Extralehdet Extralehdet
Kuntien eriytyminen näkyy väestökehityksessä, taloudessa, rahoituksessa, palveluiden ja henkilöstön saatavuudessa, sekä elinkeinorakenteissa ja demokratian toteutumisessa. Tämä heijastuu myös monien kuntien edellytyksiin hoitaa lakisääteisiä tehtäviä.
Pienenevät ikäluokat, kunta-alan voimakas eläköityminen, osaavan työvoiman saatavuuteen liittyvät ongelmat sekä kuntatalouden heikot näkymät vaikeuttavat lähivuosina kansalaisille välttämättömien peruspalvelujen järjestämistä erityisesti väestöä menettävissä pienissä kunnissa.
Eriytymiskehitys on johtamassa tilanteeseen, jossa voi olla aiempaa vaikeampi varmistaa, että kaikilla kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään.
Työikäisen väestön määrä vähenee noin 3 400 henkilöllä vuosittain. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on nopeutumassa. Ilman sote-menojen tuottavuuden nostamista sekä henkilöstön riittävyys että muihin julkisiin peruspalveluihin käytettävien resurssien kaventuminen muodostuvat ongelmaksi. Asetelman ratkaiseminen on välttämätöntä, jotta sote-menojen ja esimerkiksi tulevien ikäluokkien koulutusmenojen välille ei synny yhteiskunnallisesti haitallista jännitettä.
Väestörakenteen muutosten epäsymmetrisyys lisää yhteiskunnan kustannuksia
Väestön ikääntymisen, syntyvyyden alenemisen ja muuttoliikkeen yhteisvaikutukset muokkaavat kuntakenttää merkittävästi. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestön keskittyminen pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin jatkuu. Väestöään menettävien ja harmaantuvien kuntien tulot vähenevät, mutta toimintamenoja ja investointeja ei välttämättä voida tai kyetä vähentämään samassa suhteessa.
Kasvavissa kunnissa väestönkasvu lisää verotuloja ja valtionosuuksia, mutta uudet asukkaat tarvitsevat palveluita, jotka edellyttävät puolestaan investointeja. Muuttovoiton hyöty riippuukin siitä, millaista väestöä kuntaan muuttaa ja toisaalta siitä, kuinka paljon kunnan senhetkinen palvelurakenne kestää väestön lisäystä ilman uusia investointeja.
Väestörakenteen nopeat muutokset lisäävät yhteiskunnan kokonaiskuluja. Esimerkiksi koulurakennuksia on riittävästi, mutta monet niistä sijaitsevat pian väärissä paikoissa. Tästä syntyy yhteiskunnan kustannusten epäsymmetriaa.
Kuntien talouden liikkumavaran turvaaminen ja yhteiskunnan varojen tehokas käyttö edellyttävät kuntien palveluverkkoinvestointien osalta pitkäjänteisyyttä, priorisointia ja strategisen suunnittelun perustamista realistisille lähtökohdille.
Ikääntyminen ja muuttoliike eriyttävät kuntien tulopohjaa
Myös kuntien verotulokehityksessä on nähtävissä huomattavaa eriytymistä. Yhteisöverotulot ovat keskittyneet entistä pienemmälle kuntajoukolle, mutta myös kunnallisveron tuotossa on suuria eroja. Kuntien välillä on selviä eroja asukkaiden tulotasossa, mihin vaikuttaa muun muassa asukkaiden koulutustaso. Kun ikäihmisten väestöosuuden kasvaa, eläketulojen osuus ansiotuloista nousee. Tämä heikentää osaltaan verotuottoa, koska eläketulot ovat tasoltaan keskimäärin alempia kuin palkkatulot.
Viimeaikainen suotuisa työllisyyskehitys ei sekään näy kaikissa kunnissa. Vaikka työllisyysaste on noussut, työllisten määrä on noussut yli 2010-luvun alun tason vain suurimmissa kaupungeissa.
Kunnallisverotuksen vähennyksiä on vuosien mittaan kasvatettu, mikä on heikentänyt kunnallisveron todellista tuottoa sitä enemmän, mitä enemmän kunnassa on pieni- ja keskituloisia palkansaajia. Kunnallisveroprosenttien erot ovatkin edelleen kasvaneet.
Tiedot perustuvat valtiovarainministeriön johdolla valmisteltuun Kuntien tilannekuva -raporttiin, joka käsittelee kuntien väestökehitystä, taloutta, tehtäviä, henkilöstöä, demokratiaa ja elinvoimaa.
