Extralehdet Extralehdet
Tekaistujen rasismisyytösten pelko vaikuttaa monella tavalla yhteiskunnan ja sen jäsenten toimintaan. Kun todellisia ongelmia ei uskalleta nostaa esiin, niin rikollisuus, epätasa-arvo ja syrjintä kasvavat. Viranomaiset katsovat rikollisuutta sormien läpi, koska syytösten pelko painaa enemmän kuin halu puuttua ongelmiin. Näin on tapahtunut lopussa olevan selvityksen mukaan. Sama ilmiö on nähtävissä Suomessa. Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista, vaan laajemmasta ilmiöstä, joka heijastaa viranomaisten laiminlyöntejä, epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta ja yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumista.
Perusteettomien rasismisyytösten viljely on vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka ei ratkea vaikenemalla. On kohdattava epämukava totuus. Pelko keksittyjen rasismisyytteiden uhriksi joutumiselle ei saa olla vaikenemisen ja salaamisen syy. Aiheettomien rasismisyytöksien viljelijät on laitettava vastuuseen puheistaan.
Sosiaalisen median aikana kuka tahansa voi joutua syytetyksi mielipiteistä, jotka joku tulkitsee loukkaaviksi. Syytöksiä keksitään usein omia tekoja peitelläkseen ja pelotellakseen ihmisiä vaikenemaan epäkohdista. Aiheettomien syytösten pelko saa ihmiset varomaan totuuksien kertomista ja mielipiteitään, joka on johtaa itsesensuuriin ja eristäytymiseen keskusteluista. Pelko ja epävarmuus estävät aitoa kansalaisten vuoropuhelua ja kasvattavat ongelmia. Keksittyjen syytöksien viljelijöiden tarkoitus on rajoittaa sananvapautta ja peitellä heitä koskevat ikävät asiat.
Perusteettomien syytöksien uhrit
Perusteettomasti syytetty voi kokea häpeää, ahdistusta ja masennusta, kun sosiaalinen hyväksyntä kyseenalaistetaan. Se aiheuttaa eristäytymistä ja vetäytymistä yhteiskunnasta, koska tuntuu, ettei ole mahdollisuutta puolustautua. Puolustusyritykset sensuroidaan somen ja median toimesta ja uhrin kimppuun hyökänneet tahot keksivät lisää valheellisia syytöksiä.
Maalittaminen ulottuu usein myös lähipiiriin, jolloin pelko tarttuu ystäviin ja perheeseen. He voivat ottaa etäisyyttä vainonnan kohteeksi joutuneeseen peläten joutuvansa itse kohteeksi.
Pelko syytöksistä ruokkii rikollisuutta, koska rikoksiin ei puututa keksittyjen rasismisyytöksien pelon vuoksi. Monet pelkäävät tulevansa itse väärin perustein leimatuiksi ja joutua erilaisten etnisten ryhmien vihan kohteiksi. He välttävät rikosilmoitusten tekemistä ja rikoksien todistamista, jonka johdosta rikoksia jää ilmoittamatta ja tutkimatta sekä tuomitsematta.
Päättäjien vastuu
Poliittisilla päättäjillä on keskeinen rooli aiheettomien syytösten ennaltaehkäisyssä. Lainsäädännön tulisi olla selkeää ja läpinäkyvää, jotta kaikki osapuolet tietävät oikeutensa ja velvollisuutensa. Syytöksiä olisi käsiteltävä oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti, laki ei voi perustua yksittäisten henkilöiden tai ryhmien satunnaisiin tunnetiloihin. Aiheettomien rasismisyytöksien viljelijät on laitettava vastuuseen puheistaan ja niistä on rangaistava.
250 000 väkivallan ja raiskauksien uhria aiheettomien rasismisyytösten vuoksi
Rape Gang Inquiry -raportti kertoo viranomaisten, poliisin, kuntien, sosiaalitoimen ja koulujen vältelleen rikosten ilmoittamista, tutkinnan aloittamista ja syytteiden nostamista tehdyistä rikoksista. Myös tekijöiden etninen tausta salattiin ja jätettiin kirjaamatta. Välttelyn perusteena on ollut aiheettomien ja perusteettomien rasismisyytöksien pelko.
Koko raportti löytyy täältä: Rape Gang Inquiry
Raportin julkaisi 16. kesäkuuta 2026 entinen Reform UK -kansanedustaja Rupert Lowe. Saman instituutioiden pelokkuuden on todennut myös valtion tilaama Casey-tarkastus (2025). Kyseessä ei ollut tutkinta, joka olisi pakottanut todistajia tai viranomaisia luovuttamaan asiakirjoja, toisin kuin Britannian hallituksen huhtikuussa 2026 käynnistämä tutkinta, jota johtaa baronitar Anne Longfield.
Raportti kokosi yhteen viranomaisselvitysten havaintoja, kuten Rotherhamin Jay-raportin (2014) ja Telfordin tutkinnan (2022), sekä todistajalausuntoja uhreilta, ilmiantajilta ja asiantuntijoilta. Raportin uhriarvio (250 000 henkilöä) periytyy Lord Pearson of Rannochin puheenvuorosta vuodelta 2019, jossa Rotherhamin ja Telfordin lukuja käsiteltiin.
Tekijöiden etnistä ja uskonnollista jakaumaa koskevat luvut perustuvat pääosin Quilliam-säätiön 2017 analyysiin 264 tuomiosta vuosilta 2005–2017 (84 % eteläaasialaisia), Hydrant-ohjelman 2025 poliisidataan 43 Englannin ja Walesin poliisilaitokselta sekä Oxfordin islamilaisen seurakunnan imaami Taj Hargeyn raportissa siteerattuun arvioon (95 % muslimeja).
Raportti viittaa myös Daily Expressin 22.2.2026 julkaisemaan tutkivaan journalismiin, jonka mukaan noin 13 000 epäiltyä jätettiin syyttämättä Keir Starmerin toimiessa syyttäjälaitoksen johtajana.
Tutkinnan operatiivisena johtajana toimi Sammy Woodhouse, ja julkisia kuulemisia johti juristi Graham Smith Lontoossa 2.–13. helmikuuta 2026. Paneeliin osallistuivat myös kansanedustajat Esther McVey, Nick Timothy ja Carla Lockhart. Työtä rahoitti yli 20 000 yksityislahjoittajaa noin 600 000–800 000 punnan summalla.
