Albaniassa leppoisasti

Ensimmäiset bunkkerit tarkkasilmäinen bongaa jo lentokentällä, viimeistään matkalla Tiranaan, tien varrella appelsiini- ja persimonipuiden katveessa.

Albaanit pitävät niitä kamalana maanvaivana, ikävinä ja hyödyttöminä, matkailijat jännittävinä ja mielenkiintoisina. Matkailija ehdottaa semmoisen betoni- ja rautamöykyn kohdatessaan innosta hihkuen, että mennään tutkimaan se sisältä. Siihen albaani toteaa kyllästyneenä käyneensä jo ainakin miljoonassa. Bunkkereita ei ole miljoonaa, tämänhetkisen tiedon mukaan. Arvioitu lukumäärä vaihtelee 500-700 tuhannen välillä.

Bunkkerit ovat 40 vuotta kestäneen kommunistisen yksinvaltiuden muisto ja jäänne. Niitä alettiin rakentaa 1970-luvun lopulla, kun Albania oli irtisanonut suhteensa Kiinaan. Maa ryhtyi täysin omavaraiseksi, mikä tarkoitti täydellistä eristäytymistä muusta maailmasta. Koko muun, Albanialle vihamielisen maailman odotettiin hyökkäävän maahan jonain päivänä. Siitä, miten tehokas osa puolustusstrategiaa bunkkerit varsinaisessa uhkatilanteessa olisivat olleet, voi olla montaa mieltä.

Albania todellakin on Välimerellä

Se on seikka, joka usein unohtuu. Rantaa löytyy pohjoisesta etelään ja Joonianmeren rannikko on täynnä oliivipuulehtoja. Päivänpaistetta Albaniassa riittää tukahdukseen asti, maa on Euroopan kolmanneksi aurinkoisin. Vuoristoinen maasto tekee matkoista maan ympäri paitsi jännittäviä, myös upeita kokemuksia mahtavine maisemineen, ja pitkin matkaa voi haistaa runsaiden villien yrttien voimakkaan tuoksun ja seurata vuohilaumojen varmaa askellusta jyrkillä rinteillä.

Mandariini voi maistua mandariiniltä

Mandariini voi muuten oikeasti olla mehukas ja maistua mandariinilta… Suurimmat epäluulot ja vähäisimmät odotukset kohdistuvat ruokaan. Sitä on paljon ja se herkullista. Kasvikset ja hedelmät ovat omasta takaa, eikä niiden kasvattamisessa ole käytetty kemikaaleja. Albanialaiset oliivit ja oliiviöljyt ovat omaa luokkaansa, ja albanialainen kreikkalainen salaatti on paras kreikkalainen salaatti.
Annosten runsaudessa ei kitsastella, ja ne voi huudella alas paikallisella viinillä. Aterian päätteeksi voi siemaista ruoansulatusta edistämään snapsin paikallista konjakkia tai viinirypäleistä valmistettua rakia. Sen on todennäköisesti tehnyt ravintoloitsijan sukulaismies.

Ravintoloita löytyy jokaiseen makuun ja jokaisen kukkarolle. Vaikka hienossakin paikassa syö suomalaisittain edullisesti, ei kannata ylenkatsoa pieniä paikallisia tai kadunvarren kuppiloita. Paitsi että niissä syö huokealla, myös palvelu on useimmiten ystävällisempää ja ruoka herkullisempaa.

Tiranan värikkyys

Tirana kumoaa olemukseltaan ja tunnelmaltaan ennakko-odotukset. Kuvitelma ankean harmaasta ja sen sävyjen koko kirjosta romuttuu. Rakennukset ovat värikkäitä ja erilaisin kuvioin koristeltuja. Jos ääneen ihmettelee, että miten kenelläkään on malttia, aikaa ja rahaa moiseen, saa paikallisilta osakseen kummastuneen katseen. Miten niin ei olisi?

Kaupunkikuvaa ja katuja uusitaan vauhdilla ja sananmukaisesti hartiavoimin. Tämä kaikki tietenkin pahentaa ennestään kaoottista liikennettä, mutta ennen pitkään kuopat, kivenmurikat ja halkeilleet kiveykset ovat muisto vain.

