Ihmissuhteisiin keskittyvä hoito auttaa masennuksessa

Merkittävä osa masennuspotilaista hyötyy läheisten ihmissuhteiden toimivuuteen ja tukeen perustuvasta lyhyestä jäsennellystä hoidosta. Valtaosa tulisi hoitaa Käypä hoito -suosituksen mukaisesti perusterveydenhuollossa. Psykoterapeuttisten hoitojen tarjonta ei ole kuitenkaan vastannut riittävästi kysyntään.

Psykologian lisensiaatti Jarmo Kontunen selvitti väitöstutkimuksessaan masennuksen ensivaiheen hoitoa. Tutkimuksensa pohjalta Kontunen suosittelee perusterveydenhuollon ammattilaisille psykoterapeuttisia keinoja masennuspotilaiden auttamiseen.

Yksi mahdollinen kysyntään vastaava hoito, jota tässä väitöskirjassa on tutkittu, on interpersonaalinen ohjanta eli Interpersonal Counselling (IPC). Siinä keskitytään seitsemällä käyntikerralla ajankohtaisten ihmissuhdeongelmien ja elämänmuutosten aiheuttaman stressin käsittelyyn ja sitä kautta masennusoireiden helpottamiseen.

Merkittävä osa potilaista toipui

Tutkimuksen tilastollinen osuus osoitti, että lyhyt psykiatristen sairaanhoitajien toteuttama IPC-ohjanta perusterveydenhuollon depression hoidossa oli verrattavissa tuloksiltaan puolta pidempään lyhytpsykoterapiaan erikoissairaanhoidossa. Vuoden seurannassa noin 60 % IPC-hoidoissa olleista potilaista oli täysin toipunut.

Tilastollista ja laadullista tutkimusotetta yhdistävässä osatutkimuksessa havaittiin, että masennuksesta toipuneiden potilaiden ongelma-alueen määrittely toteutui hyvin potilaan ja hoitajan yhteisymmärryksessä. Onnistuneissa hoidoissa potilailla oli saatavilla hoidon ulkopuolista sosiaalista tukea, minkä avulla vuorovaikutuksellisia ongelmia pystyttiin käsittelemään läheisten kanssa.

Tapaustutkimusosuudessa näkyi, miten IPC-menetelmän mukainen aktiivinen ja vastavuoroinen toiminta rohkaisivat potilasta päästämään irti itsesyytöksistä ja ottamaan vaikeat asiat esille läheisensä kanssa.

Masennuksen ensivaiheen hoitoon huomiota

Väitöskirjan tulokset vahvistavat käsitystä, että ajoissa räätälöity hoito perusterveydenhuollossa lievittää masennuksen oireita, vähentää inhimillistä kärsimystä ja mahdollisesti myös masennuksen yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia.

Väitöskirjan tutkimusaineisto koostui 40:stä ensi kertaa masennuksen vuoksi hoitoon hakeutuneesta potilaasta. Potilaiden oireita arvioitiin ennen hoidon aloitusta, sen lopussa sekä 12 kuukauden jälkiseurannassa. Lisäksi potilaiden hoitoprosesseja seurattiin terapiaistuntojen ääninauhoituksin ja jälkihaastatteluin.

Väitöskirja on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa.