Extralehdet Extralehdet
Suomessa runsaslukuinen vieraslaji supikoira osoittautui keinopesäkokeissa luontaisia nisäkäslajeja yleisemmäksi sorsanpesärosvoksi. Supikoiralle kelpasivat pesät niin rannoilla, metsissä, maaseutumaisemassa kuin kaupungissakin.
Suomen sorsalajeista yli puolet on luokiteltu jollain tasolla uhanalaisiksi. Vieraspetojen epäillään olevan tähän yksi syypää, jonka epäilyn uusi tutkimus osoittaa aiheelliseksi. Kolme vuotta kestäneissä Helsingin yliopiston ja tanskalaisen Aarhusin yliopiston kokeissa riistakameroihin tallentui runsaasti kuvia vieraslajeista rosvoamassa keinopesiä, joita tutkijat perustivat Suomeen ja Tanskaan.
Tarhattujen sinisorsien munilla varustettuja keinopesiä tehtiin yli 400, joista noin 290 Suomeen Uudellemaalle, Hämeeseen ja Pohjois-Savoon. Pesät perustettiin ympäristöihin, joissa sorsat normaalistikin pesivät.
– Supikoira oli yleisin nisäkäspeto kaikissa Suomessa tutkituissa ympäristöissä. Supikoira kävi tuhoamassa pesiä odotetusti rannoilta ja yllättävän usein myös metsästä vesistöjen läheltä, kertoo tutkijatohtori Sari Holopainen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.
Rikotut munat houkuttavat nisäkäspetoja
Riistakamerat paljastivat, että monilla pesillä vieraili useampi peto. Varislinnut hoksasivat pesät usein ensimmäisinä. Joskus varislintu rikkoi munan jo pesään, ja rikotut munat puolestaan houkuttelivat paikalle nisäkäspetoja. Minkki ja supikoira vierailivatkin usein jo muiden rosvoamilla pesillä.
– Alueella olevat pedot voivat hyötyä toisistaan. Varislintujen rikkomat munat antavat vihjeen nisäkäspedoille, ja nämä taas ovat uhka munien lisäksi sorsaemollekin. Monipuolisen petolajiston vaikutus voi siis olla enemmän kuin lajiensa summa, kertoo Holopainen.
Supikoira on todellinen sopeutuja
Supikoira osoittautui ympäristönkäytöltään monella tapaa luontaisia lajeja monipuolisemmaksi. Lajia havaittiin yleisesti rannoilla ja rantametsissä, ja se oli joustava myös maatalous- ja kaupunkimaiseman suhteen. Supikoira osoitti olevansa sopeutuva osa muuta pienpetolajistoa, sillä viikon havainnointijaksolla se saattoi olla joko ainoa pesällä kuvattu laji tai osa runsaslajista yhteisöä.
Keinopesäkokeilla ei voida suoraan osoittaa, että supikoiralla on vaikutusta sorsakantoihin.
– Tulokset kuitenkin osoittavat, että supikoira on luontaisia nisäkäslajeja yleisempi pesärosvo, ja se esiintyy runsaana monenlaisissa sorsien pesimäympäristöissä, selventää Holopainen.
Vesilintukantojen taantumiseen useita syitä
Vieraspetojen lisäksi vesilintukantojen taantumiseen vaikuttavat useat tekijät, joista monet liittyvät vesien liialliseen rehevöitymiseen. Keinopesäkokeiden tulokset auttavat kuitenkin osaltaan ymmärtämään syitä siihen, miksi vesilintukannat ovat heikkenemässä.
– Monen vesilintulajin pesimäkannan taantuminen erityisesti rehevillä järvillä osuu ajallisesti yhteen supikoiran ja minkin runsastumisen kanssa. Tämä kävi ilmi tutkiessamme edesmenneen kalastaja Pentti Linkolan Hämeessä keräämien aineistojen avulla vesilinnustossa tapahtuneita pitkän aikavälin muutoksia jaksolta 1951–1970 jaksolle 1996–2015, toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Hannu Pöysä.
Aineistot tarjosivat ainutlaatuisen mahdollisuuden arvioida muun muassa vieraspetojen roolia vesilintukantojen taantumisessa, sillä vuosien 1951–1970 aineistot olivat jaksolta, jolloin supikoira ja minkki olivat Suomen luonnossa vielä harvalukuisia.
- Mari Rantanen palaa sisäministeriksi - 8.11.2024
- Tasavallan presidentti ei vahvistanut tupakkalain muutosta - 8.11.2024
- Varuskunnista paljastui huumausainerikoksia - 29.10.2024
