Karkkipäivien ei pitäisi kuulua nykyaikaan

Karkkipäivät ovat monelle tuttu muisto lapsuudesta, mutta nykyään lasten elämään ei niiden pitäisi kuulua.

Syömiseen tai herkutteluun ei suositella kovin tiukkoja sääntöjä, sillä ne usein lisäävät halua ”kiellettyä” ruokaa kohtaan ja vääristävät ruokasuhdetta.

– Ruokaan ja herkutteluun tulisi suhtautua sallivasti oman hyvinvoinnin, kehon terveyden ja elimistön tarpeiden näkökulmasta. Kun tällaisen suhtautumistavan on oppinut lapsesta asti, se johtaa tutkitusti terveempään ruokasuhteeseen, parempiin ruokavalintoihin ja painonhallintaan myöhemmässä iässä, Terveystalon ravitsemusterapeutti Kirsi Englund kertoo.

– Jos herkut nostetaan jalustalle, ruoka saa negatiivisen leiman ja herkut houkuttelevat entistä enemmän. Herkuttelun ei tarvitse olla jokapäiväistä, mutta sen keskittäminen yhteen päivään korostaa väärällä tavalla sitä, että kyseessä olisi jotain kiellettyä tai pahaa, josta pitää tuntea syyllisyyttä.

Vanhempien vastuulla on huolehtia lasten ruoan monipuolisuudesta ja laadusta. Säännöllinen ateriarytmi on hyvän syömisen perusta ja erittäin tärkeää mielitekojen hillitsemisen kannalta. Lisäksi jopa päivittäin voi syödä jotain hyvältä maistuvaa ruokaa, esimerkiksi aterian jälkiruokana.

– Vanhemman tehtävä on herkuttelussakin rajata, mikä määrä minkäkin ikäiselle lapselle on sopiva. Yleisenä nyrkkisääntönä voisi olla, että oman kourallisen kokoinen määrä jälkiruokaa tai herkkua on sopiva määrä. Jos herkuttelusta tulee huono olo, on määrä ollut liian suuri, Englund neuvoo.

Herkut eivät saisi liittyä lapsen käyttäytymiseen

Ruokaa kannattaisi ajatella neutraalina asiana ja suhtautua perheessä herkkuihin kuten muuhunkin ruokaan. Herkkuja syödään silloin, kun niitä on tarjolla. Joskus tekee mieli ottaa jälkiruokaa ja se on ok, toisena hetkenä herkkuja ei ole.

– Herkut eivät koskaan saisi liittyä siihen, miten hyvin lapsi on käyttäytynyt tai ollut käyttäytymättä. Ruoka on monesti lapselle ja vanhemmalle herkkä asia, ja tällaiset järjestelyt voivat helposti kärjistyä valtataisteluiksi. Palkitsemiseen ja rankaisemiseen löytyy muita keinoja. Tunteita ei tulisi käsitellä ruoan kautta, vaan tunteita sanoittamalla ja kehoa rauhoittamalla, Englund kertoo.

Lapsen tervettä suhtautumista ruokaan voi vaalia

Erilaisten ruokien maistelu ja kokeminen kuuluvat lapsuuteen. Terve ruokasuhde muodostuu, kun ruoasta ja syömisestä puhutaan avoimesti ja kokemuksia sekä mieltymyksiä jaetaan yhdessä.

– Lapselle voi selittää, että ihmisen keho tarvitsee monenlaisia ruokia. Lihakset tarvitsevat yhdenlaisia rakennuspalikoita, hampaat ja näkö toisenlaisia. Eri rakennuspalikoista saadaan erilaisia ravintoaineita ja vitamiineja, ja siksi toisia ruokia syödään enemmän ja toisia vähemmän.

Ylilyönnit herkuttelussa liittyvät usein siihen, että ruokaa on arvotettu tai ateriarytmi ei ole riittävän säännöllinen.

– Kaikenlainen latautunut puhe syömiseen liittyen olisi hyvä karsia sanavarastosta. Herkkujen tai minkään muunkaan ruoan äärellä ei tule sättiä itseään, kauhistella niistä kertyviä kiloja tai päivitellä joidenkin ruokien epäterveellisyyttä. Mikään yksittäinen ruoka ei pilaa terveyttä, tee terveeksi tai esimerkiksi onnelliseksi. Päivittäinen kourallinen jälkiruokaa on vain pieni osa kaikesta syömisestä.

Englundin mukaan ennen syömisessä painotettiin enemmän täyttävyyttä ja mentiin ravitsemusnäkökulmat edellä. Nyt kuitenkin ymmärretään, että kehon tarpeita ja viestejä on tärkeä kuunnella.

– Lapsen kanssa voidaan harjoitella syömiseen liittyviä taitoja ja opetella arvostamaan kehon omia viestejä. Olisi hyvä, jos lapsi saisi itse kertoa, milloin maha on täynnä – ja tätä myös kuunneltaisiin.