keskiviikko , lokakuu 9 2019
Uutisotsikot
Koti / Terveys & hyvinvointi / Voiko D-vitamiinilisiä ottaa liikaa

Voiko D-vitamiinilisiä ottaa liikaa

Rasvaliukoisen D-vitamiimin runsas saanti erityisvalmisteista voi aiheuttaa myrkytystilan. Rasvaliukoinen D-vitamiini kertyy elimistöön saannin ollessa runsasta, jolloin myrkytysoireiden kehittyminen on mahdollista. D-vitamiinin tarve on jokaisella yksilöllinen ja maksimisuosituksia ei kannata ylittää.

D-vitamiinia ei voi saada ruoasta liian suuria annoksia, vaan ongelmat liittyvät vitamiinivalmisteisiin. Hyvin suuret, yli 100 mikrogramman (4 000 IU:n) päivittäiset D-vitamiiniannokset lisäävät luun hajoamista ja suurentavat veren kalsiumpitoisuutta. Tätä on käytetty hyödyksi lisäkilpirauhasten vajaatoiminnan hoidossa, jossa D-vitamiinijohdoksia käyttäen voidaan nostaa veren kalsiumpitoisuus normaalitasolle ja korjata sairauden aiheuttamat oireet. Liian suuret D-vitamiinimäärät suurentavat liiaksi veren kalsiumpitoisuutta ja voivat aiheuttaa kalsiumsuolojen saostumista kudoksiin sekä sydän- ja hermostoperäisiä oireita. Vaikeimmissa muodoissa voi kehittyä munuaisten vajaatoiminta, ja pahimmillaan myrkytys voi johtaa kuolemaan, kertoo Terveyskirjasto artikkelissaan.

D-vitamiinin merkitys

D-vitamiinin merkitys luun aineenvaihdunnan säätelyssä tunnetaan yleisesti, mutta sillä on myös suuri merkitys immuunipuolustuksen normaalissa toiminnassa. D-vitamiini on steroidihormoni, jota syntyy iholla auringon UV-B-säteilyn vaikutuksesta. Sitä voidaan saada myös ruuasta. Sen luonnollista tuotantoa vaikeuttavat pitkät pimeät vuodenajat, nykyinen elämäntapa, jossa työtä tehdään pääosin sisätiloissa, sekä ihon peittäminen. Auringonvalon saannin välttäminen ja puutteellinen ruokavalio voivat johtaa D-vitamiinin puutostilaan, jolloin immuunipuolustus ei välttämättä toimi optimaalisesti.

D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää solujen normaalin toiminnan takaamiseksi. Geenien luennan säätelyn ymmärtäminen on puolestaan keskeistä solujen normaalin toiminnan ymmärtämiseksi. Poikkeavuudet geenien luennan säätelyssä voivat johtaa useiden tautien, kuten syöpien ja autoimmuunitautien syntyyn.

Keho tietää paljonko D-vitamiinia tarvitaan

Vuosia on kiistelty paljonko D-vitamiinia pitäisi saada päivittäin ja varsinkin siitä kuinka paljon D-vitamiinilisiä pitäisi ottaa.

Uusi tutkimus kertoo, että D-vitamiinin tarve on yksilöllinen. Tutkimusryhmä havaitsi, että paras mahdollinen D-vitamiinin määrä oli jokaisella koehenkilöllä erilainen. Kroppa tiesi, paljonko D-vitamiinia pitää vapauttaa vereen. Ylimäärä varastoitui rasvakudokseen. Eli jokaisen ihmisen optimaalinen D-vitamiinin määrä pitäisi selvittää aina erikseen.

Väitostutkimuksen teki Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnasta Filosofian maisteri Veijo Nurminen.

D-vitamiinin eri muodot

Tärkein D-vitamiini on D3-vitamiini (kolekalsiferoli), jota kesällä syntyy runsaasti ihossa auringon ultraviolettisäteilyn (UVB-säteily) vaikutuksesta. Luonnollisissa elintarvikkeissa D3-vitamiinia on merkittäviä määriä vain kalassa. D-vitamiinin määrä ilmoitetaan kansainvälisinä yksikköinä (KY) tai mikrogrammoina (µg, mikrog). 1 mikrog = 40 KY.

