Extralehdet Extralehdet
Kansainvälisten vertailujen valossa pohjoismaalaisista noin 70 prosenttia harrastaa liikuntaa vähintään muutaman kerran viikossa. Liikuntaa harrastamattomia on vain noin 10‒15 prosenttia väestöstä. Pohjoismaalaisten läheinen suhde luontoon on yksi liikuntamääriin positiivisesti vaikuttavista tekijöistä.
Pohjoismaissa liikunnan harrastamisella on yhä vankka asema. Erityisesti omaehtoisen liikunnan määrä on suuri ja usein vapaa-ajan liikunta tapahtuu yksin tai kaveriporukoissa.
– Liikunnan harrastamista selittäviä tekijöitä kaikissa Pohjoismaissa on tasa-arvoon sekä poliittisesti ja taloudellisesti vakaisiin oloihin rakentunut yhteiskunta, vahva liikunnan kansalaistoiminta, läheinen suhde luontoon sekä yksilön hyvinvoinnista omaa vastuuta ja velvollisuutta korostava kulttuurinen mentaliteetti, kertoo lehtori Hanna Vehmas Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.
Suomessa lapset osallistuvat organisoituun liikuntaan entistä nuorempina. Kehitys on muissakin Pohjoismaissa samansuuntaista, mutta muualla onnistutaan paremmin pitämään teini-ikäisetkin vielä mukana. Meillä pudotus 11. ikävuoden jälkeen on paljon jyrkempää.
Suomessa on yleisenä käsityksenä se, että aikuiset ovat innolla mukana seuratoiminnassa. Sekä jäsenmäärällä että liikuntatoimintaan osallistujien määrällä Suomi on kuitenkin Pohjoismaiden listassa viimeisenä. Islannissa ja Tanskassa luvut ovat kaksinkertaiset.
– Yksityisen sektorin merkityksen kasvu etenkin aikuisväestön liikuntapalvelujen tuottajana on selvä trendi. Näin ollen väestön sosioekonomisten erojen kasvaessa myös liikunnan harrastamismahdollisuudet eriarvoistuvat, Kati Lehtonen lisää.
Yhteispohjoismaisessa kirjahankkeessa (Sport in Scandinavia and the Nordic Countries, Routledge 2019) tarkasteltiin liikunnan harrastamisesta kaikissa viidessä Pohjoismaassa. Suomen osuuden kirjoittajana olivat professori Pasi Koski Turun yliopistosta sekä yliopistonlehtorit Lehtonen ja Vehmas Jyväskylän yliopistosta.
