Extralehdet Extralehdet
Eriarvoistuminen, väestörakenne ja kaupungistuminen asettavat yhdyskuntasuunnittelulle yhä suurempia haasteita. Kaavoitusjärjestelmän tulisi mahdollistaa hyvän ja kestävän elinympäristön suunnittelun.
Nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia on sovellettu turhan kapeasti, Suomen Arkkitehtiliiton mukaan.
– On tärkeää, että ympäristön kauneus, kulttuuriarvojen vaaliminen, kestävyys ja käytettävyys kirjataan lain yleiseen osaan. Hyvä elinympäristö on edellytys muiden tavoitteiden, kuten ilmastonmuutoksen ehkäisyn ja kansallisen turvallisuuden saavuttamiseksi, SAFAn puheenjohtaja Henna Helander sanoo
Kaavajärjestelmältä on toivottu suurempaa joustavuutta erityisesti runsaasti aikaa vievien kaavamuutosten takia. Kaavoituksesta toteutukseen voi kulua pitkä aika ja kaavoituksessa asetetut tavoitteet vanhentua.
– Tällaiset tilanteet pitäisi voida ratkaista poikkeamismenettelyillä, joita tulee kehittää vastaamaan muuttuvia tarpeita. Näin voitaisiin varmistaa nopeat, eri kaavatasot lävistävät muutokset. Joustavuutta voidaan lisätä myös ottamalla rakennusjärjestyksen tarjoamat mahdollisuudet kunnissa laajempaan käyttöön. Olisi syytä selvittää myös muiden instrumenttien, kuten maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimusten (MAL-sopimusten), tarjoamia mahdollisuuksia, Helander sanoo.
Kuntien erityistarpeet huomioitava
Ympäristöministeriön alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän pykäläluonnoksessa asema- ja yleiskaava korvataan yhdellä kuntakaavalla ja kaupunkiseuduille laaditaan uusi kaupunkiseutukaavaa.
Tunnistettua kaupunkiseutujen yhteissuunnittelun tarvetta varten tulee löytää esitettyä parempi instrumentti, joka tukee kaupunkiseutujen kokonaisvaltaista kehittämistä. Myös kuntakaavoitusta tulee kehittää nykyisten asema- ja yleiskaavan pohjalta. Esitetystä kuntakaavan mallista ei synny luotettavaa kuvaa kokonaisvaltaisen ja yksityiskohtaisen suunnittelun yhdistämisestä.
– Etenkin kehittyvissä kaupungeissa tarvitaan erilliset, strategisen tason ja tarkemmin rakentamista ohjaavan tason kaavat. Nykyisessä järjestelmässä luonteeltaan erilaiset asiat on päätöksenteossa pidetty erillään, jolloin päättäjien ja kaupunkilaisten on ollut mahdollistaa ymmärtää, millä suunnittelun tasolla liikutaan. Yhden kuntakaavan kohdalla tällaista selkeää jakoa ei olisi, SAFAn maankäyttö- ja rakennuslakityöryhmän puheenjohtaja Timo Hintsanen sanoo.
– Kunnassa voi olla menossa samanaikaisesti sekä yleiskaavaprosessi että useita asemakaavaprosesseja, joiden tavoitteet ovat varsin erilaiset. On varmistettava, että kaikki tietävät, millä tasolla prosessissa kulloinkin liikutaan.
Kunnalla täytyy myös jatkossa olla oikeus määritellä minkälaisia kaavainstrumentteja se soveltaa alueellaan ja miten niitä skaalataan eri tilanteisiin. Yhden kuntakaavan mallissa ei ole huomioitu kasvukeskusten kehittämisen ja toisaalta taantuvien kuntien erityiskysymyksiä.
