Fyysisen aktiivisuuden mittaustapa uusiksi

Yleisessä käytössä oleva fyysisen aktiivisuuden mittaustapa antaa virheellisiä tuloksia erityisesti lihavilla. Kun fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaa energiankulutusta arvioidaan käyttäen kaikilla samaa lepoaineenvaihdunnan vakioarvoa painokiloa kohden, sama liikuntasuoritus vaikuttaa lihavalla kevyemmältä kuin hoikemmalla henkilöllä – eli liikunta vaikuttaa sitä kevyemmältä, mitä raskaampi on mukana kannettava taakka. – Fyysistä aktiivisuutta tulisikin arvioida muutoin, esimerkiksi suhteessa rasvattomaan kehon painoon, tutkija Tuomo Tompuri toteaa.

Virheiden vaara vaanii

Energiankulutusta mittaamalla voidaan arvioida yksilön fyysisen aktiivisuuden määrää ja tehoa. Käytännössä energiankulutusta arvioidaan epäsuorasti muun muassa sykkeen tai liikemittauksen avulla. Niiden avulla taas voidaan määritellä MET-muuttuja (metabolic equivalents of task, MET), joka kuvaa fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaa energiankulutuksen kasvua lepotasoon verrattuna. Lepoaineenvaihdunnan vakioarvo, yksi MET, vastaa 3,5 millilitran hapenkulutusta painokiloa kohden minuutissa. Lepoaineenvaihdunta painokiloa kohden oletetaan samaksi kaikilla ikään, kokoon ja kehonkoostumukseen katsomatta. Yksilöllistä lepoaineenvaihdunnan mittaamista ei tavallisesti tehdä. Useita tieteellisiä tutkimuksia käsittävä katsaus osoittaa kuitenkin, että tämä käytäntö johtaa helposti virheellisiin arvioihin. Elimistön energiankulutuksesta vastaa nimittäin pääasiassa lihaksisto, kun taas rasvamassa on mukana kannettavaa kuormaa.

Järkeviä muuttujia käytettävä

Aiemmin julkaistussa kuopiolaistutkimuksessa osoitettiin, että sydän-, verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa mitatessa yksilöiden väliset kokoerot tulisi huomioida rasvattoman kehon painon mukaan. Tompurin mukaan rasvattoman kehon painon tulisi olla lähtökohtana myös fyysistä aktiivisuutta mitatessa, koska yksilön kuormituksessa kuluttama energia on yhtenevä hapenkulutuksen kanssa.

Jotta keskeisten terveystekijöiden, kuten liikunnan, sydän-, verenkierto- ja hengityselimistön kunnon ja lihavuuden keskinäisistä suhteista ja niiden merkityksestä terveydelle voidaan saada totuudenmukaista tietoa, tutkimukset tulisi tehdä käyttäen järkeviä ja haluttua asiaa mittaavia muuttujia. Sen sijaan fyysisen aktiivisuuden arvioiminen lihavuutta kuvaavalla mittarilla voi johtaa virhepäätelmiin tieteellisessä tutkimuksessa.