D2-vitamiinia (ergokalsiferolia) esiintyy kasvikunnasta peräisin olevissa ravintoaineissa, mutta vain niin vähän, että täysin kasvisruokavaliota noudattavien tulee käyttää D-vitamiinivalmisteita pimeänä talviaikana.

D-vitamiinin varastomuoto on kalsidioli, jota maksa valmistaa D3-vitamiinista. Kalsidiolin veripitoisuus kuvaa D-vitamiinin saannin riittävyyttä. Veritutkimuksien tulosten yhteydessä laboratorio antaa ns. viitearvoalueen, joka kertoo mittaustuloksen vaihtelualueen terveillä henkilöillä. Suomessa seerumin kalsidiolin yleiset viitearvot (“normaaliarvot”) ovat 40–80 nanomoolia litrassa (nmol/l). Runsas UV-valon saanti voi kohottaa kalsidiolin tasolle 100–200 nmol/l muutaman viikon aikana.

D-vitamiinin varastomuoto muuttuu munuaisissa kalsitrioliksi, joka on D-vitamiinin aktiivinen muoto. Sitä on veressä tuhat kertaa pienempinä pitoisuuksia kuin varastomuotoa.

Aktiivista D-vitamiinia eli kalsitriolia ei käytetä vitamiinilisänä, koska riskinä on helposti kehittyvä hyperkalsemia eli kalsiumin liikamäärä veressä. Elimistö tuottaa aktiivista kalsitriolia kontrolloidusti vain pieniä määriä, minkä vuoksi suurikaan D-vitamiinin saanti ei kohota kalsitriolin veripitoisuutta. Ihon tuottama luonnollinen D3-vitamiini (kolekalsiferoli) aiheuttaa hyperkalsemiaa vasta erittäin suurina annoksina (yli 500 mikrog/vrk jatkuvasti), jotka suurentavat veren kalsidiolin tasolle yli 500 nmol/l. Tämän tiedon perusteella viranomaiset ovat asettaneet D-vitamiinin turvallisen päiväsaannin ylärajaksi 100 mikrog/vrk.

Mikä on D-vitamiinin sopiva veripitoisuus?

Suomessa kalsidiolin viitearvot eivät ole osoitus normaalisuudesta tai terveydestä, vaan ne kertovat siitä, että pimeä talvi aiheuttaa D-vitamiinin puutoksen suurelle osalle väestöstä. Tämän vuoksi kalsidiolimittauksien yhteydessä on ryhdytty antamaan viitearvon lisäksi parhaaseen nykytietoon perustuva tavoitearvo, eli mikä kalsidiolin pitoisuuden tulisi olla optimaalisen terveyden kannalta. Kalsidiolin tavoitearvosta ei ole täydellistä yksimielisyyttä, mutta suuntaa antavat seuraavat tiedot.

Päiväntasaajan lähellä luonnonvaraisesti elävillä kansoilla kalsidioli on ympäri vuoden yli 100 nmol/l.
Hoitotutkimuksissa ikääntyneiden osteoporoosiin liittyvät murtumat estyvät merkittävästi vasta, kun kalsidioli on yli 75 nmol/l.
Kaikki alan tutkijat hyväksyvät, että kalsidiolin pitoisuus alle 50 nmol/l merkitsee D-vitamiinin puutosta, joka lisää lasten riisitaudin, aikuisten osteomalasian ja ikääntyneiden osteoporoosin vaaraa.
“Yhden koon D-vitamiinihoitoa” ei ole, koska tarvittava annos riippuu kalsidiolin lähtötasosta, iästä, auringonsaannista, ihonväristä, dieetistä ja painoindeksistä. Ylipainoisten kalsidiolin tasot ovat merkittävästi normaalipainoisten tasoja matalampia.