Albaanit rakastavat luontoa, ja kaupungissa on kaikkialla puita ja hulppea puisto aavan keinotekoisen järven rannalla. Lähes joka kuppilan ja ravintolan edustalla sirkuttaa kanarialintuja häkeissään. Läheinen Dajti-vuori on luonnonpuistoa. Siellä voi nauttia mahtavista näkymistä alas kaupunkiin, keskikesällä mukavan vilpoisasta ilmasta ja hyvän lounaan.

Paikalliset ovat paitsi ylen ystävällisiä myös tavattoman uteliaita. He eivät tuppaudu seuraan, mutta jos ja kun puheisiin pääsee, voi varautua selvittämään itsestään kaiken työstä ja perhesuhteista tunnustamaansa uskontoon asti. Kysymykset saattavat olla häpeilemättömän suorasukaisia, mutta vastavuoroisesti vieras saa myös tietää kaiken.

Suhtautuminen aikaan ja asioihin on kiireetön, ja toisinaan kaikki hoituu albanialaisella salamyhkäisellä, vaikeasti avautivalla logiikalla. Usein myös ongelmat ratkaistaan suoraviivaisesti. Miksipä sohvaa ei voisi siirtää kaupasta kotiin mopedin tarakalla? Albaanit suhtautuvat myös hämmästyttävän luontevasti ja tyynesti albanialaisiin vastakohtaisuuksiin ja ristiriitaisuuksiin. Kumman mukaan tulisi toimia, liikennettä ohjaavan poliisin vai liikennevalojen?

Monenko islamilaisen maan kansallissankari on kristitty?

Albaanien elämässä uskonto ei näyttele millään lailla pääosaa. Osittain se johtuu siitä, että kaikki uskonnot ja uskonnonharjoitus oli kielletty pitkän aikaa, ja Albania oli maailman ainoa ehdottoman ateistinen valtio. Huomattavasti enemmän painoa on sillä, kuten albaanit itse sanovat, että albanialaisen uskonto on olla albanialainen.

Albaanit ovat omanarvontuntoisia ja sielultaan itsenäisiä, ja heillä on hurjien sotilaiden maine. Syystäkin, ovathan he kautta historian joutuneet pitämään pintansa valloittajia vastaan. Ensin tulivat kreikkalaiset, roomalaiset ja bysanttilaiset, joiden jälkeen oli erityisen levotonta. Maahan tunkeutui ja sitä tai osia siitä piti hallussaan yksi jos toinenkin kansa. Viimein 1300-luvun lopulla tulivat turkkilaiset, jotka hallitsivat Albaniaa sen itsenäistymiseen 1912 saakka.

Valta ei kuitenkaan herunut ottomaaneille helposti. Sittemmin kansallissankariksi ylennetyn Gjergj Kastriotin eli Skanderbeg’n johdolla albanialaiset klaanit nousivat kapinaan, ja taistelivat sangen menestyksekkäästi ylivoimaista vihollista vastaan. Itsepintaista vastarintaa kesti 25 vuotta Skanderbeg’n kuolemaan 1468 asti.  Albaanit eivät koskaan alistuneet, joskin sopeutuivat. Ajan myötä he omaksuivat islamin ja kahvin.

Kahvi ja kahvilat osa elämää

Kahvilla ja kahvilla käymisellä on albanialaisille yhtä tärkeä merkitys kuin suomalaisille. Silloin kun sitä ei ole saatu, on juotu korviketta. Kyläillessä vieraalle tarjotaan heti kahvia, ja tapaamiset hoidetaan kupposen äärellä. Albaanimiesten perinteinen aamupala on kahvi ja raki: kahvi herättää, raki putsaa sisukset ja antaa puhtia.

Oleellinen osa albanialaista elämää on, että illat vietetään kaupungilla käyskennellen ja kahviloissa istuskellen ystävien tai koko perheen kanssa. On vaikea uskoa, ettei tällaista kahvilakulttuuria ollut vielä parikymmentä vuotta sitten. Kahviloita on Tiranassa vieri vieressä, kylki kyljessä, niin ettei tahdo toisistaan erottaa. Monet niistä saattaisivat menevämpien kaupunkien baarit häpeään. Ne ovat siistejä myös sanan varsinaisessa merkityksessä; niitä mopataan alati. Kahvi on erinomaista.

Bllokin alue kaupungin sydämessä on Tiranan iltakahvittelun ydin. Bllok ei ole kaupunginosan nimi, vaan nimitys on sekin jäänne kommunismin ajalta. Siellä asui sosialistisen kansantasavallan ylin johto, eikä tavallisella kansalaisella ollut sinne mitään asiaa.

