Valta turmelee

Ruhtinas (Il Principe) on Niccolò Machiavellin vuonna 1513 kirjoittama kirja, joka julkaistiin vuonna 1532. Se on renessanssin ajalle hyvin tyypillinen: se on ohjekirja hallitsijoille. Teos on erityisesti osoitettu Lorenzo de’ Medicille, siinä toivossa, että hän Machiavellin ohjeiden avulla olisi se suuri hallitsija, jota Firenze tarvitsi palauttaakseen itsenäisen valta-asemansa. Luultavasti Machiavelli myös toivoi, että kirja saattaisi hänet takaisin Medicien suosioon, jolloin hän voisi palata maanpaosta ja nousta takaisin politiikan keskiöön.

Vaikka Machiavellilla itsellään oli klassinen humanistinen koulutus, Ruhtinaassa hän esittää aikalaisiaan kauhistuttaneita ohjeita. Machiavelli ei silti ylistänyt jyrkkää vallankäyttöä sinänsä, vaan ainoastaan välineenä luoda vahva ja itsenäinen valtio, joka turvaa kansalaisten vapaudet ja turvallisuuden. Machiavelli piti myös tärkeänä eroa välttämättömän julmuuden ja mielivaltaisen, jatkuvan julmuuden välillä. Hänen mielestään väkivallan kuuluu olla kertaluontoista. Hallitsijan tuli kuitenkin olla välittämättä, jos kansa piti häntä julmana, kunhan kansalaiset vain pysyivät uskollisina ja kunnioittivat hallitsijaansa.

Machiavellin mukaan ruhtinaan vallassa pysymiselle oleellista on tasapainotella sotilaiden, ylimysten ja kansan suhtautumisessa ruhtinaaseen. Sotilaat ovat vaaraksi ruhtinaan vallalle, jos he pitävät ruhtinasta heikkona. Kansan arvostuksen saaminen usein aiheuttaa närää ylimystössä ja päinvastoin. Machiavelli toteaa tästä muun muassa että, ylimyksiä voi ruhtinas aina vaihtaa, mutta kansaa ei. Hän piti myös parempana hallita kansaa virkamiesten ja ministerien kuin perintöaatelin avulla.

Machiavelli haaveili Italian yhdistymisestä ja Ruhtinas sisälsi ohjeita sen toteuttamiseen: Yhdistyminen onnistuisi vain miehekkäällä voimalla (virtú) toimivalta ruhtinaalta, jonka tuli käyttää hyväkseen tilanteen vaatimuksia (necessitá) ja onnen vaihteluja (fortuna). Nämä ajatukset Machiavelli on saanut antiikin filosofeilta, mutta hänen kuvaamansa häikäilemättömyyden ja petollisuuden ilmiöt ovat pääasiassa peräisin hänen oman aikansa tapahtumista.

Ulkopolitiikassa Machiavelli piti tärkeänä, että ruhtinas ei liittoudu itseään voimakkaampien valtioiden kanssa, koska piti väistämättömänä näiden ikeen alle joutumista. Lisäksi hänen mielestään ei naapurivaltioiden sodissa saanut jäädä koskaan puolueettomaksi, koska hävinnyt valtio kantaisi kaunaa, kun ei saanut ruhtinaan apua ja voittanut pitäisi ruhtinasta heikkona.

Machiavelli käsittelee Ruhtinaassa laajalti sotataitoa ja arvosteli erityisesti aikansa Italiassa vallinnutta palkka-armeijakäytäntöä. Hänen mielestään palkka-armeijoiden uskollisuus on häilyvä, eikä palkka-armeija ole yhtä uhrautuvainen kuin kansallinen armeija. Hän myös esitti, että on palkka-armeijan etujen mukaista lietsoa ja pitkittää väkivaltaisuuksia kuin saada ne loppumaan. Sekä palkka-armeijan että koko kansan osalta hän oli muutenkin sitä mieltä, että kaikki vannovat uskollisuutta helposti rauhan aikana, mutta kun on tosi kyseessä, niin uskollisuus katoaa.