Etelänavan retkikunnalla tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että ihminen “polttaa” päivässä noin 40 mikrog D-vitamiinia, eli tätä vähäisemmällä päiväsaannilla kalsidiolin tasot laskivat auringonvalon puuttuessa kokonaan. On arvioitu, että keskimäärin D-vitamiinin päivittäinen lisäanto 15–20 mikrog kohottaa veren kalsidiolin minimitasolle 50 nmol/l ja annos 40–50 mikrog vastaavasti tasolle 75 nmol/l.

D-vitamiinin puutteen seuraukset, riisitauti ja osteomalasia

Nykylääkärit eivät juuri tapaa riisitautisia lapsia. Se on taudin tehokkaan ehkäisyn ansiota. Kaikille alle kaksivuotiaille lapsille annetaan D-vitamiinilisää ja sitä annetaan myös vanhemmille lapsille, jos he eivät käytä D-vitaminoituja tuotteita tai rasvoja.

Aikuisilla D-vitamiinin puute on ollut melko harvinaista. Se aiheuttaa luun pehmenemistä eli osteomalasiaa, jonka oireina ovat kivut etenkin selkärangan alueella ja joskus raajojen vähäinen käyristyminen. Uuden tutkimustuloksen mukaan kudosnäytteessä näkyvää luuston puutteellista mineralisaatiota esiintyy myös terveiksi itsensä tuntevilla henkilöillä, kun kalsidiolin veripitoisuus on alle 75 nmol/l.

D-vitamiinin muut terveysvaikutukset

Useissa hoitotutkimuksissa D-vitamiinin lisäanto (20–25 mikrog/vrk) esti ikääntyneiden luiden haurastumista (osteoporoosia) ja siihen liittyviä luunmurtumia, mutta annoksella 10 mikrog/vrk ei ollut vaikutusta. Luukadon lisäksi D-vitamiinin puutos on yhdistetty lukuisiin sairauksiin, kuten infektioihin, diabetekseen, syöpään, verenkiertotauteihin ja hermoston rappeumatauteihin. D-vitamiinia tutkitaan parhaillaan MS-taudin tukihoitona. Auringonvalon tiedetään vaikuttavan edullisesti psoriaasin ihomuutoksiin, ja osin tähän tietoon perustuen psoriaasin hoidossa on jo pitkään ollut aktiivista D-vitamiinia sisältävä voide. Toistaiseksi ei ole tutkimuksia, joissa olisi selvitetty veren kalsidiolin pitoisuuden yhteyttä psoriaatikon ihomuutoksiin, mutta lienee perusteltua suosittaa psoriaatikoille ainakin samaa D-vitamiinin annosta kuin tällä hetkellä käytetään osteoporoottisten murtumien estoon (20 mikrog/vrk).

Vaikka lopullista kokeellista näyttöä D-vitamiinin terveysvaikutuksesta ei vielä ole, on ilmeistä, että luusto ei ole ainoa D-vitamiinin säätelykohde. Ainakin 300 geeniä lähes kaikissa elimistön kudoksissa muuttaa ilmentymistään D-vitamiinin vaikutuksesta. Tiedetään esimerkiksi, että D-vitamiini vähentää verenpainetta kohottavan reniinin tuotantoa, mikä on sopusoinnussa väestötutkimusten havaintojen kanssa.

Omaa terveyttään turvaavan on hyvä pyrkiä kalsidiolin tasoon yli 75 nmol/l, joka tiedetään tarpeelliseksi luuston terveyden kannalta. Taso yli 100 nmol/l saattaa tarjota muitakin terveyshyötyjä, eikä siitä todennäköisesti ole haittaa, koska samaan kalsidiolin pitoisuuteen pääsee olemalla usein auringossa.

Aurinko ja D-vitamiini

Kesällä auringon UV-säteily tuottaa noin 15 minuutin kokovartaloaltistuksessa vaaleaihoisilla jopa 250 mikrog D-vitamiinia. Useat tutkimukset osoittavat, että kahden viikon auringolle altistuminen kohotti kalsidiolin määrän noin 70 nmol/l tasolta noin 120 nmo/l tasolle. Luonnon UV-säteilystä saatu kalsidiolipitoisuus ei tavallisesti ylitä tasoa 200 nmol/l, eikä auringon tuottaman D-vitamiinin aiheuttamaa myrkytystä tunneta.

