Extralehdet Extralehdet
Oulun yliopiston ja kanadalaisen McGillin yliopiston tutkijat ovat julkaisseet laajan, tekoälypohjaisen tutkimuksen kroonista kipua ennustavista biopsykososiaalisista riskitekijöistä. Pitkittäisanalyyseissä oli mukana yhteensä yli 48 000 tutkittavaa, joita seurattiin yhdeksän vuoden ajan.
Maailmanlaajuisesti kroonisesta kivusta kärsii noin joka viides. Krooninen kipu on keskeinen työ- ja toimintakykyä heikentävä terveyshaaste, jonka taustalta ei useinkaan löydetä mitään selkeää yksittäistä syytä. Sen sijaan monien biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden tiedetään ennustavan kipua ja vaikuttavan kipukokemukseen, eli puhutaan kroonisen kivun biopsykososiaalisesta mallista. Krooniselle kivulle altistavista tekijöistä ei ole kuitenkaan muodostunut vakiintunutta käsitystä, koska laajoja tutkimuksia aiheesta ei ole aiemmin tehty.
Englantilaiseen, lähes puolen miljoonan henkilön tiedot kattavaan UK Biobank -aineistoon perustuva tutkimus tunnisti 99 potentiaalisen riskitekijän joukosta kuusi keskeistä krooniselle kivulle altistavaa tekijää. Korkea riskiluku ennusti kroonisen kivun laaja-alaistumista yhdeksän vuoden seuranta-aikana. Laaja-alaisessa eli monipaikkaisessa kivussa kipua esiintyy useammassa kuin yhdessä kohtaa kehoa. Vastaavasti pieni riskiluku ennusti kroonisesta kivusta toipumista kyseisenä seuranta-aikana.
Tunnistetut tekijät olivat lihavuus (painoindeksi yli 30 kg/m2), uniongelmat, väsymyksen tunne, usein koettu kyllästyneisyys, lääkärillä käynti mielenterveysongelmien takia ja stressikuormitusta aiheuttaneet elämäntapahtumat, kuten avioero, työttömyys tai puolison kuolema. Tulokset vahvistettiin Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa ja kanadalaisessa Prevent-AD-aineistossa.
Kipu on yksi yleisimmistä syistä hakeutua terveydenhuollon palveluiden piiriin. Niinpä kipupotilaat muodostavatkin merkittävän potilasryhmän perusterveydenhuollossa. Erityisesti monipaikkainen kipu on haittaavampaa ja hoidollisesti haastavampaa kuin yhdellä anatomisella alueella esiintyvä kipu.
– Tuoreet löydökset mahdollistavat aiempaa systemaattisemman kivun biopsykososiaalisten riskitekijöiden tunnistamisen ja voivat siten edesauttaa intensiivisemmän hoidon ja resurssien ohjaamisen erityisesti korkean riskin potilaille. Tämä on erityisen tärkeää, kun tunnemme terveydenhuollon rajalliset resurssit ja monipaikkaiseen kipuun ja sen hoitoon liittyvät haasteet, toteavat tutkimuksen tekemiseen osallistuneet professori Jaro Karppinen ja tutkijatohtori Eveliina Heikkala Oulun yliopistosta. Jaro Karppinen työskentelee myös kuntoutusjohtajana Etelä-Karjalan hyvinvointialueella.
