Maaliskuussa Suomessa oli 18–25 susiparia ja 32–38 perhelaumaa. Susireviirejä oli yhteensä 54–59, mukaan lukien rajareviirit ja poronhoitoalueen reviirit.
Susien yksilömäärän arvioidaan maaliskuussa 2021 olleen 279−321. Susikannan runsastumisen taustalla on hyvä pentutuotto erityisesti siellä, missä susille on ollut saatavilla hyvin ravintoa Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan.
− Perhelaumojen määrä oli noin 16 % suurempi kuin vuotta aikaisemmin maaliskuussa 2020 ja parien määrä noin 23 % suurempi. Uusista reviireistä valtaosa syntyi läntiseen Suomeen. – Suomen susikanta on 2000-luvulla välillä kasvanut, välillä vähentynyt. Perhelaumojen määrä on kasvanut vuodesta 2017 lähtien ja oli maaliskuussa 2021 suurempi kuin kertaakaan aiemmin vuosijaksolla 1996−2021, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Lukesta.
Runsastumisen taustalla hyvä pentutuotto
Reviirien jakautumisessa Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja poronhoitoalueen välillä ei ollut merkittävää muutosta maaliskuuhun 2020 verrattuna. Maaliskuussa 2021 noin 57 % reviireistä sijaitsi läntisessä Suomessa.
Läntisen Suomen kannanhoitoalueella vahvimpien susikantojen alueita ovat Varsinais-Suomi ja Etelä-Satakunta sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaa. Näillä alueilla valtaosa reviireistä oli perhelauman asuttamia. Itäisessä Suomessa susikanta painottui Kainuun ja Pohjois-Karjalan itäosiin sekä Pohjois-Savon pohjoisosiin.
Kattava aineisto paransi kanta-arvion tarkkuutta
Tämän vuoden kanta-arvion pohjana on aiempia vuosia laajempi aineistokokonaisuus. Talven 2020—2021 DNA-näytekeräys laajentui kattamaan jopa 90 % mahdollisista susireviireistä. DNA-näytteitä analysoitiin 1 499 kappaletta, kun edellisen vuoden kanta-arviossa niitä oli 817. Lisäksi Tassu-tietojärjestelmään kirjattujen pari- ja laumahavaintojen yhteenlaskettu määrä kasvoi edelliseen havaintojaksoon verrattuna lähes 40 %.
DNA-näytteet on analysoitu mikrosatelliittimenetelmällä Turun yliopistossa. Kauden näytteiden analyyseissa ei löytynyt viitteitä koirasusista. Luke tarkistaa varmuuden vuoksi kaikki näytteet uudella, entistä tarkemmalla SNP-analyysimenetelmällä mahdollisimman pian, mutta viimeistään ensi vuonna. DNA-näytteitä toimitti 212 vapaaehtoista kerääjää kaudella 2020−2021, kun edellisellä kaudella näytteitä saatiin 82 henkilöltä. Kerääjämäärän kasvun taustalla on DNA-keräyksen laajentuminen uusille alueille, mutta myös uusien ihmisten mukaantulo vanhoilla keräysalueilla.