Albaanit ovat verrattoman vieraanvaraisia

Vieraasta pidetään huoli niin hyvin kuin suinkin. Tämä on osa besaa, eräänlaista käyttäytymiskoodia, joka on määrännyt albaanien elämää kaikilla sen osa-alueilla hamasta menneisyydestä asti. Vaikka ajat ovatkin muuttumassa ja vanhat periaatteet kuihtumassa, tämä perinne elää vahvana edelleen. Albanialaiset haluavat vieraidensa viihtyvän.

Välillä suhtautuminen matkailijoihin on varautunutta. Sitä selitetään usein sillä, että kommunismin vuosikymmeninä kansalaisia kehotettiin kavahtamaan ulkomaalaisia. Todellisuudessa se on vain kielitaidon puutetta, ja sen myötä ujoutta.

Matkailija pärjää saksalla ja italialla varsin hyvin, koska moni albaani on ollut näillä kielialueilla töissä. Kommunikointi onnistuu varsin mainiosti myös elekielellä ja eri kielten railakkaalla sekoittamisella. Monet etenkin englantia opiskelevat albaanit tulevat innokkaasti juttelemaan ulkomaalaisille, eikä ole mitenkään kummallista, että yksi haastelee vieraalle ja kääntää sitten kaiken kaikille muille bussin matkustajille.

On hyvä pitää mielessä muutama suomalaisen jalkapallojoukkueen nimi. Kyllä albaanit ne tunnistavat. Heille jalkapallo on tärkeä osa elämää, ja peleistä lyödään innokkaasti vetoa, myös Suomen peleistä.

Matkailijoille Albania on tuntematon

Kymmenien vuosien eristyneisyys loi maan ympärille salaperäisyyden auran, ja 1990-luvulla tuoreen demokratian levottomat vuodet löivät siihen vaarallisen maan leiman.

Tapahtumien varjo lepää yhä Albanian yllä, jopa liioitellun vahvana. Matkailijoiden annetaan ymmärtää, että pieni maa on roistoja kaikki tyynni vauvasta vaariin. Tälle mielikuvalle nauravat albaanit itsekin. Moni matkailija tulee kiinnostuneena, mutta hiukan pelokkaana, ja lähtee kerrassaan ihastuneena ja myönteisesti yllättyneenä. Tai kenties lievästi pettyneenä, kun antoi evästeeksi saatujen, ylilyövien varoitusten suotta säikyttää.

Albaniaan kannattaa matkustaa avoimin mielin ja leppoisalla asenteella. Albaniasta löytyy rosoa ja särmää, eikä kaikki ole matkailijalle valmiiksi pureskeltua, mutta siinä sen viehätys piileekin. Sillä on oma, melkein käsin kosketeltava erikoinen tunnelmansa, jossa on itää, länttä ja Välimerta ja bunkkereita sekä aimo annos ujoa välittömyyttä, lämpöä ja vilpitöntä vieraanvaraisuutta.

Muutakin kuin kommunismia

Usein unohtuu myös, että Albanian historia on muutakin kuin kommunismia. Maa on arkeologisesti rikas. Antiikin aikoina maa tunnettiin nimellä Illyria, mutta sitä ei tiedetä varmasti, mistä illyrialaiset heimot Balkanille saapuivat. Keskiajalle tultaessa oli alettu käyttää nimitystä Albania, jonka senkin alkuperä on hämärän peitossa. Albanian kieli kuuluu indoeurooppalaisiin, mutta se ei kuitenkaan ole sukua millekään muulle kielelle, ja se on vanhempi kuin latina.

Todisteena antiikin Illyrian merkityksestä on monia merkittäviä rauniokaupunkeja, joihin liittyy sellaisia nimiä kuin Julius Caesar, filosofi Cicero ja runoilija Catullus. Kaikkia arkeologisia kohteita ei ole vielä edes kaivettu esiin. Yhä eläväisistä kaupungeista valkoinen Berat ja kivenharmaa Gjirokastër ovat rakennushistoriallisesti ja arkkitehtuuriltaan omaperäisiä. 600-luvulla eaa. perustettu nykyinen Durrës puolestaan on yhä yksi maan tärkeimmistä satamakaupungeista.