Päätös potilaan kuljettamatta jättämisestä vähentää päivystyksen ruuhkia

Ensihoitajan tekemä hoidon tarpeen arvio ja päätös potilaan kuljettamatta jättämisestä vähentää päivystysten ruuhkautumista. Ensihoitajien tekemä arvio potilaan kuljetustarpeesta on potilasturvallista ja järkevää resurssien käyttämistä.

Ensihoidon ja päivystysten lisääntyneet potilasmäärät ja epätarkoituksenmukaiset päivystyskäynnit on tunnistettu laajasti. Ensihoitajien tekemän hoidon tarpeen arvion ja annetun hoidon jälkeen noin 40 prosenttia potilaista ei tarvitse välitöntä ensihoidon kuljetusta.

Ensihoidon ydintehtävänä on hoitaa äkillisesti sairastuneita ja vammautuneita potilaita. Suomessa vuosittain yli 300 000 ensihoitotehtävään ei liity ensihoidon kuljetustarvetta, hoidon tarpeen arvion jälkeen. Väestön ikääntyminen, sosiaaliset ongelmat, yksin asuminen ja tukiverkkojen puute lisäävät osaltaan akuuttien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta.

TtM Jani Paulinin väitöstutkimus perustuu yli 40 000 potilaan rekisteritietoihin kolmen sairaanhoitopiirin alueelta Suomessa. Vastaavan laajuista tutkimusta ei ole Suomessa tehty aiemmin. Väitöskirjassa potilasturvallisuutta tutkittiin seuranta-ajan päätetapahtumilla, joita olivat uusi ensihoitotehtävä, päivystyskäynti perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa, sisäänotto sairaalaan sekä potilaan kuolema.

Tutkimuksessa selvisi, että suurimmalla osalla ensihoidon potilaista ei ollut päätetapahtumia seurantajakson aikana ja seuranta-ajan terveydenhuollon kontakteista moni oli suunniteltu etukäteen potilaiden ja ensihoitajien kesken.

– Ensihoitajien tekemä hoidon tarpeen arvio ja päätös kuljettamatta jättämisestä näyttää olevan potilasturvallista, Paulin toteaa.

Tutkimuksessa hätäkeskuksen kiireettömäksi arvioima ensihoitotehtävä haja-asutusalueella ilta- ja yöaikaan, jolloin ensihoito on usein ainoa saatavilla oleva terveydenhuollon palvelu, ennusti perusterveydenhuollon käyntiä seuraavan päivän aikana.

– Väitöskirjani perusteella näyttää siltä, että ensihoitajat osaavat hyvin tunnistaa potilaat, jotka tarvitsevat välitöntä jatkohoitoa, ja potilaat, joiden jatkohoito voi odottaa esimerkiksi seuraavaan aamuun tai jatkohoidon tarvetta ei ole, mutta lisätutkimusta toki tarvitaan, Paulin sanoo.