Suomalaisten yksinolo on lisääntynyt

Suomalaisten sosiaalinen etäisyys on muuttunut. Ilman kasvokkaista seuraa vietetty aika on lisääntynyt jo ennen koronaa. Tutkimuksessa havaittiin ajankäyttöaineistoihin perustuen, että vuodesta 1988 vuoteen 2010, yksin ­­­– ilman toisten kasvokkaista seuraa – vietetty aika lisääntyi noin kahdella tunnilla päivässä.

Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmä tarkasteli ajankäyttöaineistojen avulla sosiaalisen vuorovaikutuksen muutosta 1980-luvulta 2010-luvulle. Yksin vietetyn ajan kasvu on nähtävissä sekä miehillä että naisilla ja kaikissa ikäryhmissä. Vuosina 2009–2010 koko väestön tasolla valveillaoloajasta vietettiin yksin yli seitsemän tuntia vuorokaudessa. Sosiaalinen eristyneisyys vaihtelee ikäryhmittäin. Yli 65-vuotiaiden ryhmässä vietetään aikaa yksin noin 10 tuntia päivässä.

Tulosten mukaan yksin asumisen lisääntyminen, väestön ikääntyminen ja uudet teknologiat ovat vaikuttaneet tähän kehitykseen. Vuorovaikutus on muuttunut kasvokkaisesta yhdessäolosta teknologiavälitteiseksi. Uusi, vuoden 2020 syksyllä käynnistyvä ajankäyttötutkimus tuottaa tutkijoiden käyttöön ajantasaista dataa sosiaalisen kanssakäymisen muutoksesta.

Eri maissa kerättyihin ajankäyttöpäiväkirjoihin perustuva tutkimus osoitti, että suomalaiset nuoret viettävät huomattavasti enemmän aikaa yksin kuin nuoret vertailumaissa. Keskimääräinen yksin vietetty aika oli suomalaisnuorilla lähes neljä tuntia päivässä, noin tunnin enemmän verrattuna nuoriin Espanjassa ja Englannissa. Nuorten ajankäytön eroja selittivät erityisesti kulttuurierot. Esimerkiksi Espanjassa perheen yhteinen ruokailu lisää perheenjäsenten yhdessä viettämää aikaa. Sen sijaan vanhempien työajat selittivät lasten yksin viettämää aikaa yllättävän vähän.

Sosiaaliset kontaktit kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Vuorovaikutuksen ja verkostojen kautta yksilö ylläpitää ja kehittää sosiaalista identiteettiään, saa sosiaalista ja aineellista tukea, tietoa ja uusia sosiaalisia kontakteja. Näiden kontaktien puute ennustaa monia yksilön kannalta negatiivisia taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä hyvinvointivaikutuksia.