Kaikki aikansa suuret johtajat ja diktaattorit päätyivät lukemaan Machiavellin kirjoittamaa kirjaa. Näitä olivat mm. Mussolini, Hitler, Churchill jne. Teoksen sanomana olikin, että jos et aja omaa etuaan, muut valssaavat ylitsesi. Miten nykyään asian laita on? Onko valtaa saadakseen ja sen säilyttääkseen valehdeltava ja huijattava häpeilemättä?

Professori Keltner on tutkinut asiaa. Hän soluttautui opiskelija-asuntoloihin ja kesäleireille, paikkoihin, joissa ihmiset voivat huoletta taistella vallasta. Hän kuvitteli näkevänsä ja kokevansa juuri Machiavellin luomaa ajattelumailmaa, missä vallasta alettaisiin taistella. Eipä käynytkään, vaan pienissä yhteisöissä ylimielisyys on pahasta ja ”ruhtinaat” ajetaan syrjään. Kaikkein ystävällisimmät ja empaattisimmat ihmiset nousevatkin valtaan.

Keltner on tutkinut myös pomojen käyttäytymistä niin työpaikan taukohuoneissa, kuin kalliiden autojen ratissa. Kyllä, työpaikan pomot syövät siivottomammin ja ajavat kalliita autojakin huolettomammin mm. suojateiden ylitse. Psykologit kutsuvat tätä ei-periytyväksi antisosiaaliseksi persoonallisuushäiriöksi.

Valtaa pitävillä ihmisillä on samanlaisia taipumuksia. He käyttäytyvät, kuin olisivat saaneet aivovaurion. He ovat impulssiivisempia, egoistisempia, holtittomampia, ylimielisempiä, narsistisempia ja karkeampia kuin ihmiset keskimäärin. He käyvät useammin vieraissa, kuuntelevat huonommin ja heillä on vähemmän ymmärrystä muiden näkemyksille. He ovat häpeämättö-mämpiä, eivätkä kovin usein ilmaise kasvoillaan sitä, mikä on ihmiselle eläinkunnassa niin ainutlaatuista. He eivät punaistu – pokka pitää.

Vuonna 2014 kolme amerikkalaista neurologia tutki sekä ihmisiä, joilla oli valtaa ja joilla valtaa ei juuri ollut. Koe tehtiin heidät laittamalla transkraniaaliseen magneettisumulaattoriin. He havaitsivat, että vallantunne häiritsee henkistä prosessia, jota tutkijat kutsuvat peilaamiseksi. Se on tärkeässä asemassa empatian tuntemisprosessissa. Eli valtaa pitävät johtajat peilaavat vähemmän kuin muut ihmiset, ikään kuin heidät olisi irrotettu verkosta toisiin ihmisiin. Tämä tarkoittaa, että he ovat usein myös kyynisiä.

Tutkimuksissa on myös todettu, että valtaa pitävät uskovat muiden olevan laiskoja ja epäluotettavia. Siksi heitä onkin ohjattava, vakoiltava, johdettava, säänneltävä sekä sensuroitava. He ovatkin kaikkien yläpuolella. Tällaiset valtaa pitävät johtajat osaavat manipuloida ihmisiä nosebo vaikutukseen – kun ihmisiä pitää tyhminä, he myöskin ovat tyhmiä.

Mutta kestääkö tämänlainen johtajuus? Tulen julkaisemaan erillisen blogikirjoituksen: Tulevaisuuden johtaja organisaatiossa nimeltä Suomi, jossa annan vastauksen siihen, minkälainen johtaja on todellinen kansan johtaja.

Jo kauan aikaa sitten metsästäjä-keräilijä yhteiskunnassa johtaja olikin Antelias, mukava, urhea, karismaattinen, puolueeton, avoin, luotettava, rauhallinen, vahva, innokas ja vaatimaton. Egoistit suljettiin pois ja päätökset tehtiin yhdessä.

