Yksinäisyys, aikamme vitsaus

Onpa ihanaa olla kotona yksin, välillä. Kaikki kaipaa välillä omaa tilaa ja aikaa. Saa välillä olla ihan omissa oloissaan. Yksinäiset hetket ovat joillekin luovuuden lähde, toisille henkireikä kiireisessä maailmassa. Mites onkaan asian laita, jos yksinäisyys koetaan tahtomattaan? Miten yksinäisyys vaikuttaa terveyteen ja etenkin mielenterveyteen? Onko sillä vaikutusta fyysisiin oireisiin? Länsimaissa arviolta 20-40 % aikuisista tuntee yksinäisyyttä. Jopa 5 %:lla yksinäisyys on jatkuva tai pysyvä olotila. Suomessa tämä on siis kuusinumeroinen määrä ihmisiä, jotakuinkin saman verran kuin vähintään keskivaikeasta masennuksesta kärsiviä. Yksinäisyys onkin modernin ajan epidemia.

(Lähde: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/yksinaisyys-ndash-kansansairaus/)
(Lähde: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/yksinaisyys-ndash-modernin-ajan-epidemia/)

Uutisotsake joka oli muutama viikko sitten lehdessä  sai itseni todella miettimään yksinäisyyttä ja siitä johtuvia ongelmia, mitä maamme kokee. Voiko olla totta, että 90 000 ihmistä on miettinyt itsemurhaa koronavuoden 2020 aikana? Aikamoisia lukuja.

Mitä se yksinäisyys sitten on?

Onko se sitten hyvä vai huono asia? Yksinäisyys on eristäytyneisyyttä. Se, että ihminen asuu yksin tai viettää aikaa yksin ei tarkoita yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä voi kokea eri lailla. Aika moni on kokenut jossain vaiheessa mm. eroahdistuksen tunteet. Toiset ovat vain vieraantuneet, sekä toisista ihmisistä, tai yhteiskunnasta (joskus puhutaan myös anomiasta). Ihmisiä on erilaisia. Toiset ihmiset kaipaavat enemmän sosiaalisuutta, kun toiset saattavat viettää aikaansa paljonkin yksin ja omissa oloissaan. Puhutaankin positiivisesta ja negatiivisesta yksinäisyydestä.

Yksinäisyyttä voidaan jakaa emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen.

Emotionaalisessa yksinäisyydessä ihmisellä saattaa olla ystäväpiiri, jonka kanssa viettää aikaa. Kuitenkin emotionaalinen side puuttuu. Emotionaalisuushan tarkoittaa tunteita. Ihmiset saattavat viettää aikaa toistensa kanssa, mutta tästä puuttuu kokonaan tai osittain tunne, että olisi hyvä olla. Puhutaankin todellisesta ystävyydestä. Ystävyydessä näyttää kaikki olevan hyvin päällisin puolin, mutta se sisin tai ydin puuttuu. Näin ihminen kokee yksinäisyyttä. Ihminen ei vaan tunnu kuuluvansa joukkoon.

Sosiaalisessa yksinäisyydessä taas henkilöltä puuttuu kaverit, ystävät tai kumppani. Tällainen ihminen saattaa kyllä tulla toimeen muiden kanssa ja tuntea kuuluvansakin tiettyyn joukkoon.

Yksinäisyydessä ei siis sinällään ole psyykkistä häiriötä, psyykkistä pahoinvointia eikä negatiivisesti poikkeavaa käyttäytymistä. Sitä ei myöskään voi virallisesti luokitella hoidettavaksi vaivaksi, mutta se on yksi syy psyykkisille sairauksillekin. Yksinäisyys ei myöskään ole samaa kuin masennus, vaikka se lisää masennuksen riskiä.

Koska yksinäisyys usein katsotaan omaksi syyksi, tai asiaksi, johon muut eivät voi vaikuttaa, on se usein varsin vaiettu puheenaihe. Lisäksi yksinäisellä ihmisellä ei aina ole ihmistä, jolle puhua, eikä yksinäisyys usein näy ulkopuoliselle.

