Kissoja kaupitellaan palstoilla ja tuttavien kesken puskaradion kautta. Kannattaa muistaa, että kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Liian varhainen luovutusikä lisää käyttäytymishäiriöiden todennäköisyyttä ja todennäköisyyttä sille, että kissanpentu päätyy kodinvaihtajaksi tai jopa heitteille jätetyksi tai lopetettavaksi. Ongelmallisesti käyttäytyvälle kissalle on aina vaikeaa löytää uutta kotia ja se stressaantuu muutoksista keskivertokissaa enemmän.
Luovutusikäisen kissanpennun tunnistaa, jos esimerkiksi naapurin navettakissan pentujen syntymäaika ei ole tiedossa. Nyrkkisääntönä on, että luovutusikäisenä pentu ei ole enää pörröinen tai hutera, vaan näyttää jo aikuisen kissan pienoismallilta, joka hyppii ja kiipeilee ketterästi korkeisiinkin paikkoihin ja painaa noin yhden kilon.
Liian varhain emosta ja sisaruksista erotetulla pennulla on suurentunut riski stressiherkkyyteen, aggressiivisuuteen, arkuuteen, pitkittyneeseen imemiskäyttäytymiseen ja virtsamerkkailuun aikuisiällä. Nämä ovat samoja ominaisuuksia, joita kissanomistajat pitävät kissoissa kaikkein ikävimpinä.
Sosiaalisen käyttäytymisen oppimisen kannalta ensimmäiset elinkuukaudet ovat hyvin tärkeitä. Silloin opitaan niin sujuva viestintä lajitovereiden kanssa kuin esimerkiksi sopiva voimankäyttökin. Näitä asioita kissan on myöhemmissä elämänvaiheissa vaikeaa tai mahdotonta oppia.
Liian varhain emostaan erotetut kissat näkyvät eläinsuojelun arjessa. Vaille tarvittavia sosiaalisia taitoja jääneet kissat päätyvät terveitä ja tasapainoisia kissoja tyypillisemmin kodittomiksi ja lisäävät näin myös eläinsuojeluyhdistysten työtaakkaa.