Kultasakaali on euraasialainen keskikokoinen koiraeläin, joka on levittäytynyt Bulgarian ja Kreikan vuoristoseuduilta laajalti Eurooppaan. Sakaaleita on arviolta noin satatuhatta Euroopassa. Laji on levittäytynyt varsin nopeasti Välimeren alueelta kohti pohjoista.
Ensimmäiset havainnot kultasakaalista tehtiin Virossa vuonna 2011, jossa on muodostunut oma pieni vakiintunut sakaalikanta. Oletettavasti laji on levinnyt myös Venäjän Karjalaan, jolta alueelta on vaikea saada varmistettuja tietoja havainnoista. Yksittäisiä havaintoja on tehty myös Tanskassa ja Alankomaissa. Suomessa nähdyn sakaalin on täytynyt tulla maitse Venäjältä tai aiemmin talvella jäätä myöden Virosta.
Itä-Suomessa havaittu kultasakaali on eri laji kuin Aasiassa ja Afrikassa tavattavat sakaalit. Kultasakaalia koskevassa keskustelussa on sekoitettu käsitteet vieraslaji ja tulokaslaji. Vieraslajiksi sanotaan ihmisen siirtämiä lajeja. Vieraslajina ei pidetä yksilöitä, jotka tulevat itse Suomen luontoon. Luontaisesti levinneitä lajeja sanotaan tulokaslajeiksi ja ne eivät ole metsästettäviä lajeja, vaan rauhoitettuja luonnonsuojelulain nojalla.
Pieni sakaalikanta ei aiheuttaisi uhkaa millekään yksittäiselle eläinlajille. Hieman kettua kookkaampi kaikkiruokainen sakaali saalistaa jäniseläimiä, pienjyrsijöitä ja lisäksi se syö hedelmiä, selkärangattomia ja haaskoja. Pienjyrsijät ovat lajin yleisin saalis. Sutta pienempänä sakaali voi joutua suden suuhun, kun taas kettu voi päätyä kookkaamman kultasakaalin saaliiksi. ”Sakaalipaniikin” asemasta voidaan iloita luonnon monipuolistumisesta uuden tulokaslajin johdosta, sekä suosia eläinten vapaata liikkumista ja oleskelua unionin alueella.