Nuohouksen voi tehdä mihin vuodenaikaan tahansa

Kotitaloudet pystyvät saavuttamaan säästöjä lämmityskustannuksia pienentämällä. Tulisijan käytöllä kiinteistön lämmityksessä on myös merkitystä säästöjen saavuttamisessa ja sähkönkulutuksen kulutuspiikkien tasaamisessa. Energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta voidaan turvata oikeaoppisella tulisijan käytöllä.

– Huoltovarmuus on erittäin merkittävä seikka, kun puhutaan tulisijoista. Toimiva tulisija on ainoa sähköstä riippumaton laite, jolla voi pitää kotinsa lämpimänä ja valmistaa ruokaa silloin, jos muissa energiajärjestelmissä on häiriöitä, muistuttaa toimitusjohtaja Hannu Murtokare Nuohousalan Keskusliitto ry:stä.

Säännöllinen huolto on tarpeen

Tulipesät, hormit ja piiput vaativat säännöllistä huoltoa, jotta taataan niiden paloturvallinen, ympäristöystävällinen ja energiatehokas käyttö. Nuohooja tulee kutsua paikalle nuohoamaan vakituisen asunnon tulisijat vähintään kerran vuodessa ja vapaa-ajan asunnon vähintään kerran kolmessa vuodessa. Käyttämätöntä tulisijaa ei tarvitse nuohota, mutta kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja hormi, tulee nuohota ennen käyttöönottoa ja samalla varmistetaan tulisijan ja hormin paloturvallisuus. Mikäli mökillä viettää enemmän aikaa ja käyttää tulisijoja ahkerammin, niin silloin nuohousväliä tulee tihentää. Mökkialueilla kannattaa suosia mökkilaisten kesken kimppatilauksia, jolloin useamman mökin nuohous hoituu joustavasti.

Viimeisin syksy osoitti, että monilla paikkakunnilla nuohoojien työjonot saattoivat olla useiden kuukausien mittaisia. Monelle onkin saattanut syntyä käsitys siitä, että nuohous olisi tilattava aina syksyllä ennen lämmityskauden alkua eikä esimerkiksi talvella tai keväällä. Keväällä nuohoojan saa kotiinsa varmasti ilman kiireaikojen odotteluaikoja. Samalla lämmityskauden vielä jatkuessa tulisijan nuohouttamalla saa energiatehokkuutta parannettua samalla kertaa roimasti, kun tulisija on puhdistettu kesken kovimman lämmittämiskauden. On myös helppoa lähteä uuteen lämmityskauteen syksyllä, kun tulisija on valmiina lämmittämistä varten, eikä tarvitse odotella nuohoojan käyntiä erikseen.

Tulisijan polttotavoilla on merkitystä

Puun palamisesta aiheutuu aina päästöjä, vaikka palaminen olisi täydellistä. Palamisessa kiinteä puuaines muuttuu lähes kokonaisuudessaan näkymättömiksi kaasuiksi ja pienhiukkasiksi, ja vain pieni osa puusta jää näkyväksi aineeksi tuhkalaatikkoon ja savukanaviin.

Tulisijojen päästöihin voidaan vaikuttaa merkittävästi. Päästöihin vaikuttavien tekijöiden määrä voidaan karkeasti jakaa neljään päätekijään: käyttäjä, ulkoiset olosuhteet, polttoaine ja itse tulisija. Eri tekijät ovat myös yhteydessä toisiinsa. Polttoaineen eli puun osalta tärkeitä tekijöitä ovat mm. kosteus, lämpöarvo ja tuhkapitoisuus. Panoskoolla, klapikoolla, sytytystavalla, sytykkeillä, lisäyksillä sekä vedon- ja ilman säädöllä on oma merkityksensä palamisolosuhteisiin. Nykyaikaisissa pientaloissa veto-olosuhteet saattavat äkillisestikin muuttua koneellisen ilmanvaihdon, keskuspölyimurin tai liesituulettimen käytön vaikutuksesta.

Tulisijan säännöllinen huolto, esimerkiksi nuohous, on hyvin tärkeää. Tulisijoissa tulipesän koko ja rakenne sekä lämpötekniset ominaisuudet vaikuttavat palamisolosuhteisiin, mutta erityisen suuri merkitys päästöille on palamiseen syötettävän ilman vaiheistuksella. Tällä tarkoitetaan sitä, että palamisen tarvittava ilma jaetaan liekin eri osiin eri reittejä pitkin, jolloin palamisen säätäminen on helpompaa. Väärillä polttotavoilla hyväkin tulisija aiheuttaa suuret päästöt, puuta kuluu turhaan, tulisija voi vahingoittua ja savua tulla sisälle.

Tulisijan ylilämmittäminen vaurioittaa ja aiheuttaa tulipalovaaraa

Tulisijojen ylilämmittäminen on toinen merkittävästi paloturvallisuutta heikentävä tapa toimia. Ylikuumenemisen vaara on suuri, jos tulisijaa lämmittävä henkilö laittaa halkoja toisensa perään ja polttaa monta suurta pesällistä samalla lämmityskerralla. Ylilämmittämisellä syntynyt lämpökuorma voi murtaa hormin tiiliä ja saada aikaan halkeamia, joista satojen asteiden palokaasut karkaavat ja voivat sytyttää lähellä olevan materiaalin tuleen.

On erittäin tärkeää noudattaa tulisijan käyttöön tarkoitettuja ohjeita. Mikäli ohjeet ovat päässeet häviämään, niin tulisijan valmistajilta tai paikalliselta nuohoojalta voi kysellä oman tulisijan energiatehokkaasta ja paloturvallisesta käytöstä. Valmistajan ohjeiden vastainen lämmittäminen myös lyhentää takan käyttöikää. Yleisohjeena tulisijaa tulisi lämmittää 1,5–2 tuntia kerrallaan.

Rakennuksen yläpohjan eristetöissä vaaditaan huolellisuutta

On syytä muistuttaa erikseen talojen yläpohjan eristeiden oikeanlaisesta asentamisesta. Tämä koskee niin uudisrakentamista, kuin yläpohjan lisäeristystöitä. On erittäin tärkeää, että eristeiden puhaltaminen suoritetaan huolellisesti huomioiden myös savupiippujen edellyttämät toimenpiteet ennen eristystöihin ryhtymistä. Mikäli yläpohjan lisäeristystyöhön liittyvä savupiipun läpiviennin toteutus kuuluu työurakkaan, on ennen työn hyväksymistä syytä varmistaa, että se tehdään huolellisesti ja oikein.

Yläpohjarakenteiden paloeristys rakennuksen savupiippujen läpivientien kohdalla on jäänyt vähälle huomiolle. Savupiippujen läpivientiratkaisut on toteutettava oikealla tavalla savupiipputyypin mukaan. Yläpohjassa käytettävät puhalluseristeet eivät saa olla kosketuksissa savupiipun kanssa. Ennen puhallustöitä savupiipun ympärillä oleva tuulettuva tila tulee suojata. Työnaikainen suojaus tulee ehdottomasti poistaa työsuorituksen jälkeen.