Extralehdet Extralehdet
Tunne kassalla on monelle tuttu. Ostoskori ei näytä kummoiselta, mutta kun maksun aika koittaa, sydän muljahtaa. Miten ihmeessä nämä ruokaostokset voivat taas maksaa näin paljon?
Ruoan hinta kiristää hermoja – eikä syyttä. Puhutaan kyllä inflaatiosta, Ukrainan sodasta, energian hinnasta ja muista isoista syistä. Mutta liian usein jätetään sanomatta se, mitä tapahtuu paljon lähempänä – siellä kaupan hyllyjen välissä. On aika sanoa ääneen se, mikä monen päässä pyörii: ruoan hinta Suomessa ei nouse vain maailman tilanteen takia. Kaupassa pelataan peliä, jossa asiakas on häviäjä.
Hintojen nousu ei ole totuus – kauppa osaa pelata meillä
On totta, että energia, jotkin raaka-aineet ja kuljetukset maksavat enemmän. Mutta se ei selitä kaikkea. Yhtä paljon kyse on siitä, miten kauppa osaa vaikuttaa meihin – ostokäyttäytymiseen, valintoihin ja lopulta siihen, kuinka paljon me maksamme.
Kaupat ovat mestareita psykologisessa markkinoinnissa. Ne tietävät, mihin kohtaan hyllyä kannattaa laittaa kallis tuote, jotta halvempi näyttää edulliselta. Ne tietävät, että jos kyltti sanoo “ota 3, maksa 2”, moni nappaa ylimääräisen – vaikka ei oikeasti tarvitsisi. Ne tietävät, että näkyvä tarjous kahvipaketista saa ihmiset unohtamaan sen, että muu valikoima hiljalleen kallistuu, ja kahvipakettia ostaessa ostetaan kaikkea muutakin.
Shrinkflation eli piilokorotus iskee suoraan kuluttajaan
Yksi ovelimmista tempuista on niin sanottu shrinkflation – piilohinnankorotus, jossa tuotteen koko pienenee, mutta hinta pysyy samana. Sipsipussi näyttää tutulta, mutta sisältää vähemmän. Jogurtti on samassa purkissa, mutta kevyempi. Harva huomaa eroa ennen kuin vertaa kilohintaa – ja siinä kohtaa peli on jo pelattu.
Samaan aikaan kaupat rummuttavat alennuksia: halpuutetaan kahvi, jauheliha tai kananmunat. Mutta juuri silloin nostetaan muiden tuotteiden hintoja hiljaisesti. Kuluttaja ei huomaa muutosta yksittäisessä tuotteessa, mutta loppulaskussa se kyllä tuntuu.
Miten selviytyä ruokakaupan hinnankorotuksista?
Vaikka kauppa yrittää ohjata meitä, emme ole täysin avuttomia. Tietoinen kuluttaja on kovan markkinoinnin pahin vihollinen.
Yksinkertainen ostoslista pitää jalat maassa. Kun tietää mitä ostaa, ei tule napattua hyllystä ylimääräistä. Nälkäisenä ei kannata lähteä kauppaan – silloin päätökset tehdään vatsalla, ei järjellä. Yksikköhinta on tärkein hinta – kilohinta tai litrahinta paljastaa nopeasti, mikä tuote on oikeasti edullinen.
Usein kaupan omat merkit – kuten Pirkka, Rainbow tai Kotimaista – ovat laadultaan täysin kelvollisia, mutta merkittävästi halvempia kuin brändituotteet. Eikä joka tarjous ole oikeasti tarjous: kolme pakettia keksejä alennuksella ei säästä mitään, se säästää jos et osta niitä muutenkaan.
Ruoan hinnan “vääjäämätön nousu” on pelkkää markkinointia
Kauppa tekee bisnestä. Se pyrkii kasvattamaan myyntiä, ei suojelemaan kuluttajaa. Siksi meidän pitää suojella itse itseämme. Kun ymmärrämme, miten ruokakaupan hinnoittelu ja markkinointi toimii, voimme tehdä parempia valintoja. Ja mitä useampi meistä tekee niin, sitä vaikeammaksi käy vedättäminen.
Tämä ei vaadi ihmeitä – vain vähän valppautta. Sitä, että ei usko kaikkea mitä huudetaan isolla kyltillä, ja että tarkistaa sen, mitä hinta oikeasti kertoo. Näillä taidoilla voi säästää rahaa joka viikko. Ja se ei ole mikään pikkujuttu tässä ajassa.
Varoitusmerkkejä ovat: halpuutettu, tarjous, säästä jopa, edullinen, superhinta, ale, vain tänään, rajoitettu erä, osta 2, saat 3, osta enemmän, säästä enemmän, säästöpakkaus, perhepakkaus, enemmän samalla hinnalla jne.
