Extralehdet Extralehdet
Valtion toimitiloista vastaava Senaatti-kiinteistöt käynnistää suunnittelukilpailun Niuvanniemen sairaalan uudisrakennuksen toteuttamiseksi. Kilpailu on osa laajempaa kehityshanketta, jonka tavoitteena on vastata tulevaisuuden vaativan oikeuspsykiatrisen hoidon tarpeisiin.
Kuopiossa sijaitseva 140-vuotias Niuvanniemen sairaala on valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävä toimija vaativan erityistason hoidon, mielentilatutkimusten ja oikeuspsykiatristen asiantuntijapalveluiden saralla.
Uudisrakennukseen suunnitellaan kuusi korkean turvallisuustason potilasosastoa ulkoilupihoineen sekä moderni hoitokeskus. Rakennukseen sijoitetaan yhteensä 102 potilaspaikkaa, ja se tulee olemaan noin 200 terveydenhuollon ammattilaisen työpaikka.
– Suunnittelukilpailun avulla saamme arvioitavaksi erilaisia ratkaisuja turvallisesta ja terapeuttisesta hoitoympäristöstä, ja ehdotusten sopivuudesta sairaala-alueen ainutlaatuiseen kulttuuriperintöön ja maisemallisiin arvoihin, Senaatti-kiinteistöjen asiakaspäällikkö Jari Auer kertoo.
Kilpailuohjelma ja ilmoittautumisen määräajat julkaistaan Hilma-palvelussa huhti-toukokuun taitteessa. Kilpailu järjestetään yhteistyössä Suomen Arkkitehtiliiton kanssa, ja siihen valitaan arvonnalla viisi kelpoisuusehdot täyttävää suunnitteluryhmää. Kilpailussa korostuvat turvallisuutta edistävät suunnitteluratkaisut, toiminnallinen selkeys, arkkitehtoninen laatu, kustannustehokkuus ja soveltuvuus suojeltuun kulttuuriympäristöön.
Kilpailun tavoitteena on luoda korkeatasoinen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu, joka tukee pitkäaikaista potilashoitoa ja modernia tutkimustoimintaa. Rakennuksen sijoittaminen suunnitellaan huolellisesti niin, että se kunnioittaa Niuvanniemen historiallista sairaalaympäristöä ja Puijon maisema-alueen arvoja.
Kilpailuehdotukset jätetään marraskuussa 2025, ja voittaja julkistetaan alkuvuodesta 2026. Tavoitteena on, että rakentaminen alkaa mahdollisimman pian kilpailun jälkeen.
Hankkeen kustannusarvio on noin 61,5 miljoonaa euroa (alv 0 %), ja hankkeen kokonaislaajuus on noin 11 000 neliömetriä.
Niuvanniemen Sairaala – Perustamisesta nykypäivään
Venäjän keisarin vahvistamalla vuosien 1877–1878 valtiopäivien päätöksellä linjattiin, että Suomen mielisairaanhoidon tarpeisiin vastattaisiin rakentamalla Kuopion kaupungin läheisyyteen uusi yhdistetty parannus- ja hoitolaitos. Tarkastelun kohteena olivat Kuopion lähistöllä sijaitsevat Savisaaren ja Fagernäsin eli Niuvanniemen maatilat sekä Kuopion kaupungin omistuksessa ollut Haapaniemen niemeke.
Niuvanniemen valintaan vaikutti paikan sijainnin ja rauhallisuuden lisäksi sen tarjoamat lunastusmahdollisuudet, sekä alueen luonnonkauneus, joka teki vaikutuksen päättäjiin. Merkittävänä tekijänä pidetään myös vuonna 1889 Kuopioon asti valmistunutta Savon rataa. Rautatieyhteyden ansiosta potilaita voitiin kuljettaa hoitoon myös pidempien matkojen päästä.
Rakentaminen ja toiminnan aloitus
Rakennustyöt Niuvanniemessä käynnistettiin vuonna 1881, ja ne saatettiin päätökseen vuoden 1884 aikana. Valmistuneeseen sairaalaan tuli yhteensä 120 sairaansijaa, jotka jakautuivat tasan, 60 paikkaa kummallekin sukupuolelle. Potilaspaikkojen ohella rakennettiin välttämättömät hallinto- ja talousrakennukset. Virallisesti toiminta alkoi helmikuun 1. päivänä vuonna 1885.
Kriminaalipotilaiden hoito
1900-luvun alkuvuosikymmenien aikana Niuvanniemessä hoidettavien kriminaalipotilaiden määrä kasvoi asteittain, joka lisääntyi erityisen voimakkaasti 1930-luvulla. Sota-ajan jälkeen sairaala sai erityistehtävän toimia kriminaalipotilaiden pääasiallisena hoitopaikkana.
Henkilökunta ja potilaiden luokittelu
Kun sairaalaa laajennettiin vuonna 1894, myös henkilökunnan määrää kasvatettiin vastaamaan lisääntynyttä potilasmäärää. Vuonna 1894 sairaalassa työskenteli 23 mieshoitajaa ja 19 naishoitajaa, potilasmäärän ollessa korkeimmillaan 310. Miesosastoilla hoitajamitoitus oli yksi hoitaja kuutta potilasta kohden ja naisosastoilla yksi hoitaja kahdeksaa potilasta kohden.
