Extralehdet Extralehdet
Keskustelu veroista on usein tunnepitoista, mutta se tulisi käydä totuuteen perustuvan kysymyksen kautta: “Kenen rahoista on kyse?” Vero ei ole mikään yhteiskunnan rakennuspalikka, jolla osaamattomat poliitikot yrittävät ratkaista kaiken. Vero on suora, väkivaltainenkin leikkaus, jonka valtio tekee kansalaisen omaisuuteen ennen kuin tämä ehtii edes nähdä palkkalaskelmansa loppusumman.
On aika sanoa ääneen se, mitä moni ajattelee: Vero on pahin mahdollinen leikkaus, koska se leikkaa suoraan ihmisen toimeentulosta, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.
Kun valtio korottaa veroja, se ei leikkaa jotain tuntematonta – se leikkaa perheen ruokakassia, lasten harrastuksia, asumista, autoilua ja säästöjä. Jokainen lisäeuro veroina on euro pois siitä, mitä kansalainen voisi käyttää oman elämänsä laadun parantamiseen.
Taloustiede on tässä kylmän selvä: Alhainen verotus lisää ostovoimaa, ja lisääntynyt ostovoima synnyttää kysyntää, joka luo työpaikkoja ja vaurastuttaa koko kansaa. Korkea verotus tappaa kannustimet. Miksi tehdä ylitöitä, perustaa yritys tai riskeerata oma pääoma, jos valtio vie puolet tai yli puolet tuotosta? Korkeat verot eivät kannusta työntekoon – ne kannustavat harmaaseen talouteen, verovälttelyyn ja osaavan työvoiman pakenemiseen maihin, joissa työstä palkitaan.
Julkisen sektorin tehottomuus ja ylimitoitus on pahin ongelma
Verojen puolustajat puhuvat usein “välttämättömistä” palveluista: terveydenhuolto, koulutus, infra. Kukaan ei kiistä näiden perustehtävien tärkeyttä. Mutta kun Suomen julkinen sektori kuluttaa yli puolet bruttokansantuotteesta, on selvää, että kyse ei ole enää välttämättömyydestä.
Korkeat verot ylläpitävät julkisen sektorin ökyelämää, johon kuuluu paisunutta hallintoa, kalliita konsultteja, taiteilijoiden turhia hankkeita, kansainvälisiä edustusmatkoja ja satoja virastoja, joiden olemassaololle ei ole mitään perusteita. Nämä rahat eivät ole jäävuoren huippu; ne ovat valtava jääkenttä, joka maksaa jokaiselle suomalaiselle tuhansia euroja vuodessa.
Miksi kansalaisen pitäisi maksaa yhä enemmän, jotta julkinen sektori voi ylläpitää omaa byrokraattista ekosysteemiään? On aika palauttaa verotus takaisin sen perimmäiseen tarkoitukseen: turvata vain ne toiminnot, joita markkinat eivät voi hoitaa, ja pitää nekin mahdollisimman kevyinä.
Korkea vero on köyhyyden ja loisimisen lähde
Korkeat verot aiheuttavat sitä köyhyyttä, jota niiden väitetään torjuvan. Kun valtio kerää liikaa rahaa kansalaisilta, se luo kaksijakoisen järjestelmän: toiset maksavat, toiset saavat. Tämä ei luo hyvinvointia se luo riippuvuutta ja köyhyyttä.
Kun valtio on “kaiken takana”, kansalaisten oma vastuu ja yritteliäisyys kuihtuvat. Ihmiset alkavat odottaa valtion ratkaisevan ongelmansa, koska veroja kuitenkin maksetaan niin paljon, että “jotain pitäisi saada vastineeksi”. Tämä on myrkyllinen kehä: korkeat verot synnyttävät vaatimuksia kalliimmista palveluista, jotka puolestaan vaativat lisää veroja.
Ainoa tapa katkaista tämä kehä on radikaali veronalennus. Matala verotus vaurastuttaa kansaa, koska se jättää jokaiselle enemmän omaa rahaa, jolla voi tehdä omat valintansa. Hyvinvointi ei synny ministeriöiden pöydillä – se syntyy siellä, missä ihmiset tekevät omia päätöksiään omasta elämästään ja oikeita töitä.
Vero on leikkaus kansalaisen lompakosta
On tapana puhua “leikkauksista” julkiseen talouteen ikään kuin ne olisivat jotain kamalaa. Mutta unohdetaan, että veronkorotus itsessään on leikkaus kansalaisen lompakosta – ja se on kaikista leikkauksista julmin. Kun valtio leikkaa menoistaan, se vaikuttaa etäisesti johonkin, ehkä jopa tarpeettomaan toimintaan tai palveluun. Kun valtio pienentäisi veroja, se palauttaisi rahaa sinne, missä se kuuluu olla: kansalaisen lompakkoon.
Veroalennus on tehokasta elvytystä
Jokainen veronalennus on investointi suomalaiseen ostovoimaan. Jokainen veronalennus on viesti siitä, että työnteko kannattaa ja yrittäminen on järkevää.
Suomen ongelma ei ole liian alhainen verotus – ongelma on liian korkea verotus, joka kuristaa kasvua, vie kannustimet ja ylläpitää paisunutta, tehotonta julkista sektoria, jossa oleskelee valtava lauma ihmisiä, usein tekemättä mitään työtä. On aika luopua illuusiosta, että korkeat verot ovat merkki hyvinvointivaltiosta. Ne ovat merkki pahoinvointivaltiosta.
Alhainen verotus on ainoa tie kohti vaurastuvaa, omatoimista ja vapaata kansaa. Vähemmän valtiota, enemmän kansalaista. Se on taloustiedettä, se on maalaisjärkeä, ja ennen kaikkea se on oikeudenmukaisuutta. Pienentämällä veroja rakennamme todellista hyvinvointia, antamalla rahan olla käytössä siellä missä sen kuuluu olla kansalaisilla.
