Extralehdet Extralehdet
Parempaa lihasvoimaa tukevan geeniperimän omaavilla miehillä on matalampi riski kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. Tämä yhteys on riippumaton aikuisiän vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrästä ja muista elämäntapoihin liittyvistä tekijöistä.
Alhainen lihasvoima, erityisesti käden puristusvoima, on yhteydessä enneaikaiseen kuolemanriskiin. Lihasvoiman heikentymistä voidaan hidastaa fyysisellä aktiivisuudella. Elämäntapojen lisäksi lihasvoimaan vaikuttavat myös geneettiset tekijät, havaittiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutetussa tutkimuksessa. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan yhteydessä sekä pienempään kokonaiskuolleisuuteen että sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen ikääntyessä, ja voidaanko vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuudella vaikuttaa näihin yhteyksiin.
Perinnöllinen lihasvoima ja fyysisen aktiivisuus
Miehillä perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan pienensi lievästi sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riskiä, jopa muut elämäntavat huomioidessa, kuten tupakointi, alkoholinkulutus ja painoindeksi, sekä tarkasteltaessa muita kuolinsyitä kilpailevana riskinä. Vastoin ennakko-oletuksia tutkimuksessa havaittiin, että perinnöllisen lihasvoiman ja kuoleman riskin välinen yhteys ei ollut riippuvainen fyysisen aktiivisuuden määrästä.
– Perinnöllisen fyysisen vahvuuden ja alhaisemman kuolemanriskin välinen yhteys siis säilyi, liikkuipa henkilö vapaa-ajallaan vähän tai enemmän, väitöskirjatutkija Päivi Herranen liikuntatieteellisestä tiedekunnasta selventää.
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että perinnöllinen alttius suurempaan lihasvoimaan ei lisännyt liikkumista arjessa.
– Henkilöt, jotka ovat geeniperimässään saaneet paremman lihasvoiman eivät siis automaattisesti liiku enemmän kuin muut, Herranen sanoo.
Naisilla perinnöllinen lihasvoima ei ollut yhteydessä kuolleisuuteen, mikä voi johtua sukupuolten välisistä biologisista ja ympäristöllisistä eroista, jotka vaikuttavat sydän- ja verisuoniterveyteen.
– Teoriassa saattaisi olla mahdollista, että geneettiset ja fysiologiset tekijät, jotka edistävät naisten lihasvoimaa, voisivat lisätä heidän herkkyyttään sydän- ja verisuonisairauksille, joiden esiintyvyys naisilla iän myötä yleistyy. Tätä täytyisi kuitenkin vielä selvittää suuremmissa aineistoissa, Herranen pohtii.
Perinnöllisestä lihasvoimasta ja elintavoista voidaan ennustaa terveysriskejä
Tutkimuksessa hyödynnettiin polygeenistä summamuuttujaa, joka yhdistää satojen tuhansien geenimuunnosten yhteisvaikutuksen lihasvoimaan. Polygeenisen summan avulla voidaan vertailla henkilöitä, joilla on poikkeuksellisen korkea tai matala perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan ja tutkia sen yhteyttä erilaisiin terveysriskeihin.
Vaikka lihasvoiman polygeenisen summan itsenäinen ennustekyky on vielä rajallinen, se on samansuuruinen kuin useilla yksittäisillä elämäntavoilla. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta lihasvoiman polygeenistä summaa voitaisiin soveltaa osana yksilöllistä riskiarviointia.
– Lisäksi lihasvoiman polygeenistä summaa voisi mahdollisesti hyödyntää tutkittaessa vaikuttaako yksilön geneettinen taipumus lihasvoiman harjoitteluvasteeseen ja kykyyn kehittyä harjoittelun avulla, Herranen toteaa.
Tutkimuksen aineisto sisälsi tiedot lähes 9000 suomalaisen kaksosen perimästä ja elämäntavoista. Tutkittavien koulutusta, painoindeksiä, tupakointia, alkoholinkäyttöä ja fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kyselylomakkeilla kolmessa eri aikapisteessä.
