Voimaharjoittelu on jo pitkään ollut suuressa suosiossa niin urheilijoiden kuin kuntoilijoiden keskuudessa. Aiempi harjoitustausta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten elimistö kuormittuu voimaharjoitusten aikana ja miten se palautuu harjoitusten jälkeen. Yksi ja sama harjoitus ei sovi kaikille.
Erilaiset voimaharjoitukset aiheuttavat ärsykkeitä kehon eri osissa – hermostossa, lihaksistossa, aineenvaihdunnassa ja hormonituotannossa. Pitkällä aikavälillä harjoitusärsykkeet ovat yhteydessä harjoitusvasteisiin, kuten esimerkiksi voimaominaisuuksien kehittymiseen ja lihasmassan lisääntymiseen.
Johanna Kotikankaan, Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin, miten harjoitustausta vaikuttaa erilaisten voimaharjoituksien aiheuttamiin ärsykkeisiin sekä voimaharjoituksista palautumiseen 48 tunnin aikana. Tutkimukseen osallistui nopeusvoima- ja teholajien urheilijoita, fitness- ja kehonrakennuslajien urheilijoita, sekä kuntoilijoita ilman aiempaa voimaharjoitustaustaa.
Nopeusvoima- ja teholajien urheilijat pystyivät ottamaan itsestään enemmän irti heille lajityypillisen nopeusvoimaharjoituksen aikana. Tästä syystä myös heidän palautumisensa oli hitaampaa verrattuna muihin ryhmiin. Fitness- ja kehonrakennuslajien urheilijat sietivät paremmin nopeusvoimaharjoituksen aiheuttamaa väsymystä, mutta näyttivät palautuvan hitaammin raskaan hypertrofisen eli lihasten kasvattamiseen tähtäävän voimaharjoituksen jälkeen.
– Harjoitustausta ja sen kautta lihas- ja hermostotason ominaisuudet vaikuttavat siihen, millaisen ärsykkeen voimaharjoitus saa aikaan ja kuinka nopeasti siitä palaudutaan, väitöskirjatutkija Johanna Kotikangas tiivistää.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että eri tasoisia ja erilaisen harjoitustaustan omaavia henkilöitä valmennettaessa tulee huomioida yksilölliset erot. Voimaharjoitusten vaatimukset ja harjoitusten välinen palautumisaika voidaan tällöin suhteuttaa paremmin kunkin harjoitustaustaan. Tämä auttaa valmentajia ja liikunta-alan ammattilaisia räätälöimään voimaharjoittelua niin, että harjoitusärsyke on toivotunlainen ja palautuminen riittävää osana kokonaisvaltaista harjoittelua.