Extralehdet Extralehdet
Painoindeksi (engl. body mass index, BMI) on mitta-arvo, jonka avulla voidaan arvioida ihmisen painon ja pituuden suhdetta. Perinteinen painoindeksin mittaamiseen kehitetty kaava on tärkeä väline terveydenhuollolle. Sillä arvioidaan, onko aihetta toimenpiteisiin. Se on halpa ja helppo tapa. Vielä paremman arvion antaa tietenkin peili.
Painoindeksin lisäksi terveydentarkastuksissa olisi hyvä mitata myös vyötärönympärys. Painoindeksi ei nimittäin kerro mihin rasva on kertynyt, vai onko kyse lihaksien aiheuttamasta painosta. Terveydenhuollossa vyötärönympärysrajoina on 100 senttimetriä miehillä ja naisilla 90 senttimetriä.
Useimmin käytetyn kaavan mukainen painoindeksi on henkilön paino (massa) jaettuna pituuden neliöllä, jonka kehitti belgialainen Adolphe Quételet.
Oxfordin yliopiston numeerisen analyysin professori Nick Trefethen on kehittänyt painoindeksin laskemiseen uudemman kaavan, joka antaa pitkille ihmisille pienempiä ja lyhyille suurempia painoindeksilukuja. Se ottaa pituuden ääripäitä paremmin huomioon. Suurimmalle osalle erot eivät kuitenkaan ole järin suuria, joten ei ole hirveästi merkitystä, kummalla painoindeksin laskee. Uudempi ottaa paremmin huomioon pituuden aiheuttaman vääristymän.
Uudessa kaavassa paino kerrotaan kertoimella 1,3 ja jaetaan pituudella potenssiin 2,5. Luku 1,3 on neliöjuuri luvusta 1,69, joka on määritelty ihmisten keskipituudeksi. Pituus korotetaan potenssiin 2,5, koska sen avulla saadaan tarkempi likiarvo terveen kehon todellisesta koosta ja muodosta.
Näin esimerkiksi 1,75 m pitkän, 70 kg painavan ihmisen painoindeksi vanhan kaavan mukaan lasketaan kaavalla: 70 kg / (1,75 m * 1,75 m) ≈ 22,9 kg/m2, joten esimerkkihenkilö on normaalipainoinen.
Uuden kaavan mukaan 70 kg painavan 1,75 cm pitkän henkilön painoindeksi lasketaan puolestaan kaavalla 1,3 * 70 kg / (1,75 m^2,5) ≈ 22,5 kg/m2. Molempien kaavojen mukaan laskettuna esimerkkihenkilö on normaalipainoinen.