Kesäisen D-vitamiinin varasto loppuu kuitenkin noin 1–2 kuukaudessa, mistä seuraa, että pimeinä talvikuukausina tarvitaan suun kautta saatavaa D-vitamiinilisää.

Oikea tapa oleskella auringossa

Meidät on puolen vuosisadan ajan opetettu pelkäämään aurinkoa. Se vanhentaa ihon ja aiheuttaa syöpää. Tämä on varmasti totta silloin, kun iho palaa tai altistuu päivittäin tuntikausiksi UV-säteilylle. Useasti toistuvan, mutta lyhytaikaisen, auringolle altistumisen ei tiedetä olevan haitallista. Päinvastoin, joidenkin tutkimusten mukaan ihossa syntyvä D-vitamiini suojaa ihosyövältä, jopa melanoomalta.

Käytännön sääntö oikeasta auringon määrästä on välttää ihon palamista, eli auringossa tulee oleskella vain niin kauan, ettei synny punoitusta. Jos aurinkoa ottaa saadakseen D-vitamiinia, ei pidä käyttää aurinkovoiteita, jotka estävät D-vitamiinin synteesille välttämättömän UVB-säteilyn pääsemisen iholle. Ulkona kesällä työskentelevien oikea asu on suojaava vaatetus ja lierihattu.

D-vitamiini ravinnossa

D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ravinnosta. Luonnollista D3-vitamiinia on elintarvikkeista merkittävästi vain kalassa. Vastaavaa kasvikunnan D2-vitamiinia ei elintarvikkeissa ole juuri lainkaan, joitakin sieniä (kantarelli, torvisienet) lukuun ottamatta.

Mitkä tekijät altistavat D-vitamiinin puutokselle?

Vanhuksilla, erityisesti laitospotilailla, on D-vitamiinipuute jo siitä syystä, että he oleskelevat kesäisinkin vähän auringossa ja silloinkin tavallisesti peittävästi vaatetettuina. Lisäksi vanhusten D-vitamiinin saanti ihosta on alentunut auringossa: D3-vitamiinin tuotanto on 70-vuotiaalla enää vain noin 30 % nuoren henkilön tuotannosta.

Muussa väestössä D-vitamiinin puute uhkaa niitä, jotka eivät käytä riittävästi D-vitaminoituja maitotuotteita ja ravintorasvoja. Luomutuotteisiin ei lisätä lainkaan D-vitamiinia. Etniset ruokavaliot eivät välttämättä perustu maitoon tai suomalaisiin ravintorasvoihin. Erityisesti nuoret vegaanit ja laihduttajat tarvitsevat riittävästi D-vitamiinin lisäystä luustomassan kasvattamiseksi ennen 25. ikävuotta.

Tumma iho tuottaa Suomen auringossa D-vitamiinia huomattavasti heikommin kuin vaalea iho. Useat maahanmuuttajat pukeutuvat peittävästi, mikä lisää D-vitamiinin puutoksen riskiä myös kesäisin. Lähellä päiväntasaaja asuvissa arabiväestöissä on D-vitamiinin puutos yleistä johtuen sekä miesten että naisten peittävästä pukeutumisesta. Pohjoismaisten selvityksien mukaan riisitauti on yleistynyt maahanmuuttajaperheissä.

Tärkeä jo vastasyntyneen lapsen riisitaudin vaaratekijä on äidin D-vitamiinin puutos. Ellei äiti nauti suurta D-vitamiinin korvausannosta, hänen maitonsa ei kata lapsen D-vitamiinin tarvetta. Jos lasta ruokitaan pitkään vain rintamaidolla ilman ravintolisiä, kasvaa riisitaudin vaara kaikissa yhteisöissä. Jos ravinto koostuu vegetaarisesta ruokavaliosta ja ravintolisien käyttöä ei hyväksytä, D-vitamiinin puutos on väistämätön seuraus talvikautena.

