Kokemukset kuolleen yhteydenotosta ovat yleisiä

Kokemukset kuolleen läsnäolosta tai yhteydenotosta ovat melko yleisiä. Ne vaikuttavat käsityksiin elämästä ja kuolemasta sekä vähentävät kuolemanpelkoa. Fyysiset aistit liittyvät myös vainajakokemuksiin.

TM Markku Siltalan väitöskirjassa on tarkasteltu kertomuksia vainajakokemuksista.

− Kokemukset olivat unia, näkyjä, tuntemuksia läsnäolosta tai kosketuksesta, tuoksu- tai kuuloaistimuksia – mitä tahansa kokemuksia siitä, että vainaja on lähellä ja läsnä, Siltala kertoo.

Vainajakokemukset ovat kokijoiden uskonnosta, koulutuksesta ja iästä riippumattomia ja ne koetaan luonnollisina ja valtaosin myönteisinä. Tutkimus myös osoittaa, että kokijoiden käsitykset elämän jatkumisesta ja vainajan olemassaolosta kuolemanjälkeisyydessä muuttuivat vainajakokemusten johdosta.

− Kuolleen läsnäoloa tai yhteydenottoja kokeneet kertoivat, että vainajakokemukset ovat vaikuttaneet huomattavasti heidän käsityksiinsä elämästä ja kuolemasta, toteaa Siltala, joka on ammateiltaan psykoterapeutti ja pappi.

− Lisäksi kokemukset vähensivät tai poistivat kokijoiden kuolemanpelkoa sekä muuttivat heidän uskomuksiaan ja elämän valintojaan, hän jatkaa.

Merkittäväksi vainajan kohtaamiseksi tulkitun aistimuksen, elämyksen, unen tai symbolisen tapahtuman teki viesti yhteyden jatkumisesta vainajaan. Ihmiset kokivat vainajan olevan yhä olemassa kuolemasta huolimatta.

Vainajakokemukset muovaavat kokijan kuvaa ja käsitystä vainajasta

Continuing Bonds -suruteoriassa vainajakokemukset ymmärretään osaksi suruprosessia ensisijaisesti sisäisinä mielikuvina. Teorian mukaan suruprosessin tavoitteena on vainajasta puhumisen ja vainajalle puhumisen kautta hänen elämäntarinansa uudelleenrakentuminen.

− Tutkimusaineistoni perusteella vainajakokemuksissa vainaja esiintyy hyvin usein elämästä toipuneena, nuorena ja terveenä tai sairauksista parantuneena. Myös luonteenpiirteiden säröt ovat hioutuneet ja vainaja esiintyy yleensä ymmärtäväisempänä, rakastavaisempana, sovittelevampana ja lempeämpänä mitä on eläessään ollut, Siltala sanoo.

Useimmiten vainajien sovinnonehdotuksiin vastataan myöntävästi. Kokemuksista voi näin ollen tulla luonteeltaan korjaavia.

− Vainajien viestin informaationa on, että hänen olemassaolonsa jatkuu. Vainaja viestittää sanomansa elämään jääneelle siinä tarkoituksessa, että elävän elämä tai olotila helpottuisi. Kyseiset viestit sisältävät lohdutusta ja mukanaoloa. Lisäksi vainajalla on elävälle jokin erityinen viesti, joka liittyy heidän väliseen ihmissuhteeseensa, joka voi sisältää sovintoa, yhteyttä tai anteeksipyytämistä. Vainajan viestin sisältönä voi olla myös avunpyyntö.

Vainajakokemuksissa puhutaan kohtaamisista eletyssä elämässä tunnetun ihmisen kanssa
Siltalan tutkimustulokset yhtenevät pääosin Continuing Bonds -suruteorian näkemyksiin.

− Merkittävin ero vertailtavaan suruteoriaan on, että tutkimuksen mukaan vainajakokemuksia koettiin myös suruajan ulkopuolella joko ennen kuolemaa, kuolinhetkellä tai pitkän ajan päästä kuolemasta. Lisäksi fyysiset aistit liittyvät vainajakokemuksiin lähes kahdessa kolmasosassa tapauksista.

Tutkimuksen luokittelussa vainajakokemukset jaettiin luonteensa perusteella välittömiin eli konkreettisiin sekä abstrakteihin eli symbolisesti tulkittuihin kokemuksiin. Välittömät vainajakokemukset luokiteltiin koetun vastaanottotavan mukaisesti kolmeen pääluokkaan: ulkoisiin aistimuksiin, sisäisiin tuntemuksiin ja unitilakokemuksiin. Tutkimuksen merkittävänä tuloksena on aineistosta analysoitu vainajakokemusten luokittelu, joka sisältää 13 erillistä kokemustyyppiä kuvauksittain.

− Vainajasta ei puhuta henkenä tai persoonattomana hahmona, joka kuoleman tapahduttua olisi jäänyt elämään. Puhutaan eläessään tuntemastaan ihmisestä sen ihmissuhteen kautta, johon heillä oli tunneside. He puhuvat puolisosta, äidistä, isästä, sisaresta, veljestä, isoäidistä, isoisästä, ystävästä, naapurista tai sitten tuntemistaan ihmisistä nimeltä, väittelijä kertoo.