Extralehdet Extralehdet
Kokeneet lastenhoitajat ja lääkärit ovat kautta aikojen tienneet, että poikkeavuus vastasyntyneen lapsen katsekontaktissa voi kieliä ongelmista. Helsingin yliopiston ja HYKS:n tutkijat ovat nyt antaneet tälle tiedolle tieteellisen perustan osoittamalla, että vastasyntyneen kyvyllä kohdistaa katseensa on yhteys aivojen mikrorakenteiden kehitykseen ja että katsekontakti ennustaa vahvasti lapsen visuaalisen tiedonkäsittelykyvyn kehittymistä.
Vastasyntyneen vauvan katsekontakti ja kyky seurata katseella ennustavat vahvasti hänen visuaalisen tiedonkäsittelykykynsä kehittymistä lapsuuden aikana, osoittaa Helsingin yliopistossa ja HYKS:n lastenklinikalla tehty tutkimus.
Tutkimus osoitti myös, että vastasyntyneen kyvyllä kohdistaa ja kiinnittää katseensa on yhteys aivojen mikrorakenteiden kehitykseen. Poikkeava katsefiksaatio liittyy laaja-alaisiin muutoksiin aivojen valkean aineen kypsymisessä.
Tulokset tukevat olettamusta, että vastasyntyneellä lapsella on jo olemassa merkittäviä tiedonkäsittelyn ydintoimintoja, joiden pohjalle myöhempi kognitiivinen kehitys rakentuu.
– Juuri visuaalisen kognition ongelmat muodostavat muun muassa pikkukeskosten tai happivajauksesta kärsineiden vauvojen keskeisimmän elinikäisen ongelmavyyhdin, sanoo tutkimusta johtanut kliinisen neurofysiologian dosentti Sampsa Vanhatalo.
– Kun opimme ymmärtämään, miten lapsen varhainen visuaalinen tiedonkäsittely toimii, löydämme ehkä myös keinoja tunnistaa ja estää myöhempien ongelmien kehittymistä.
Vanhatalo huomauttaa, että tutkimus on poikkeuksellinen osoitus siitä, miten kunnollinen hyvän kliinikon tekemä tutkimus voi kertoa lapsen tulevaisuudesta yhtä paljon kuin uudenaikaiset menetelmät.
– Lapsia hoitaneet aikuiset kokeneista lastenhoitajista lääkäreihin ovat iät ja ajat arvioineet lapsen katsekontaktia. Poikkeavan kontaktin havainnointi on selkäytimessä vastasyntyneitä vauvoja hoitavilla ihmisillä, vaikka sen merkitystä lapsen kehittymiselle ei ole osoitettu tutkimuksella. Nyt meillä on tutkimukseen perustuva tieto siitä, että tämä intuitiivinen kokemus on ollut oikea, ja samalla tämä avaa mahdollisuuden kehittää lasten neurologista tutkimusta ja hoitoa, sanoo lasten neurologisista tutkimuksista vastannut lastenneurologi Aulikki Lano.
– Nyt tiedämme, että vastasyntyneen vauvan katsekontaktin arviointiin pitää kehittää objektiivinen ja kvantitatiivinen mittausmenetelmä. Sen avulla voimme jatkossa tunnistaa kehitysriskissä olevat lapset heti syntymän aikaan. Se avaa ennennäkemättömän mahdollisuuden luoda kognitiivista kehitystä tukevia hoito- ja kuntoutusmuotoja jo pikkuvauva-aikana eli vuosia ennen varsinaisten ongelmien näkymistä.
HYKS:n lastenklinikassa tehdyssä tutkimuksessa oli mukana kaksi tutkittavien lasten ryhmää. Toisessa ryhmässä kerättiin neonatologian dosenttiMarjo Metsärannan johdolla HYKS:n lastenklinikalta 57 lasta vuosina 2006 – 2007; lapsista 42 oli pikkukeskosia. Lasten katsefiksaatiota ja katseen kohdistamista testattiin vastasyntyneinä, ja kehitysseuranta tehtiin kaksivuotiaana.
Toisen ryhmän muodostivat 1 410 lasta, jotka oli vuosina 1985 – 86 rekrytoitu vastasyntyneinä mukaan väestöpohjaiseen ns. Arvo Ylppö -seurantatutkimukseen. Näistä lapsista 948 oli ollut vastasyntyneenä sairaalahoidossa ja heistä viidennes oli syntynyt keskosena. Tähän tutkimusryhmään kuuluvien lasten visuaalista tiedonkäsittelyä arvioitiin viiden vuoden iässä.
