Leikin vastakohta on masennus

Niinhän ne laulun sanatkin menevät; Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii, sormet sanoo so, so, so, kengän kannat koo, koo, koo. Lapset laulavat ja leikkivät.

Aika kova on väite, että leikin vastakohta on masennus. Näin kirjoitti aikoinaan psykologi Brian Sutton-Smith, joka tutki sekä lasten että aikuisten leikkiin liittyviä käsitteitä ja asioita. Hän on myös kirjoittanut muutaman kirjan, joista tunnetuin on ehkä The Ambiquity of Play (1997).

Tarkemmin kuin miettii, niin ehkei väite olekaan niin kova. Ihminen on tehty liikkuvaksi, tekeväksi eli leikkiväksi. Kun ihminen jämähtää paikoilleen alkaa ongelmat. Niin fyysiset kuin psyykkisetkin.

Suomessa on kymmeniä tuhansia ADHD:sta kärsiviä lapsia ja nuoria. Kansainvälisten tutkimusten perusteella voi arvioida, että Suomessa on 50 000-100 000 ADHD-oireista kärsivää aikuista. Kaikkiaan Suomessa on lähes 500 000 masennuslääkkeen syöjää. Eli hoidamme ongelmaa oireiden kautta? Pitäisikö alkaa hoitamaan ennemmin syitä oireisiin? Mistä kaikki johtuu?

Onhan jo vuosituhansia sitten ihminen ollut metsästäjä-keräilijä, jonka lähes ainut tarkoitus oli liikkua, kerää ruokaa ja elää. Nyt vuosia jälkeenpäin ihmetelemme, kun lapset jymähtävät paikoilleen ”ruudun” taakse, niin alkavat ongelmat. Niin lapset, nuoret, aikuiset kuin vanhemmatkin tarvitsevat virikkeitä, leikkejä. Lasten leikit ovat ehkä hieman erilaisia kuin nuorten tai vanhempien. Jotain yhteistä kuitenkin niissä on. Ihminen tarvitsee leikkimieltä ja iloa elämään. Jos iloa ei ole, niin masennus uhkaa. Ei elämän tarvitse olla aina niin totista kaikessa, mitä koemme ja elämme. Onhan aikuisillakin sanontana raskas duuni, raskaat huvit. Aikuiset leikkivät vain hieman erilaisia leikkejä kuin lapset, niin kuin Brian Suton-Smith tutkimuksissaan esittää.

Kun itse elin lapsuutta ja nuoruutta, niin ajanviete oli täysin erilaista kuin nykyään. Itse muistelen iloisesti kirkonrottaa, juoksukilpailuja talojen ympäri, pihafudista, pihalätkää ja kaikennäköisiä pihaleikkejä. Tehtiin lumilinnoja, joissa kävimme harmittomia lumisotia joukkueiden kesken. Ne olivat sen ajan leikkejä. Lasten ja nuorten leikit ovat vähentyneet ja samassa Ritalin lääkitys on lisääntynyt. 40 v. sitten en ollut kuullutkaan koko lääkkeestä tai tiennyt siitä. Ritalin lääkitys on siis ADHD lääkitys – tarkkaavaisuusongelmaisille lapsille.

Ei 80-luvulla ollut edes koko tautia, tai itse en ainakaan tuntenut tai tiennyt, että jollain ADHD diagnoosia olisi ollut tai käyttänyt lääkitystä siihen. Tarkkaavaisuushäiriöitä kyllä oli. Se oli aivan normaalia, kohdennettuna oikein, leikit sujuivat kaikilla hyvin. Kyllä, kun leikittiin, juostiin ja pelattiin palloa koko päivä ulkona, niin ei tarkkaavaisuusongelmista ollut tietoakaan. Oli täysin ”loppu” ja väsynyt viikonloppuiltaisinkin. Toisin on tänä päivänä. Lapset eivät saa tarpeeksi leikkiä eikä liikuntaa. Liian moni lapsi ja nuori pörrää ”ruudussa” erilaisten pelien ja ohjelmien parissa. Sosiaalisesta mediasta on tullut toinen koti, maaten sängyssä, tuijottaen ruutua.

ADHD ja Masennus

ADHD on Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Tutkimuksissa on havaittu, että ADHD potilailla on aivoissaan tavallista vähemmän dopamiinia. Ritalin (ADHD lääke) lisäävät sen vapautumista. Dopamiini aiheuttaa mielihyvän

kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppi-mista.