Työttömyys ja eläkkeellä olo nostavat yksinäisyyden riskiä. Myös erilaiset vammat kuten kehitys- tai puhevamma lisäävät yksinäisyyden riskiä. Köyhyys lisää niin ikään riskiä, koska se estää niin sanotun täysivaltaisen yhteisöllisen ja yhteiskukunnallisen osallistumisen, kuten esimerkiksi muiden ihmisten tapaamisen harrastustoiminnan yhteydessä. Jopa viidesosa 15-vuotiaista nuorista kokee jatkuvaa yksinäisyyttä.

Yksinäisten nuorten vapaa-ajan käytöstä on monesti huomattavissa se, että yksinäiset nuoret viettävät huomattavasti enemmän ”ruutuaikaa”, eli istuvat tietokoneiden, tablet-koneiden, TV:n ja älypuhelinten parissa huomattavasti ei-yksinäisiä keskimääräistä kauemmin, monesti jopa koko päivän koulun jälkeen tai viikonloppuisin. Vaikka sosiaalisen median tiedetään luovan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylläpitävän sosiaalisia verkostoja, yksinäisiin (ja siellä täten eniten aikaa viettäviin) se vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti. Todennäköisesti moni yksinäinen jää myös internetissä yksin. Vietetystä ruutuajasta pojat pelaavat erilaisia pelejä, kun taas tytöt viettävät aikaa enemmän sosiaalisessa mediassa.

Yksinäiset nuoret ovat myös useammin ylipainoisia, joka selittyy liikunnan puutteella ja liiallisella syömisellä. Liikunnan puute voi johtua rangaistus-pettymyselämyksistä liikuntaa kohtaan ja/tai vanhempien haluttomuudesta rohkaista lasta liikkumaan. Yksinäisillä on usein huono itsetunto, käsitys itsestään ja kielteisiä ennakkoluuloja muita kohtaan.

Yksinäisyyden ja yksin jäämisen katsotaan olevan paljolti periytyvä ominaisuus (persoonallisuus ja kotona opetetut tavat, arvot, taloudellinen tilanne sekä ajatusmaailma). Vanhempien ajatusmaailma, vuorovaikutustaidot ja tavat siirtyvät huomaamatta lapsille. Paremmat sosiaaliset suhteet omistavilla vanhemmilla on positiivinen vaikutus lapsiensa menestymiseen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tutkimusten mukaan vaikutukset voidaan huomata jo 3-vuotiaista lapsista.

Henkilön luonteella ja ominaisuuksilla on katsottu olevan sitä suurempi tekijä yksinäisyydessä, mitä nuorempi henkilö on. Vanhemmaksi tultaessa ympäristön (työ, harrastukset, asuinpaikka yms.) merkitys kasvaa.

Totaalinen yksinäisyys

Tunnetaan myös nimellä krooninen yksinäisyys. Täysin yksinäiset ihmiset eivät omista lainkaan kunnollisia ihmiskontakteja. Henkilöllä ei ole sosiaalisia suhteita, ja vaikka olisikin, hän ei saa heistä pysyviä ystäviä. Täydellinen yksinäisyys liittyy vahvasti syrjäytymiseen. Täydelliseen yksinäisyyteen liittyy esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko tai yksinkertainen toistuva eristäytyminen sosiaalisista tilanteista eräänlaisena puolustuksena. Totaalisen yksinäisyyden katsotaan olevan usein päättymätön noidankehä, jolle on mahdoton tehdä mitään. Myös totaalisen yksinäisten joukossa tulotaso on keskimääräistä huonompi.

(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksin%C3%A4isyys)

Yksinäisyyden vaikutukset

Suomessa noin 35 000 ihmistä on eläkkeellä sellaisen masennuksen takia, joka tilastollisen analyysin perusteella johtuu osittain yksinäisyydestä. Lähes kaikkien kouluammuskelujen taustalla on ollut yksinäisyys ja syrjäytyneisyys.

Onkin ehdotettu, että peruskouluissa pitäisi opettaa lisäksi sosiaalisia taitoja ja yhteisöllisyyttä normaalien kouluaineiden lisäksi.

(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksin%C3%A4isyys)

Voidaankin sanoa, että yksinäisyys on myrkkyä paitsi mielelle, myös keholle. Sosiaalinen eristäytyneisyys on terveydelle yhtä haitallista, kuin lihavuus, tupakointi ja liikunnan puute. Yksinäisyys saa myös esimerkiksi tavalliset perussairaudet tuntumaan pahemmalta. Tarve kuulua joukkoon on olennainen osa ihmisenä olemista. Esimerkiksi Isoon-Britanniaan perustettiin v. 2019 yksinäisyysministerin pesti, jonka tehtävänä on ratkoa yksinäisyydestä johtuvia ongelmia.

Yksinäisyys aiheuttaa stressiä, jonka taas tiedetään nostavan esimerkiksi korkean verenpaineen, huonojen ruokailutottumusten ja unettomuuden riskiä. Tutkimusten mukaan yksinäisyys aiheuttaa kehoon kroonisen tulehdusreaktion. Krooninen tulehdusreaktio taas on hedelmällistä maaperää esimerkiksi syövälle, sydänsairauksille ja kakkosluokan diabetekselle. Yksinäisyys näyttää saavan kehomme immuunipuolustuksen samaan tilaan kuin valmistautuessamme taisteluun.

(Lähde: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.222490?gclid=EAIaIQobChMI8e_Q06na7wIVBwWiAx1DXQiTEAMYASAAEgIafvD_BwE

Tutkimuksissa yksinäisyyden on todettu aiheuttavan jopa yhtä pahoja vaivoja ihmiskeholle kuin fyysiset vammat. Yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että yksinäisillä on heikompi vastustuskyky ja enemmän tulehduksia kuin ei-yksinäiseksi itsensä tuntevilla. Yksinäisillä ilmeni tulehduksiin kytkeytyviä geenejä enemmän ja virusten tuhoamiseen liittyviä vähemmän kuin muilla. Tutkimuksessa yksinäisyyden tunne ennakoi muutoksia valkosoluja ohjaavien geenien toiminnassa vuoden päästä, mutta myös toisin päin eli muutokset näiden geenien ilmenemisessä ennustivat yksinäisyyttä vuotta myöhemmin.

Yksinäiset ovat ei-yksinäisiä herkempiä kokeilemaan huumeita ja alkoholia. Alkoholin käytöstä on todettu, että seurassa viihtyvät nuoret juovat vähemmän, kun taas yksinäiset saattavat juoda kerralla paljon esimerkiksi lievittääkseen pahaa oloaan.

Yksinäisyys ja syrjintä on usein portti ahdistuneisuuteen, sosiaalisen fobiaan, masennukseen ja myöhemmin itsetuhoisuuteen. Negatiiviseen yksinäisyyteen liittyy nimittäin myös voimakkaasti kateus tai suoranainen viha muita ihmisiä kohtaan, joilla elämänlaatu on parempaa.

Yksinäisyys vaikuttaa myös voimakkaasti yksinäisen taloudelliseen tilanteeseen. Yksin elävällä voi olla huonompi kyky hankkia esimerkiksi asuntoa, kesämökkiä tai harrastaa muuta vapaa-ajan toimintaa. Suomessa yksin asuvia (vaikka yksin asumista ei tule sekoittaa yksinäisyyteen) elää noin miljoona ja heidän määrä on Suomessa nouseva. Yksin asuvien taloudellista asemaa onkin alettu pohtia politiikassa. Yhteiskunnan katsotaan (Suomessa) nojautuvan liikaa siihen olettamukseen, että taloudessa asuu ainakin kaksi henkilöä. Yksinäisyydellä on myös vaikutusta peliriippuvuuteen.

Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys johtaa muun muassa lisääntyneeseen kuolleisuuteen, lisääntyneeseen terveyspalveluiden käyttöön, laitoshoitoon ja muistitoimintojen heikkenemiseen. Yksinäisyys on myös monen ikääntyneen ihmisen itsemurhan taustalla. Ikääntyneillä henkilöillä yksinäisyyden seurauksia ovat erityisesti seuraavat:

• depressio
• itsetunto-ongelmat
• menetysten käsittelyn vaikeus
• vaikeus tulla toimeen kehon toimintojen vioittumisten kanssa
• keskittymisongelmat
• menneisyyden ja nykyhetken rajan hämärtyminen.

(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksin%C3%A4isyys)

THL:n tekemän vuosikyselyn mukaan peruskoulun (8. ja 9. lk) noin 12 prosenttia kärsii yksinäisyydestä (ei eritelty millä tavalla). Lasten yksinäisyyden yleisyys on pysynyt samana ainakin viimeiset 24 vuotta.

Jo ennen koronaa vuonna 2017, 890 000 henkilöä oli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. EU:ssa luku oli 113 miljoonaa. 16 vuotta täyttäneistä suomalaisista vajaat 200 000 henkilöä koki vuonna 2018 olevansa koko ajan tai suurimman osan ajastaan yksinäinen. Lähes 30% vanhuksista on kokenut olevansa jollain lailla yksinäinen.

(Lähde: https://www.stat.fi/til/eot/2017/eot_2017_2019-05-24_tie_001_fi.html)

Vuonna 2020 alkanut koronaepidemia on lisännyt yksinäisyyden tunnetta noin neljänneksellä työikäisistä ihmisistä, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijaraportista. Suomen Punainen Risti arvioi, että joka kolmas suomalainen kokee tällä hetkellä yksinäisyyttä. Pandemia on vaikuttanut niin moneen elämän osa-alueeseen. Yhtäkkiä eristäydytään kotiin, ei nähdä ihmisiä, arjen tuki töissä ja opiskelussa on jäänyt pois. Suomen Mielenterveys ry:n (Mieli) tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 90 000 suomalaisella on ollut itsetuhoisia ajatuksia koronakevään ja -kesän 2020 aikana.

(Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-11531588?fbclid=IwAR0TK03pznFAbCvbguoi2bnphnbMwdb_h06s-uA2-X4YiyySmdW_cC8nXzc)

Kuinka kauan epidemiasta pandemiaan alkanut vitsaus kestää, vaikuttaa varmasti yksinäisten ihmisten hyvinvointiin sekä lisääntyneisiin fyysisiin sairauksiin. On varmasti paljon asioita, joita yhteiskuntamme tulisikin tehdä tämän hyvinvoinnin epäkohdan vuoksi. Joka toinen päivä vanhus tekee itsemurhan Suomessa, johtuen yksinäisyydestä. Suomen hallituksella on ollut vuosia tarkoitus vähentää nuorten syrjäytymistä ja niihin liittyviä haittatekijöitä. Näillä rajoitteilla, mitä nyt tehdään, saatetaan koko syrjäytyminen kriisiin. Nyt jo Suomessa on lähes 500 000 masennuslääkkeen syöjää. Tällä tavoin saadaan maailman onnellisin kansa yhä syrjäytyneemmäksi. Uskallankin väittää, että yksinäisyydestä johtuvat kuolemat ylittävät reippaasti Covid-19:sta aiheutuneet kuolemat. Asialle olisikin syytä tehdä enemmän, kuin olemme tehneet. Mitä sitten tulisi tehdä? Tästä kirjoitan oman tekstinsä; Leikin vastakohta on masennus.

www.jannelaakso.fi