Asuntoyhteisöjen lainakanta oli 37,2 mrd. euroa marraskuun 2020 lopussa. Lainakannan vuosikasvu oli 6,9 prosenttia. Vaikka kasvu on yhä melko voimakasta, on sen vauhti hidastunut huhtikuusta lähtien. Viimeksi lainakanta on kasvanut yhtä hitaasti toukokuussa 2009.
Asuntoyhteisöt nostivat marraskuussa 2020 uusia lainoja 370 milj. euron edestä, mikä on 25 prosenttia vähemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna. Tammi-marraskuussa 2020 asuntoyhteisöt ovat nostaneet lähes 16 prosenttia vähemmän lainoja kuin viime vuonna samalla ajanjaksolla. Lainamäärien supistumiseen ovat voineet osaltaan vaikuttaa vähentynyt uudisrakentaminen ja koronapandemian takia lykkääntyneet remontit. Nostomäärien trendi on ollut laskeva vuoden 2018 jälkeen. Uusien lainojen keskikorko on hieman noussut vuoden aikana ja oli 1,23 prosenttia marraskuussa.
Asuntoyhteisöihin luetaan myös asuntojen vuokraukseen erikoistuneita yrityksiä, mutta suurin osa asuntoyhteisöjen lainoista on taloyhtiöillä. Taloyhtiöiden lainoista 61 prosenttia on myönnetty kuuteen suurimpaan kaupunkiin. Lainakannan kehityksessä ja koroissa on suuria eroja paikkakunnittain.
Kotitaloudet nostivat marraskuussa 2020 uusia asuntolainoja 1,9 mrd. euron edestä, mikä on 0,2 mrd. enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Euromääräisten asuntolainojen kanta oli marraskuun 2020 lopussa 103,3 mrd. euroa ja asuntolainakannan vuosikasvu 3,0 prosenttia. Kotitalouslainoista oli marraskuun lopussa kulutusluottoja 16,7 mrd. euroa ja muita lainoja 18,3 mrd. euroa.
Uusia yrityslainoja (pl. tili- ja korttiluotot) nostettiin marraskuussa 1,4 mrd. euron edestä. Uusien nostettujen yrityslainojen keskikorko laski lokakuusta ja oli 2,07 prosenttia. Yrityksille myönnettyjen euromääräisten lainojen kanta oli marraskuun lopussa 97,0 mrd. euroa.
- Suomalaiset sitoutuvat hyvin koronarajoituksiin - 12.4.2021
- Föri siirtyy telakalle vuosihuoltoon - 7.4.2021
- Marjapensaiden kevätleikkaus on jo käsillä - 5.4.2021
Omistusasumista pitäisi kaikin keinoin tukea. Myös asumistukea pitäisi myöntää omistusasumisen kustannuksiin, jolloin asumistuen kokonaismäärä tulisi pienenemään ja sen hyöty koituisi asunnossa asuvan hyväksi. Omistusasuminen on kustannuksiltaan vuokra-asumista edullisempi ja asunnon tultua maksetuksi asumistuki myös päättyisi. Mikäli sama asumistuen saaja asuisi vuokra-asunnossa, asumistuen määrä nousisi vuosittain ja jatkuisi loputtomiin. Näin asumistuen hyöty valuu asuntosijoittajille, jotka enenevässä määrin ovat ulkomaisia sijoitusyhtiöitä.