Extralehdet Extralehdet
Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on sekä valtion että useimpien ikääntyneiden oma tavoite. Monet ikääntyneet asuvat vanhemmissa rakennuksissa, joista korostuu erityisesti monotonisuudestaan tunnettu 1970-luvun kerrostalokanta. Itseään toistavissa rakennuksissa on korjaamisen kannalta poikkeuksellista potentiaalia.
Väestön ikääntyminen vaikuttaa merkittävästi asumiseen. Esteettömien asuntojen tarve kasvaa, minkä lisäksi vanhimpien ikäluokkien kasvu luo tarvetta palveluasumiselle. Laitoshoidon karsimisen myötä erityisesti tehostetun palveluasumisen asiakasmäärät ovat 2000-luvulla kasvaneet voimakkaasti.
Kuten useissa muissakin maissa, väestön ja asuntokannan ikääntyminen kohtaavat Suomessa paljolti samoissa rakennuksissa. Erityisen keskeisessä roolissa ovat toisen maailmansodan jälkeen massatuotetut kerrostalot. Samassa asunnossa on myös saatettu asua jopa puoli vuosisataa, minä aikana asukkaan tarpeet ovat voineet muuttua paljonkin. Asuntoon ja asuinympäristöön on myös ollut aikaa muodostaa vahva tunneside ja toiminnalliset rutiinit. Käytännön pakkomuutto esteettömään uudiskohteeseen voi merkitä ikääntyneelle asukkaalle hyvinkin raskasta erkaantumista tutusta arjesta.
Uudisrakentamisella on kaupungistumisen myötä myös yhä useammin epärealistista vastata muuttuviin asumisen tarpeisiin. Taantuvilla alueilla asuntoja on määrällisesti jo nyt ylenpalttisesti, jopa tyhjillään, mutta tarjonnan laatu ei vastaa kysyntää.
– Purkaminen ja uudisrakentaminen ainoana ratkaisuna muuttuviin tarpeisiin olisi taloudellisten edellytysten täyttyessäkin ekologisesti kyseenalaista, Tapio Kaasalainen huomauttaa.
Tapio Kaasalainen tarkastelee väitöskirjassaan ikääntyvien kotona asumisen edellytyksiä tyypillisissä suomalaisissa asuinkerrostaloissa ja keskittyy etenkin korjausrakentamisen tilallisiin ratkaisuihin. Erityisinä painopisteinä ovat asuntojen esteettömyysparannukset sekä kerroskohtaiset käyttötarkoituksen muutokset ryhmämuotoiseen tehostettuun palveluasumiseen. 1970-luvun rakennuskannan toistuvien tilallisten ominaisuuksien ansiosta Kaasalaisen havaintoja on mahdollista soveltaa laajasti korjausrakentamisen ratkaisumallien kehittämisessä.
– Usein negatiivisena nähdyssä monotonisuudessa on myös etunsa, kun pyörää ei tarvitse jokaisen korjattavan asunnon tai talon kohdalla keksiä uudestaan. Yksilöllisiin tarpeisiin ja toiveisiin vastaamisen pohjaksi voidaan laatia varsin yksityiskohtaisiakin tyyppisuunnitelmia. Olemassa olevassa rakennuskannassa on runsaasti potentiaalia niin itsenäiseen kuin tuettuunkin ikääntyneiden asumiseen, Kaasalainen toteaa.
Tapio Kaasalainen on valmistunut arkkitehdiksi Tampereen teknillisestä yliopistosta. Hän työskentelee Tampereen yliopiston Arkkitehtuurin yksikössä tutkijana sekä asuntosuunnittelun opettajana.
