Tärkeintä luustolle on riittävä kalsiumin saanti. Elimistön normaali toiminta tarvitsee kalsiumia päivittäin noin 800 mg päivässä ja kasvavalla nuorella kalsiumin tarve on hieman korkeampi eli noin 900 mg päivässä. Luusto on muodostunut pääosin kalsiumista ja se toimii tarvittaessa myös elimistön kalsiumvarastona. Mikäli kalsiumia ei saada riittävästi ruoasta, niin elimistö ottaa sen luustosta, jolloin uhkana on luuston haurastuminen.
Proteiinin saannin turvaaminen
Proteiini on tärkeää lihasten toiminnan ja vastustuskyvyn kannalta ja se on myös luukudoksen rakennusmateriaalia. Proteiinin lisääminen ruokavalioon onnistuu helposti varmistamalla, että joka aterialla ja välipalalla on kasvis- tai eläinperäistä proteiinin lähdettä (juustoa, pähkinöitä, rahkaa, papuja jne.). Erityisesti ikääntyessä on tärkeää turvata riittävä proteiinin saanti, vaikka lisäravinnoilla.
Vihannekset, marjat ja hedelmät
Runsaasti kasviksia ja hedelmiä sisältävän ruokavalion teho perustuu useisiin kasviksista saataviin vitamiineihin, kivennäisaineisiin ja muihin yhdisteisiin. Suositeltavaa on syödä monipuolisesti erilaisia ja eri värisiä kasviksia ja hedelmiä päivittäin viisi oman nyrkin kokoista annosta.
Luusto uusiutuu läpi elämän
Luusto on elävää kudosta, joka uusiutuu läpi elämän. Vanhaa luukudosta menetetään ja uutta muodostuu tilalle. Erityisesti murrosiässä luuston massa lisääntyy nopeasti ja saavuttaa huippunsa 30 vuoden ikään mennessä. Elintavat lapsuudessa ja nuoruudessa vaikuttavat merkittävästi siihen, saavutetaanko perimän mahdollistama luuston huipputiheys ja vahvuus.
Aikuisen luumassa pysyy tasapainossa reiluun 40 ikävuoteen saakka, jolloin uutta luuta muodostuu yhtä paljon kuin vanhaa hajoaa. Tämän jälkeen alkaa luiden vähittäinen haurastuminen osana normaalia ikääntymistä, jolloin luukudosta menetetään enemmän kuin uutta muodostuu tilalle.
Osteoporoosi
Luiden vähittäinen haurastuminen on osa normaalia ikääntymistä. Sen sijaan luumassan normaalia runsaampaa haurastumista kutsutaan osteoporoosiksi. Tällöin luun lujuus on alentunut, luun rakenne heikentynyt ja murtumariski lisääntynyt. Osteoporoosin esiastetta kutsutaan osteopeniaksi, jolloin luun lujuus on jonkin verran alentunut.
Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä, voi osteoporoosia esiintyä kaikenikäisillä naisilla ja miehillä, myös lapsilla. Suurin riski sairastua osteoporoosiin on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Miehillä luumassa vähenee keskimäärin naisia hitaammin.
Perinnöllisen alttiuden ja ikääntymisen lisäksi liikkumattomuus, yksipuolinen ravinto ja niukka kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, ravintoaineiden imeytymishäiriöt, tupakointi sekä runsas alkoholinkäyttö heikentävät luuston kuntoa. Myös monet sairaudet tai lääkitykset ovat osteoporoosin riskitekijöitä (mm. keliakia, diabetes, nivelreuma, kilpirauhasen ylitoiminta, munasarjojen poistoleikkaus, varhainen menopaussi, ruuansulatuskanavan sairaudet, pitkäaikainen kortisonihoito ja syöpähoidot).