Kautta historian kuninkaat, ruhtinaat, keisarit ja muut diktaattorit ovat saaneet ihmeitä aikaan propagandalla. Aina on ollut tilanne, jossa keisarit ja muut ovat halunneet enemmän valtaa kuin alamaiset. Ilman tätä heidät olisi syöksetty vallasta. Propagandaa on tehty mm. sillä, että he ovat jumalien ja muiden satuolentojen valitsema johtaja. Tästähän se kirkkokin on kehittynyt. Samoin Jumalan pelko, kiristys ja uhkailu. Täyttä vallankäyttöä läpi historian. Hallitsijat eivät enää pystyneet valvomaan kaikkia kansojaan, niin keksittiin Jumala, joka lukee kaikkien ajatukset, valvoi kaikkea 24/7 ja jopa rankaisi ihmisiä ja koko kansoja tottelemattomuudesta. Tästä onkin syntynyt erilaiset sivilisaatiot – harhasta. Tällaisia tänä päivänä on mm. Islam, nationalismi jne. Paras valtioiden prapaganda nykyään on raha. Teemme 5 päivää viikossa, 8h töitä joka päivä, että saamme metallia ja paperia pankkitilillemme, joka näkyy erilaisina bitteinä ykkösinä ja nollina. Me teemme kaikki sitä, koska valtio käskee näin tekemään. Miksi? Koska joudumme maksamaan suurruhtinaalle veroja.
(Lähde: Hyvän Historia 2021, R.Bregman)

Nykypäivänä valtiot ovat keksineet sanan demokratia. Sillä saadaan uskomus aikaan, että kansa on hallitsija. Kansa kyllä valitsee hallitsijamme sekä presidentin tai pääministerin, mutta he tosiasiassa käyttävät sitä valtaa juuri samalla tavoin kuin keisarit, kuninkaat ja muut diktaattorit. Monella nykypäivän johtajalla ilmenee sosiopaattisuutta. He eivät tunne minkäänlaista häpeää omassa toimissaan. Tänä päivänä, mitä enemmän valehtelet, hyväksikäytät muita, lahjot ja käytät muita hyväksi, häikäilemättömiä konsteja, pääset helpommin huipulle. Ikävä kyllä sanoa tällaisille johtajille, että valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ihmiset ovat tulleet valveutuneemmaksi asioista, eivätkä tule hyväksymään tätä jatkossa. Tähän me saamme apuja energioilta, joita moni ihminen ei tiedä, eikä osaa kuvitellakaan. 2020-luvulla tulemme näkemään ”ihmeitä” vallankäytössä sekä johtamisessa.

Kun katsoo ja tutkiskelee Suomen politiikkaa vuonna 2021. Kaikki riitelevät ja ajavat omaa agendaansa, ei kansan tahtoa. Kaikilla on omat tavoitteensa, ainoastaan ja vain siksi, että kaikki haluavat vallan itselleen, eikä todellisessa demokratiassa kansalle. Tarkemmin ajatellen tulee mieleen Suomen hallitus ja koko eduskunta, mitä tässäkin yllä kirjoitin. On paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. Onko iloinen päämisterimme kenties saanut valtaa liiakseen? Onko yllä mainittu sosiopaattisuus herännyt hallituksessamme? Haluaako maatamme johtaa joku diktaattorimaisesti? Onko johtajamme ihminen, joka ei juuri muita kuuntele, häikäilemättömästi muuttanut kantaansa mm. lääketeollisuuteen? Pääministerimme ilme ei juurikaan värähdä, kun hän puhuu. Hän haluaa hiljentää muut, eikä vastaa todellisiin kysymyksiin, vaan väistää ne taitavasti. Miksi? Kuka hänet on taivutellut tähän kaikkeen? Tuleeko manipulaatio ja ohjeistus ulkomailta? Miksi joku loisi itselleen ”pahan” maineen, vaikka loppujen lopuksi pahoja emme olekaan. Sydämessään me kaikki olemme hyviä ja joskus tarvitaan vain oma tietty impulssinsa siihen mitä tapahtuu. Tästä tulen kirjoittamaan vielä oman kirjoituksensa.

Kuuluisa Milgrenin sähköiskukonetesti osoitti jo aikanaan, ettei kukaan halua olla paha toiselle, mutta manipuloitaessa meistä se pahuus voi esille pyrkiä. Hyvä kuvaus tälle kaikelle on George Lucasin elokuvassa Tähtien Sota. Kaikki tietää ja muistaa tuon kaikkien aikojen ”pahishahmon” Darth Vaderin. Kaikki elokuvan katsoneena tietää, että itse Vader oli pohjimmiltaan hyvä, kunnes keisari manipuloi Vaderin pimeälle puolelle. Onko meillä syntymässä Suomeen uudenlainen Darth Vader?

www.jannelaakso.fi