Yhteiskunnalliset olosuhteet heijastuivat sairaalayhteisön toimintaan, mikä näkyi tavassa luokitella mielisairaat potilaat. Potilaat jaettiin ensisijaisesti säätyläistöön ja rahvaaseen. Tämän jaon lisäksi käytettiin tarkempaa luokittelua varallisuuden perusteella. Potilaiden eriarvoinen asema konkretisoitui muun muassa päivämaksujen suuruudessa. Maksu määräytyi sen mukaan, mikä oli potilaan tai hänen edusmiehensä varallisuus, tai minkä suuruiseen päivämaksuun he olivat halukkaita sitoutumaan.
Päivämaksujen porrastuksella varmistettiin, että kukin potilas sai sairaalassa säätyään ja varallisuuttaan vastaavan elintason. Käytännössä kuitenkin vain harvat potilaat kuuluivat korkeimpia päivämaksuja maksavien joukkoon. Päivämaksujen skaala ulottui vapaapaikasta neljään markkaan päivässä.
Hoidon kehitys ja vaikutukset
Psyykelääkkeiden valikoiman monipuolistuminen ja niiden käyttöön liittyvän kokemuksen kasvu paransivat hoitotuloksia erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla. Edistystä tapahtui etenkin jakomielitautiryhmän sairauksien ja depressiotilojen hoidossa. Lääkehoidon kehittyminen loi myös edellytyksiä eritasoisten psykoterapioiden ja toimintaterapian hyödyntämiselle, mikä paransi hoidon kokonaistuloksia.
Samaan aikaan tapahtunut eläketurvan kohentuminen ja sosiaalihuollon tehostuminen tukivat yhä useammin sairautensa vuoksi invalidisoituneiden potilaiden selviytymistä sairaalan ulkopuolella. Nämä tekijät yhdessä johtivat Niuvanniemen sairaalan keskimääräisten hoitoaikojen nopeaan lyhenemiseen. Vertailukohtana voidaan mainita, että vuosina 1955–1959 sairaalaan otetuista kriminaalipotilaista puolet oli kotiutettu vasta kymmenen vuoden hoidon jälkeen. Vuosina 1970–1971 vastaava aika oli pudonnut kolmeen ja puoleen vuoteen, ja 1980-luvulla hoitoajat lyhenivät edelleen. Tämän kehityksen seurauksena potilasmäärän aiempi nousu taittui ja kääntyi vuoden 1975 jälkeen yhä selvempään laskuun.
Määrätietoinen kehittäminen 1980-luvulla
1980-luvulla valtiovalta ryhtyi panostamaan määrätietoisesti Niuvanniemen sairaalan kehittämiseen. Vuonna 1982 sairaalaan perustettiin toisen psykologin ja toisen sosiaalityöntekijän virat. Seuraavana vuonna, 1983, perustettiin tutkijaylilääkärin virka, joka siirrettiin Mustasaaren sairaalasta. Vuonna 1985 henkilöstöresursseja vahvistettiin kolmannella ylilääkärin viralla. Myös pitkään suunnitteilla ollut terapiarakennushanke eteni, ja uusi, bruttoalaltaan 3126 neliömetrin suuruinen terapiarakennus vihittiin käyttöön sairaalan 100-vuotisjuhlan yhteydessä 26. syyskuuta 1985.
Yhteiskunnan lisääntynyt tuki oli ratkaisevan tärkeää sairaalan uudelle kehityslinjalle. Sairaalan tavoitteena oli profiloitua oikeuspsykiatrian erikoissairaalaksi ja lopulta yliopistoklinikaksi. Tähän Niuvanniemen sairaalalla oli hyviä edellytyksiä, joita olivat mielisairaslain 12 §:ssä määritelty valtion mielisairaalan erityistehtävä, sairaalan suuri koko, sekä Kuopion- Yliopiston ja yliopistollisen keskussairaalan (KYKS) maantieteellinen läheisyys.
Pitkäaikainen työ alan oppituolin saamiseksi Kuopioon tuotti tulosta vuonna 1983, jolloin Kuopion yliopistoon perustettiin Suomen ensimmäinen oikeuspsykiatrian professuuri. Virkaan kutsuttiin dosentti, Niuvanniemen sairaalan johtava ylilääkäri, Panu Hakola.
Syyskuun 1. päivästä 1983 alkaen Niuvanniemen sairaala on toiminut oikeuspsykiatrian klinikkana, aluksi osana Kuopion Yliopistoa (aina 31.12.2009 saakka) ja sittemmin osana Itä-Suomen yliopistoa.
Vanhin toimiva psykiatrinen sairaala
Nykyään Niuvanniemen sairaala on vanhin Suomessa edelleen toiminnassa oleva psykiatrinen sairaala, sen jälkeen kun Lapinlahden sairaala liitettiin Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Sairaalan yli 100-vuotinen historia näkyy sen rakennuskannassa. Historialliset rakennukset ovat Museoviraston suojeluksessa. Niiden peruskorjauksissa on pyritty säilyttämään alkuperäinen ilme mahdollisimman tarkasti, samalla kun tiloja on modernisoitu vastaamaan kehittyvän psykiatrian ja uuden tekniikan asettamia vaatimuksia.
Lähteet: Niuvanniemen sairaala, Malmivuori J., Niuvanniemen sairaalan historia 1885-1985, Kuopion yliopiston julkaisuja, Kuopio 1985.
