Väyläverkon noin 2,5 miljardin euron korjausvelkaa on vähennettävä, jotta kansalaisille ja elinkeinoelämälle pystytään tarjoamaan turvalliset ja toimivat liikenneyhteydet. Perusväylänpitoon tarvitaan merkittävä ja pysyvä lisärahoitus.
Pääosin vuosille 2016-18 jaksotettu miljardin euron korjausvelkarahoitus pysäytti liikenneverkon korjausvelan kasvun, mutta vain hetkeksi.
– Korjausvelkarahoituksen päättyminen ensi vuonna tarkoittaa mm. huonokuntoisten päällysteiden määrän lisääntymistä nopealla vauhdilla ja rataverkon kunnon huononemista entisestään, sanoo Liikenneviraston pääjohtaja Kari Wihlman.
Vilkasliikenteisillä teillä kuluminen nopeinta ja asiakastarpeet suurimmat
Liikennevirasto suuntaa käytettävissään olevan päällystysrahoituksen, noin 110 miljoonaa euroa siten, että vilkasliikenteiset tiet saavat tarvittavan rahoituksen täysimääräisesti ja rahoituksen karsinta tehdään vähäliikenteisestä tieverkosta.
– Keskivilkkaan verkon, ramppien ja kevyen liikenteen väylien tarpeista kyetään rahoittamaan noin 60 prosenttia. Vähäliikenteiselle verkolle, jonka pituus on noin 27 000 km ja joka on noin puolet koko päällystetystä tieverkosta, rahoitusta ei riitä käytännössä lainkaan, Wihlman totesi. Jos koko noin 50 000 kilometrin mittaisen päällystetyn tieverkon kunto halutaan pitää nykytasolla, olisi vuosittainen rahoitustarve noin 190 miljoonaa euroa, eli yli 70 miljoonaa euroa nykytasoa korkeampi.
– Huonokuntoisten päällysteiden nopea lisääntyminen johtaa vähäliikenteisellä tieverkolla nopeus- ja painorajoituksiin sekä tulevaisuudessa entistä kalliimpiin korjaustoimenpiteisiin. Aivan vähäliikenteisimmillä teillä joudutaan miettimään päällystettyjen teiden muuttamista sorateiksi, pääjohtaja Wihlman sanoi.
Rautateillä lisääntyvät paino- ja nopeusrajoitukset
Myös rataverkon kunto heikkenee nopeasti, sillä radanpidon rahoitus laskee ensi vuonna yli 100 miljoonaa euroa tähän vuoteen verrattuna. Rautateillä pääpanostukset kohdistuvat jatkuvaan kunnossapitoon sekä tärkeimpien ratojen kuntoon.
– Mikäli lisärahoitusta ei saada, joudutaan vähäliikenteisille radoille asettamaan painorajoituksia, jotka haittaavat esim. puukuljetuksia. Myös pääradoille tulee nopeusrajoituksia, jos radalla on huonokuntoisia osuuksia. Nopeusrajoitukset näkyvät etenkin henkilöliikenteen täsmällisyydessä, Wihlman toteaa.