Arviot masennuksen yleisyydestä ADHD-diagnoosin saaneilla vaihtelevat huomattavasti. Arvioon vaikuttavat mm. ikä ja sukupuoli. Blackman ym. tutkimuksessa masennus oli selvästi yleisempää ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla, kuin lapsilla, joilla ei ollut ADHD:ta. ADHD-diagnoosin saaneista lapsista 9 % täytti masennuksen kriteerit, kun masennuksen yleisenä esiintyvyytenä pidetään 2 % lapsista ja 4,7 % nuorista. Gillbergin mukaan 16-26 %:lla ADHD-kriteerit täyttävistä lapsista tai nuorista on myös masennus. Pitkäaikaisseurannassa masennuksen yleisyys liitännäisoireena pysyi samana 7, 10 ja 13 vuoden ikäisillä.

ADHD-nuorilla masennuksen yleisyys oli 12-50 % ja oli 5,5 kertaa yleisempää kuin verrokeilla.

Selkeimpiä oireita vakavasta masennuksesta ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla ja nuorilla ovat sosiaalinen vetäytyminen, mielihyvän menetys, depressiiviset uskomukset, itsemurha-ajatukset ja psykomotorinen hidastuneisuus.

(Lähde: https://www.kaypahoito.fi/nix00982)

Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä varhaiskasvatuksessa

Leikki on keskeinen toimintatapa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tarjota lapsille mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin. Leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Leikissä lapsi oppii, mutta lapselle itselleen leikki ei ole tietoisesti oppimisen väline vaan tapa olla ja elää sekä hahmottaa maailmaa. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita, uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin.

Lapselle leikin merkitys syntyy leikistä itsestään. Leikki tuottaa lapsille iloa ja mielihyvää (dopamiinin tuotanto). Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita: he jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovat sosiaalisia suhteita sekä muodostavat merkityksiä kokemuksistaan. Leikissä lapset rakentavat käsitystä itsestään ja muista ihmisistä. Leikkiessään lapset sekä jäljittelevät että luovat uutta ja muuntavat näkemäänsä. Samalla he mallintavat ja testaavat haaveitaan ja toiveitaan. Mielikuvitus mahdollistaa sen, että lapset voivat kokeilla erilaisia rooleja ja ideoita, joita he muuten eivät voisi toteuttaa. Leikkiessään lapset voivat käsitellä itselleen vaikeita kokemuksia. Leikissä on turvallista kokeilla, yrittää ja erehtyä.

Leikissä yhdistyvät keskeiset oppimista edistävät elementit: innostus, yhdessä tekeminen ja omien taitojen haastaminen. Leikki kehittyy ja saa eri muotoja kokemusten karttuessa. Henkilöstön ja lasten sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus luovat perustan ajattelun ja kielen kehitykselle sekä kehittyville leikkitaidoille. Lapset havainnoivat, kokeilevat ja oppivat yhteisön sääntöjä leikissä. Ryhmässä leikkiessään lapset oppivat säätelemään tunteitaan ja tahtomistaan sekä huomioimaan toisten ihmisten näkökulmia. Yhteisöllisyys kasvaa leikin kautta ja vahvistaa myönteistä tunneilmastoa.

Leikki on varhaiskasvatuksen keskeinen työtapa. Pedagogisessa toiminnassa voidaan leikin juonen kehittelyssä ja leikkimaailmojen rakentamisessa yhdistää esimerkiksi draamaa, improvisaatiota tai satuja. Tuleekin tiedostaa keskittyneen tutkimisen, spontaanin luovan ilmaisun sekä vauhdikkaiden liikunta- ja peuhausleikkien merkitys lasten hyvinvoinnille ja oppimiselle. Eri tilanteita voi rikastaa leikinomaisuudella. Lorut, sanaleikit, laulut ja yhteinen hassuttelu vahvistavat myönteistä ilmapiiriä, mikä tukee oppimista ja hyvinvointia.

Henkilöstön tehtävä on turvata leikin edellytykset, ohjata leikkiä sopivalla tavalla ja huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena yhteisissä leikeissä omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Henkilöstön tulee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tukea lasten leikin kehittymistä sekä ohjata sitä joko leikin ulkopuolelta tai olemalla itse mukana leikissä. Henkilöstön fyysinen ja psyykkinen läsnäolo tukee lasten välistä vuorovaikutusta ja ehkäisee ristiriitatilanteiden syntymistä.

