Extralehdet Extralehdet
Iäkkäät henkilöt, jotka kokevat ulkona liikkumiseen houkuttelevia ympäristötekijöitä jatkavat pitkien matkojen kävelyä alentuneesta toimintakyvystä huolimatta. Pidempien matkojen käveleminen on heille mahdollista tauottamalla kävelyä, kävelemällä hitaammin tai käyttämällä apuvälineitä.
Osa kävelyn muokkauskeinoista pyrkii kävelyn jatkumiseen esimerkiksi apuvälineiden avulla, minkä vuoksi niitä kutsutaan kävelyä mahdollistaviksi muokkauskeinoiksi, kertoo Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehty tutkimus.
– Pidempien kävelymatkojen vähentäminen tai jopa lopettaminen, johtavat pikkuhiljaa elinpiirin pienemiseen, tohtorikoulutettava Heidi Leppä selventää.
Toimintakyvyn, kuten jalkojen kunnon, tiedetään vaikuttavan erilaisten kävelyn muokkaamiskeinojen käyttöön, mutta silti osa iäkkäistä ihmisistä jatkaa pidempien matkojen kävelyä, vaikka heidän toimintakykynsä on heikko. Osa iäkkäistä ihmisistä vähentää tai lopettaa pidempien matkojen kävelyn, vaikka heidän toimintakykynsä sen vielä sallisi.
– Tästä heräsi kysymys, että voisiko iäkkäiden ihmisten elinympäristöllä tai pihapiirillä olla myös merkitystä heidän kävelyn muokkaamiskeinojen käyttöön, Leppä täsmentää.
Erityisesti rakennettuun ympäristöön liittyvät ulkona liikkumisen houkuttelevat ympäristötekijät, kuten jalkakäytävät ilman jyrkkiä nousuja, palveluiden läheisyys ja turvalliset tienylitykset kannustivat useimmiten kävelyn jatkamiseen. Yhteyksiä löytyi myös koettujen ympäristön esteiden ja kävelyn muokkauskeinojen väliltä, mutta heikko fyysinen kunto ja terveydentila selittivät suurimman osan näistä yhteyksistä.
– Tulos vahvisti, että kävelyn muokkaamiskeinojen käyttö riippuu sekä yksilön toimintakyvystä että ympäristön antamista mahdollisuuksista, Leppä toteaa.
