Extralehdet Extralehdet
Koronapandemian vaikutuksia kouluikäisiin nuoriin on arvioitu liian yksipuolisesti ja kielteisesti sekä usein menetelmällisesti puutteelliseen näyttöön perustuen. Tuore väitöstutkimus haastaa laajasti hyväksytyt käsitykset pandemian yksipuolisen kielteisistä vaikutuksista nuoriin ja korostaa tarvetta parantaa hyvinvointivaikutusten arviointia päätöksenteon tukena.
Väitöskirjatutkija VTM Juuso Repo tarkasteli väitöstutkimuksessaan koronapandemian vaikutuksia alle 18–vuotiaisiin nuoriin. Tutkimus osoittaa, miten yleiset väitteet pandemian vaikutuksista perustuvat usein menetelmällisesti puutteelliseen näyttöön. Pandemian pitkäaikaisia vaikutuksia on vaikea erottaa nuorten normaaleista kehitysvaiheista, hetkellisistä vaikutuksista ja pidemmän aikavälin trendeistä.
– Nuorten heikentyneestä hyvinvoinnista ja eriarvoisuuden kasvusta on syytetty liian yksipuolisesti koronapandemiaa, Repo huomauttaa.
Revon mukaan väitöstutkimus kyseenalaistaa kaksi laajasti hyväksyttyä yleistystä: sen, että pandemia olisi väestötasolla merkittävästi heikentänyt kouluikäisten nuorten hyvinvointia, ja toiseksi sen, että vaikutukset olisivat kohdistuneet erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin.
– Tarkoitukseni ei ole vähätellä pandemian monille aiheuttamaa kärsimystä, vaan arvioida kriittisesti pandemian aikaista tutkimusta ja päätöksentekoa. Tämä on tärkeää nuorten hyvinvoinnin seurannan kehittämiseksi ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien nuorten tuen vahvistamiseksi, Repo täsmentää.
Tulokset haastavat yleiset oletukset pandemian vaikutuksista
Väitöskirja koostui neljästä osatutkimuksesta, joissa hyödynnettiin laajoja aineistoja Suomesta, Pohjoismaista ja Australiasta sekä monitieteistä resilienssiteoriaa, joka huomioi kriisien kielteiset ja myönteiset vaikutukset. Tulokset osoittavat pandemian vaikutusten olleen rajallisia ja monimutkaisempia kuin aiemmin on esitetty.
Tulosten perusteella pandemian pitkäaikaiset vaikutukset esimerkiksi nuorten akateemiseen pystyvyyteen ja tunnesäätelyyn olivat vähäisiä. Monien haavoittuvassa asemassa olevien nuorten kehitys oli vakaampaa kuin odotettiin. Kielteiset vaikutukset kohdistuivat usein pikemminkin paremmin voiviin nuoriin kuin niihin, jotka olivat kokeneet esimerkiksi kiusaamista, yksinäisyyttä tai ahdistuneisuutta jo ennen pandemiaa. Lisäksi kiusaaminen väheni tulosten mukaan merkittävästi etäopetuksen aikana, ja monet kiusaamista kokeneet nuoret kokivat etäopetuksen normaaliolojen koulunkäyntiä myönteisemmäksi. Nettikiusaaminen ei etäopetuksen aikana yleistynyt, vaikka internetin käyttö lisääntyi.
Revon mukaan tutkimuksessa ei myöskään löytynyt näyttöä sille, että nuorten perhetaustaan liittyvät hyvinvointierot olisivat pandemian vaikutuksena kasvaneet.
– PISA-aineistojen perusteella nuorten hyvinvointiprofiilit säilyivät vakaina ennen pandemiaa ja sen jälkeen. Oppimistulosten lasku oli voimakkaampaa hyvinvoivien nuorten parissa, Repo sanoo.
Hyvinvointivaikutusten arviointi tarvitsee nykyistä paremman tietopohjan
Revon mukaan pandemian vaikutusten yksipuolinen korostaminen on vienyt huomion muista merkittävistä kehityskuluista ja estänyt kriisin esiin nostamien mahdollisuuksien hyödyntämisen.
– Etäopetus toi pysäyttävällä tavalla esiin, miten kielteistä kasvokkainen koulunkäynti voi monille haavoittuvassa asemassa oleville nuorille olla. Muistamalla pandemiasta vain sen kielteiset vaikutukset, sivuutamme näiden nuorten kokemukset ja avautuneet näkökulmat koulun ja etäopetuksen kehittämiseen, hän esittää.
Pandemiavaikutusten ylikorostaminen on heikentänyt päätöksenteon laatua Revon mukaan. Hän sanoo, että päätöksentekoon tarvitaan nykyistä luotettavampaa vaikuttavuustietoa, jotta kiristyviä julkisia resursseja voidaan kohdentaa tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin.
– Suomeen tarvittaisiin uudenlainen nuorten hyvinvoinnin seuranta, joka parantaisi hyvinvointivaikutusten arviointia ja tukisi päätöksentekoa muuttuvissa olosuhteissa. Koululaisille toteutettavat yksittäiset kyselyt pitäisi pääosin jättää tekemättä. Näiden sijaan pitäisi investoida systemaattisesti pitkittäisaineistoihin, ja yhdistää niitä rekisteritietoihin esimerkiksi tutkimuksessani esitellyn Etelä-Australian mallin mukaisesti, Repo esittää.
Väitöstutkimus korostaa luotettavan vaikuttavuustiedon ja tutkimusmenetelmien tärkeyttä päätöksenteossa. Se tarjoaa päätöksentekijöille, tutkijoille ja opettajille näkökulmia nuorten hyvinvoinnin ymmärtämiseen ja arviointiin.