Henkilöstön tulee havainnoida ja dokumentoida lasten leikkiä. Leikin havainnointi lisää henkilöstön ymmärrystä lasten ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista sekä heidän tunteistaan ja kokemuksistaan. Havaintoja käytetään leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa. Henkilöstöltä edellytetään herkkyyttä ja ammattitaitoa sekä sukupuolisensitiivisyyttä havaita lasten leikkialoitteita ja vastata niihin sopivalla tavalla.

Pitkäkestoiseen leikkiin tarvitaan aikaa, rauhaa ja tilaa sekä sopivia ja lasten saatavilla olevia leikkivälineitä ja materiaaleja. Oppimisympäristöjen tulee joustaa leikkien mukaan, sillä leikit eivät välttämättä pysy paikallaan niille nimetyissä tiloissa.

Lasten kulttuurin ja lapsille suunnatun median tunteminen auttaa henkilöstöä ymmärtämään lasten leikkejä. Myös erilaiset pelit ja digitaaliset välineet tarjoavat niihin monenlaisia mahdollisuuksia. Leikkiin kannustavassa oppimisympäristössä myös aikuinen on oppija. Henkilöstö keskustelee leikin merkityksestä ja lasten leikkeihin liittyvistä havainnoista huoltajien kanssa. Tällä tavoin voidaan edistää leikkien jatkumista kotona tai varhaiskasvatuksessa.

(Lähde: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/2013042)

Voidaan todeta, että leikki on lasten elämää. Jos lasten ei anneta elää, he masentuvat, aivan niin kuin aikuisetkin. Nuorilla leikki muuttuu toisenlaiseksi. Monesti liikuntaa ja urheilua voidaankin pitää leikkinä. Etenkin joukkuelajeissa ja ryhmissä toteutettavissa liikuntamuodoissa nuoret saavat ottaa muita huomioon ja pääsevät arvostamaan muita sekä erilaisuutta. Myöskin ryhmävastuu ja ryhmän säännöt ovat tärkeässä roolissa. Kaikki kuitenkin voidaan tehdä leikin kautta. Tätä kautta tuleekin harjoiteltua aikuisten maailmassa tarvittavat taidot.

Mitä ruutuaika saa aikaan?

On havaittu, että liiallinen ruutuaika aiheuttaa lapsille erilaisia käytöshäiriöitä; Lapsi tulee pahalle päälle, levottomaksi tai ärtyisäksi, mikään ei ole enää hauskaa ja mikään ei onnistu. Lasta ei kiinnosta leikkiä. Lapsi ei jaksa keskittyä. Lopuksi alkaa tulemaan fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä. Fyysinen leikki tai liikunta vähenee olennaisesti ja siitä seuraa lisää fyysisiä ongelmia, sekä tarkkaavaisuushäiriöitä. ”Ennen vanhaan” lapset laitettiin pihalle leikkimään, nykyään hoidetaan ja ”huumataan” Ritalinilla. Toinen asia, mihin tämä koko sekamelska vaikuttaa on vanhempien läsnäoloon lasten kanssa. Vanhemmilla ei välttämättä ole tietoa, mitä lapset tekevät tai kuinka he todellisuudessa voivat. Vanhemmat yksinkertaisesti ulkoistavat vanhemmuuden ruudulle. Sen me kaikki tajuamme, että siitä ei voi aiheutua kuin suuria ongelmia tulevaisuudessa. Samassa kun lasten mielialalääkitys on kasvanut, ruutuaika on pidentynyt 80-luvulta moninkertaiseksi tähän päivään verrattuna. Toki yksi syy on varmasti se, että aiemmin ruutu tarkoitti pääasiassa TV:tä. Nykyään on kaikkea muutakin – pelejä, sosiaalinen media jne.

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/57845/1/URN:NBN:fi:jyu-201805032453.pdf

Asiaa onkin tutkittu Suomessa ja keskimääräistä pidempi päivittäinen ruutuaika lisää lasten keskittymisvaikeuksien, ylivilkkauden ja impulsiivisuuden riskiä. Lapset tulisi saada ulos juoksemaan ja leikkimään. Ei muuta kuin pihalle leikkimään.

Mikä saa Suomalaiset masentumaan?

Tapa, jolla meistä monet työskentelevät, vailla vapautta, vailla leikkiä, vailla sisäistä motivaatiota saa yhä useammat masentumaan. WHO:n mukaan masennus onkin kansantauti numero 1. maailmalla. Meidän suurimmat vajeemme eivät olekaan budjeteissa, vaan meissä itsessämme. Kyse on merkityksellisyyden vajeesta ja leikin puutteesta. Ihmiset eivät yksinkertaisesti koe olevansa merkityksellisiä. Sisältö puuttuu elämästämme.

Mikä on koulujärjestelmämme pohjimmainen tavoite? Keskitymme ainoastaan hyviin arvosanoihin ja hyvin palkattuun työhön, jossa tulee menestyä. On aikoinaan tehty tutkimus työssäkäyvistä ihmisistä ja 25 % heistä epäili oman työnsä hyödyllisyyttä (27 000 työntekijää). Datan perusteella useimmat sosiaalisesti hyödyttömät työpaikat esim. pankit, asianajotoimistot ja mainostoimistot olivat juuri tällaisia. He olivat myös hyvin menestyneitä ja saaneet aikoinaan hyviä arvosanoja kouluissa. Mutta se tärkein puuttuu – työn hyödyllisyyden kokemus.

Kaikki kuulostaa aivan hullulle. Ensin panostamme kaiken siihen, että menestymme, saamme hyvän työpaikan, rahaa millä elää ja sen jälkeen koemme tyytymättömyyttä. Mitä valtio ja poliitikot tekevät ja sanovat? On pärjättävä vielä paremmin vertailuissa, meidän on oltava vielä paremmin koulutettuja ja tienattava vielä enemmän rahaa, jotta kasvaisimme taloudessa.

Mihin ihmeessä tarvitaan niitä kaikkia tutkintotodistuksia? Ne eivät ole osoitus ainakaan luovuudesta ja mielikuvituksesta. Ne ovat osoitus kyvystä istua hiljaa koulun penkillä, nyökytellä myöntävästi ja päntätä kirjoja päähän. Filosofi Ivan Illich kirjoitti aikanaan: Koulu on mainostoimisto, joka haluaa saada meidät uskomaan, että me tarvitsemme yhteiskuntaa sellaisena kuin se on.

(Lähde: Hyvän Historia 2021, R. Bregman)

Kouluissa opetetaan tällä hetkellä tietoa, kun painopiste tulisi olla enemmän viisaudessa. Kouluihin tulisi lisätä sellaisia kouluaineita, jossa käsitellään tunteita ja toisten arvostamista. Tästä julkaisenkin seuraavan blogikirjoitukseni; Lasten ja nuorten tunne- sekä vuorovaikutustaidot oppiaineena.

Kun katsoo nykyihmistä, niin hän tekee töitä n. 40 h viikossa. Tämän jälkeen on omat harrastukset ja menot. Lapsille työnnetään elektroninen laite käteen, jotta lapsilla olisi tekemistä. Tätä jatketaan ja jatketaan, kunnes tulee tunne, ettei tässä missään ole mitään järkeä. Niin kuin aiemmin kirjoituksessa mainitsin ”esi-ihmisestä”, tuosta metsästäjä-keräilijästä, niin he tekivät töitä ainoastaan sen vuoksi, että elivät. Heillä jäi paljon enemmän aikaa muuhunkin mm. leikkimiseen sekä jälkeläisistä huolehtimiseen.

Lapsien tulisikin saada olla lapsia. Ei ole tarkoitus laittaa lasten käteen elektronista laitetta, jolla todella voimme ulkoistaa vanhemmuuden. Lapset tarvitsevat rakkautta. Lapset on tehty liikutettavaksi leikkien. On todella huolestuttavaa lukea lukuja, kuinka paljon erilaisia tarkkaavaisuushäiriöllisiä lapsia maassamme on. Itse en usko edes koko tarkkaavaisuushäiriöön diagnoosina. Lapset, jotka eivät kykene keskittymään tiettyyn asiaan, syy lienee siinä, ettei heitä yksinkertaisesti kiinnosta tietyt asiat. Tässä asiassa on ihan omakohtainenkin kokemus. Lapsille tulisikin löytää oikeat kiinnostuksen kohteet fyysisestä maailmasta.

Aikuisille, liike on lääke, joka on ihan tieteessäkin todistettu ja osoitettu. Miksei se lapsille olisi? Voitaisiinkin varmasti todeta, että leikki on lääke lapsille.