D-vitamiinilisiä tarvitaan talvisin

Rasvaliukoinen D-vitamiini ylläpitää elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainoa sekä on tärkeä luuston ja hampaiden kehityksen ja toiminnan kannalta. D-vitamiini on välttämätön aineenvaihdunnalle sekä hermoston ja lihasten toiminnalle.

Suomessa valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee ottamaan talvisaikaan 10 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin. D-vitamiinin suurin siedettävä saantimaarä EU:ssa ja Yhdysvalloissa on 100 µg, jota ei pitäisi ylittää.

D-vitamiinia saadaan kalaöljystä, kalasta, maitovalmisteista, kananmunasta ja sienistä, sekä D-vitamiinipillereistä. Sitä on myös lisättynä vitaminoiduissa margariineissa ja kevytrasvoissa, vähärasvaisessa maidossa sekä pikkulasten velleissä ja äidinmaidonkorvikkeissa.

Kesällä auringon UV-säteily tuottaa noin 15 minuutin kokovartaloaltistuksessa vaaleaihoisilla jopa 250 mikrogrammaa D-vitamiinia. Useat tutkimukset osoittavat, että kahden viikon auringolle altistuminen kohotti kalsidiolin määrän noin 70 nmol/l tasolta noin 120 nmo/l tasolle. Luonnon UV-säteilystä saatu kalsidiolipitoisuus ei tavallisesti ylitä tasoa 200 nmol/l, eikä auringon tuottaman D-vitamiinin aiheuttamaa myrkytystä tunneta. Kesäisen D-vitamiinin varasto loppuu kuitenkin noin 1–2 kuukaudessa, mistä seuraa, että pimeinä talvikuukausina tarvitaan suun kautta saatavaa D-vitamiinilisää.

Selvitä yksinkertaisella verikokeella

D-vitamiinin varastomuoto on kalsidioli, jota maksa valmistaa D3-vitamiinista. Kalsidiolin veripitoisuus kuvaa D-vitamiinin saannin riittävyyttä. Veritutkimuksien tulosten yhteydessä laboratorio antaa ns. viitearvoalueen, joka kertoo mittaustuloksen vaihtelualueen terveillä henkilöillä. Suomessa seerumin kalsidiolin yleiset viitearvot ovat 40–80 nanomoolia litrassa (nmol/l).