Extralehdet Extralehdet
Fitnessurheilu on saanut paljon ristiriitaista julkisuutta viime vuosina, vaikka lajiin liittyvä tutkimusnäyttö on vähäistä. Fitnessurheilu ja siihen yhdistetty merkittävä painonpudotus on yhteydessä suotuisampaan sydän- ja verisuonitautien riskitekijäprofiiliin.
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutetussa tutkimuksessa fitnesskilpailijoita tutkittiin ennen kilpailua edeltävää 3–4 kuukauden dieettiä, kilpailun jälkeisenä aamuna sekä 3–4 kuukauden mittaisen palautumisjakson jälkeen. Heitä verrattiin kontrolliryhmään, joka koostui saman ikäisistä ja kokoisista naisista, jotka eivät pudottaneet painoaan sekä saman ikäisiin ja painoisiin naisiin.
– Havaitsimme, että saman ikäisiin ja painoisiin naisiin verrattuna sydän- ja verisuonitautien riskitekijät olivat fitnessurheilijoilla pienemmät jo ennen merkittävää painonpudotusta. Nämä tekijät parantuivat entisestään painonpudotuksen ja siihen liittyvän rasvan lähdön seurauksena. Fitnessurheilijoiden suotuisia tuloksia näyttävät selittävän erot henkilöiden kehonkoostumuksessa ja erityisesti rasvamassan määrässä, kertovat Jyväskylän yliopiston akatemiatutkija ja apulaisprofessori Juha Hulmi ja aineistosta väitöskirjaa Helsingin yliopistoon tekevä lääketieteen kandidaatti Heikki Sarin.
Keskivartalorasva on merkittävä riskitekijä
Koehenkilöiden sydän- ja verisuonitautiriskiprofiilia arvioitiin tutkimalla verestä valtava määrä erilaisia tekijöitä systeemibiologiaksi kutsutulla kokonaisvaltaisella tarkastelutavalla.
Metabolomi eli aineenvaihduntatuotteiden kokonaisuus, lipidiaineenvaihduntaa säätelevien entsyymien aktiivisuus sekä valkosolujen metabolomiin kytkeytyvien geenien ilmentyminen muuttuivat merkittävästi dieetin aikana. Suurin osa näistä muutoksista palautui lähtötasolle palautusjakson päätteeksi, kun syömisen määrä lisääntyi ja liikunnan määrä vähentyi.
– Keskivartalorasvan määrän vaihtelu ennusti parhaiten näitä muutoksia. Tutkimus antoikin lisänäyttöä keskivartalorasvan merkittävästä roolista sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä, Hulmi ja Sarin toteavat.
Järkevä fitnessurheilun harrastaminen tai ”fitnesselämäntapa”, johon kuuluu runsas määrä liikuntaa ja maltillinen energiansaanti, ei siis tämän tutkimuksen valossa näyttäisi lisäävän sydän- ja verisuonitekijöiden riskitekijöitä, vaan vaikuttavan niihin jopa vähentävästi.
– Lisää tutkimuksia kuitenkin tarvitaan, jotta ymmärretään tarkemmin esimerkiksi toistuvien kisadieettien mahdollisesti aiheuttamat pidempiaikaiset vaikutukset, Hulmi sanoo.
