle sen sijaan, että rankaisisivat normien vastaisesta käytöksestä. Tämä on vakava uhka demokratian laadulle, koska se vähentää poliitikkojen kannustimia noudattaa eettisiä periaatteita.

Rikoksista on tuomittava

On aika lopettaa silmien ummistaminen. Väite siitä, että poliitikot olisivat osa järjestäytynyttä rikollisuutta, ei tarkoita, että he istuisivat samassa pöydässä rikollisjärjestöjen kanssa. Se tarkoittaa, että järjestelmä mahdollistaa vallan systemaattisen väärinkäytön ilman, että siitä seuraa todellisia seuraamuksia.

KKO:n päätös on tärkeä askel, koska se rikkoo harhan siitä, että muodollisesti oikein tehty päätös olisi automaattisesti laillinen. Tarvitaan asenne- ja kulttuurimuutos. On alettava kutsua asioita niiden oikeilla nimillä:

• Kun päättäjä käyttää asemaansa yksityisen tahon hyödyttämiseen yleisen edun kustannuksella, se on korruptiota.
• Kun viran kelpoisuusvaatimuksia muokataan sopimaan etukäteen valittuun henkilöön, se on korruptiota.
• Kun hankinnat kilpailutetaan näennäisesti mutta todellisuudessa suositaan tuttuja toimijoita, se on korruptiota.

Tämä toiminta on tuomittavaa oikeudessa, julkisessa keskustelussa, politiikassa ja kansalaisten asenteissa.

Suomalaisten harhakuva korruptiottomana maana on kaukana totuudesta, koska sallimme vallan väärinkäytön jatkua rakenteiden suojissa. Rakenteellinen korruptio, “hyvä veli” -verkostot, läpinäkymättömyys ja kansalaisten välinpitämättömyys luovat otollista maaperää sille, että järjestäytyneet intressit voivat vaikuttaa päätöksentekoon.

Avoimuus, läpinäkyvyys ja todelliset seuraamukset ovat keinoja, joilla korruptioon voidaan puuttua. On myönnettävä, että ongelma on todellinen ja vakava. Valtaa saa käyttää vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Kun tätä periaatetta rikotaan järjestelmällisesti, kyseessä ei ole yksittäisten toimijoiden harharetki, vaan toiminta, joka täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit.