Extralehdet Extralehdet
Polttoaineiden hintojen raju nousu vaikuttaa kansalaisten toimeentuloon ja työssäkäyntiin niin paljon, että poliitikkojen pitäisi toimia tilanteen helpottamiseksi. Monimutkaisten ja epätasaisesti jakautuvien tukimekanismien sijaan on yksinkertaisesti alennettava polttoaineiden hintoja verotusta keventämällä.
Liikennepolttoaineiden hintojen raju nousu on puhuttanut jo kuukausien ajan eikä turhaan. Vaikka öljyn maailmanmarkkinahinnat ovat kallistuneet roimasti, niin polttoaineiden hinnoista suurin osa muodostuu veroista, joiden taso päätetään eduskunnassa.
EU:n tilastojen mukaan (EU Weekly Oil Bulletin 7.2.2022) 95-oktaanisen bensiinin hinta oli helmikuun alussa Suomessa keskimäärin 1,906 euroa ja dieselin 1,829 euroa litralta, kun hinnat olivat vuosi sitten 1,521 ja 1,411 euroa litralta. Yksi 50 litran tankillinen bensiiniä maksaa siis 19 ja dieseliä 21 euroa enemmän kuin helmikuussa 2021. Bensiinin veroton hinta oli helmikuun alussa 2022 Suomessa 0,815 ja dieselin 0,964 euroa litralta.
– Hintojen nousu on ollut niin rajua, että se vaikuttaa jo merkittävästi ihmisten toimeentuloon ja työssäkäyntiin sekä elinkeinoelämään, joka sekin on pitkälti tieliikenteestä riippuvaista. – Monilla ei ole omassa arjessaan vaihtoehtoa auton käytölle, joten liikkumiskustannusten nousu on pois muusta kulutuksesta ja kustannusten noustessa riittävän korkeiksi työssäkäynti tulee kannattamattomaksi. Nyt poliitikoilta tarvitaan nopeita toimia tilanteen helpottamiseksi, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen toteaa.
Veroja on alennettava
Ainoa oikea tapa korkeista polttoainehinnoista aiheutuneiden haittojen kompensoimiseksi on alentaa liikennepolttoaineiden hintaa verotusta alentamalla. Muita veroja, kuten ajoneuvoveroa, alentamalla kohdentuminen heikkenee heti merkittävästi. Siinä tilanteessa vähiten polttoainetta ostavat autonomistajat saisivat suhteellisesti suurimman kompensaation.
Sekoitevelvoitteen alentaminen taas kohdentuu eri tavalla eri polttoainelaatujen hintoihin. Sen seurauksena kompensaatio on erilainen riippuen siitä, mitä käyttövoimaa käytetään. Nyt pitää pyrkiä teknologianeutraaleihin toimiin. Tuloveropohjaiset verovähennysmallit eivät tarjoa nopeaa oikea-aikaista helpotusta akuuttiin toimeentulohaasteeseen, mihin moni omaa autoa päivittäin tarvitseva on joutunut.
Ihmisten liikkumistarpeet ovat yksilöllisiä, joten kompensaation myöntäminen esimerkiksi vain haja-asutusalueilla asuville olisi myös epätasa-arvoista. Moni kaupungeissa autoa arjen hallinnassa joukkoliikenteen riittämättömän palvelun takia tarvitseva jäisi kompensaation ulkopuolella. Samoin tapahtuisi niille, jotka käyvät työssä kaupungeista haja-asutusalueilla. Jako autonomistajan kotipaikan mukaan ei kohtelisi ihmisiä tasavertaisesti eikä huomioi ajamisen määrää tai tarvetta.
Mikäli kompensaatio tehtäisiin työmatkakuluvähennyksen kautta, niin hyötyjistä jäisivät ulos opiskelijat, pienituloisimmat osa-aikatyöntekijät sekä monet muusta syystä arjen liikkumisessa autoa tarvitsevat. Etuus ei hyödyttäisi myöskään niitä, joilla ei ole vähennysoikeutta, vaikka oman auton käyttö työmatkoilla on esimerkiksi henkilökohtaisista ajankäytöllisistä syistä välttämätöntä.
Hintoja nostavia toimia valmistellaan
Valmisteilla olevissa päästövähennyssuunnitelmissa on useita toimenpiteitä, jotka korottaisivat polttoaineiden hintoja entisestään. Nyt nähtävillä olevat negatiiviset vaikutukset osoittavat, ettei päästöjä voida Suomessa alentaa vain liikkumisen kustannuksia korottamalla. Tilanteen ratkaisemiseksi valtion tulee olla valmis luopumaan liikenteen verotuksessa ensisijaisesta tuotontavoittelusta ja olla itse valmis panostamaan varoja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja liikkumisen käyttövoimamuutoksen edistämiseen.
– Suomessa on suhteellisesti tasoltaan Euroopan kireimpiin kuuluva liikenteen veromalli, eikä sen päälle tuleva uusi lasku voi jäädä yksin henkilöautoa arjen liikkumisessa tarvitsevien maksettavaksi. Liikenteen verotuksen kehittäminen edellyttäisi kattaviin ja laadukkaisiin vaikutustenarvioihin perustuvaa kokonaisuudistusta, jossa huomioitaisiin ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma toimintaympäristön muutos, Nieminen huomauttaa.
– Muussa tapauksessa seurauksena Suomen kaltaisessa maassa on liikkumisen vapauden vaarantuminen perusoikeutena ja epätoivottavaa kehitystä monella elämänalueella. Henkilöauto ei ole Suomessa luksustuote, vaan arjen mahdollistaja.
