Extralehdet Extralehdet
Valtionyhtiöt tasapainottelevat markkinoiden ja julkisen sektorin vaatimusten välillä. Epäselvät ja muuttuvat vaatimukset synnyttävät valtatyhjiön, mikä lisää johdon valtaa ja luo potentiaalin konflikteille. Valtionyhtiöitä voidaan myös käyttää poliittisten tarkoitusperien ajamiseen.
Telecom Finland eli Tele oli 1990-luvulla aktiivinen toimija kansainvälisillä telemarkkinoilla. Telen johdon suhtautuminen kansainvälistymiseen muuttui merkittävästi vuosikymmenen aikana paljastaa uusi tutkimus, joka selvitti Soneran edeltäjän, valtio-omisteisen Telecom Finlandin kansainvälistymistä vuosina 1987-1998. Tämä tapahtui osana laajempaa kehitystä, jossa valtion liikelaitoksia yhtiöitettiin ja yksityisen sektorin toimintatavat levisivät julkiselle sektorille. Muutos oli erityisen näkyvä teleliiketoiminnassa, jossa markkinat olivat avautumassa kilpailulle.
– Muutoksen jälkeen Telen painotus siirtyi kansainväliseen kasvuun ja muihin monikansalliselle yritykselle tyypillisiin piirteisiin, kun aikaisemmin painotettiin selkeämmin kansallista etua. Nopea muutos sai Telen ottamaan suurempia taloudellisia riskejä kansainvälisiä hankkeita valitessaan, kertoo tutkijatohtori Zeerim Cheung Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta.
Jyväskylän ja Aalto-yliopiston tutkijat digitoivat yli 50 000 sivua arkistoaineistoa, kuten johtoryhmän pöytäkirjoja ja strategiaan liittyviä dokumentteja. Tuloksena oli poikkeuksellisen laaja pitkän aikavälin tietokanta, jonka avulla digitaalisen historiantutkimuksen metodit yhdistettiin organisaatiotutkimuksen keskusteluun ennennäkemättömällä tavalla. Tulokset antavat uutta entistä kattavampaa tietoa valtionyhtiöiden kansainvälistymisestä sekä johdon ja poliittisten päättäjien välisestä suhteesta.
Telen johto vaikutti valtionyhtiöiden hallintotavan muutoksiin. Yhtiön johto tavoitteli nopeampaa ja joustavampaa, kansainvälisen liiketoiminnan tarpeisiin soveltuvaa mallia. Pitkät poliittiset prosessit eivät soveltuneet enää 1990-luvun nopeasti kehittyvään kilpailuympäristöön. Yhtiön kehityksen kannalta sen oman toimivallan kasvattaminen oli tärkeää.
Politiikan ja yritysmaailman rajalla
Muutokset valtionyhtiöiden hallintotavoissa voivat luoda valtatyhjiön, joka mahdollistaa johdon vallan kasvun ja voi johtaa jopa ylisuureen riskinottoon. Poliittinen ulottuvuus tekee valtionyhtiöille asetetuista tavoitteista moninaisia, muuttuvia ja usein epämääräisiä.
– Suomessa tämä on johtanut kohuihin, esimerkkinä kohu Postin johdon palkkioiden suuruudesta. Voitontavoittelu ja politiikan toimijoiden pyrkimysten yhteensovittaminen aiheuttavat toistuvia ristiriitoja. Valtionyhtiöille tulisikin asettaa selkeät tavoitteet. Mikäli niiden halutaan toimivan yritysmäisesti, pitäisi poliittisten toimijoiden vaikutusvalta valtionyhtiöihin rajata nykyistä selkeämmin, Cheung kertoo.
Riskinsä tuovat myös ulkomaiset valtionyhtiöt, joiden merkitys on kasvanut ja moninaistunut viime vuosina. Eräisiin valtionyhtiöihin on viime vuosina kohdistunut vakavia syytöksiä, joissa epäillään niiden ajavan valtio-omistajansa poliittisia päämääriä liiketoiminnassaan. Esimerkkejä löytyy muun muassa kansalliselle turvallisuudelle tärkeillä tietoliikenne- ja energia-aloilla. Kansainväliset yhtiöt, jotka vaikuttavat yhdellä hetkellä viattomilta, voivat paljastua tai muuttua poliittisen vallankäytön välineiksi. Pitkän aikavälin riskejä olisikin hyvä ottaa paremmin huomioon ulkomaisten valtionyhtiöiden kanssa toimiessa.
– Tutkimuksemme osoittaa, että valtionyhtiö voi toimia hyvin samalla tavalla kuin yksityisesti omistettu yhtiö, mutta valtionyhtiöiden toimintalogiikkaa voi myös tehokkaasti muuttaa ja hyödyntää poliittisiin tarkoituksiin. Se, mitä pintapuolisesti näkyy valtionyhtiöistä ja sen toiminnasta ei välttämättä kerro riittävästi sen todellisista tarkoitusperistä. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella yhtiön toiminnan takana vaikuttavaa logiikkaa – kuten tässä tutkimuksessa, kertoo Cheung.