Paljonko D-vitamiinia tarvitaan?

Terveen aikuisen D-vitamiinin nykyinen päiväsaannin pitkään käytetty suositus on 10 mikrog. Annos on todennäköisesti liian vähän pohjoisen auringottomana talvikautena. Tähän viittaa se, että auringonvalon puuttuessa täydellisesti D-vitamiinin annos 10 mikrog/vrk ei pysty pitämään veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuutta vakaana, vaan pitoisuus laskee.

D-vitamiinin talvikauden korvausannoksesta ei ole yksimielisyyttä. Päivittäinen 10 mikrog ei riitä vähentämään ikääntyneiden osteoporoosin (luukatoon) liittyvien murtumien vaaraa. Tutkimuksissa osteoporoosin vaara väheni, kun D-vitamiinin päiväannos oli noin 20–25 mikrog/vrk ja seerumin kalsidiolin pitoisuus noin 75 nmo/l. Osa luunmurtumien estovaikutuksesta saattaa liittyä D-vitamiinin lihasvoimaa lisäävästä vaikutuksesta.

Osteoporoosia ja murtumia estävä D-vitamiinin annos ei kuitenkaan välttämättä ole elimistön koko terveyden kannalta paras mahdollinen, sillä veren D-vitamiinin (kalsidiolin) yli 100 nmol/l pitoisuuksien on esitetty estävän syöpiä, hermoston rappeumatauteja, verenkiertotauteja ja diabetesta, mutta tutkimukset näiden hyötyjen osalta ovat kesken.

D-vitamiinin sopivinta annosta voisi arvioida veren D-vitamiinin (kalsidiolin) tasosta, jonka luonnon aurinko tuottaa ihosta kesäisin. Kesällä auringon UVB-säteily tuottaa noin 15 minuutin kokovartaloaltistuksessa runsaasti D-vitamiinia. Kahdesta kolmeen kertaa viikossa saatu UVB-annos koko vartalolle kohottaa seerumin kalsidiolin noin kahdessa viikossa tasolle yli 100 nmol/l. Etelän auringossa säännöllisesti ihonsa auringolle altistavien kalsidioli saattaa olla jopa tasoa 150–200 nmol/l ilman D-vitamiinivalmisteiden käyttöä.

D-vitamiinin turvallinen annos aikuisille

Tämän hetken käsityksen mukaan 100 mikrog on aikuisten turvallisen päiväannoksen yläraja. Uusimpien tietojen perusteella tätäkin suurempi annos (125 mikrog) on turvallinen ja joskus tarpeen.

D-vitamiinin annoksen määrittämisessä tulisi ottaa huomioon yksilöllinen tarve, kuten veren kalsidiolin taso ennen talvikautta, suuri painoindeksi (kalsidiolin saatavuus alentunut elimistössä), korkea ikä (alentunut ihon tuotanto, lisääntynyt tarve) ja auringonvalon saanti (etelänmatkat, solarium, pukeutuminen, ihonväri).

Veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuuksia tulisi mitata enemmän ja suomalaisten viitearvojen (40–80 nmol/l) sijaan tulisi korostaa tavoitearvoa ainakin yli 75 nmol/l perustuen luonnollisessa auringonvalossa oleskelevien tasoon (100–200 nmol/l).

D-vitamiinihoidon aloittamista tulisi edeltää veren kalsidiolin mittaus, jonka pohjalta sopiva annos määritetään ottaen huomioon yksilölliset tekijät, kuten D-vitamiinin saanti ravinnosta, painoindeksi, ihonväri ja auringonsaanti.

Lähteet: Terveyskirjasto, Itä-Suomen yliopisto

Katso myös

Rokote on tehokas suoja kausi-influenssaa vastaan

Influenssaepidemia kaataa vuosittain jopa puoli miljoonaa suomalaista sängyn pohjalle. Influenssa on eri tauti, kuin tavallinen …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *