Kun kohtaamme seksuaalirikoksen uhrin tulee muistaa, että tilanteessa ollessaan uhreilla on monia reagointitapoja. Vaikka ulkopuolisen mielestä tilanteessa olisi voinut taistella vastaan tai paeta, niin uhri saattaakin alistua. Jähmettyminen ja lamaantuminen eivät ole merkkejä suostumuksesta seksiin, vaan tapoja reagoida yllättävään uhkaan tai pelkoon.
Alaikäisen seksuaalirikoksen uhrin kohdalla on aina huomioitava ikä- ja kehitystasosta johtuva erityinen avuttomuus ja haavoittuvaisuus.
Seksuaalinen kanssakäyminen perustuu luottamukseen, turvallisuuteen, yhteisiin sopimuksiin ja suostumukseen. Kun alaikäisen nuoren seksuaalista itsemääräämisoikeutta rikotaan, rikotaan myös luottamus. Turvalliseksi koetun vuorovaikutuksen muuttuessa odottamatta seksuaaliseksi, lapsi tai nuori voi jähmettyä, lamaantua tai alistua. Tilanne voi herättää uhrissa hämmennystä, pelkoa sekä jälkeenpäin ahdistuneisuutta, häpeää ja syyllisyyttä siitä, ettei hän kyennyt puolustautumaan aktiivisesti taistelemalla tai pakenemalla.
Jähmettyminen, lamaantuminen tai alistuminen eivät ole merkki suostumuksesta seksiin, vaan merkki uhrin kokemasta äärimmäisestä hädästä, uhasta, kauhusta tai pelosta. Joku kykenee pelottavaksi kokemassaan tilanteessa toimimaan rationaalisesti ja johdonmukaisesti ja toinen voi lamaantua toimintakyvyttömäksi. Näitä passiivisia puolustuskeinoja ilmenee esimerkiksi tilanteissa, joissa paon mahdollisuus olisi ulkopuolisen mielestä ilmeinen.
Erityisesti alaikäisen kyky ilmaista kokemustaan ja tahtoaan oma-aloitteisesti hämmentävässä tilanteessa on heikko. Myös kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea.
’’Uhrin kokemat häpeän ja syyllisyyden tunteet voivat hidastaa rikosilmoituksen tekemistä. Tämä vaikeuttaa rikostutkintaa, koska teknistä näyttöä on vaikea saada jälkikäteen. Ilman teknistä näyttöä oikeuden käytössä ajatellaan helposti olevan vain ’’sana vastaan sana’’-tilanne. Tällöin tarvitaan joitain muita seikkoja, joiden avulla on mahdollista arvioida kertomusten uskottavuutta. Nämä seikat koskevat kaikkia seksuaalirikostapauksia iästä riippumatta’’, toteaa erikoissyyttäjä Leena Salovartio Valtakunnansyyttäjänvirastosta.
Seksuaalinen kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö tai väkivalta ovat aina omiaan aiheuttamaan vakavaa vauriota kehitykselle, aiheuttaen trauman. Myös kehitystason vastainen teko voi aikaansaada trauman. Alaikäisen uhrin oma kokemus, tarpeet, kehitysvaihe ja itsemääräämisoikeus tulee aina ottaa huomioon punnittaessa seksuaalisen teon vaikutuksia. Kokemuksista on kuitenkin mahdollista selviytyä esimerkiksi keskusteluavun tuella. Perheen ja lähiaikuisten tuki on tärkeää nuoren toipumisen kannalta.
Väestöliitto on laatinut kolme asiantuntija- ja lääkärilausuntoa oikeudenkäyntiä varten. Lausunnot antavat tietoa murrosikäisten nuorten seksuaalikehityksestä ikäryhmittäin, seksuaalisen kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja väkivallan lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksista sekä keskusteluavun tarpeesta.
Väestöliiton oikeudenkäyntilausunnot löydät osoitteesta www.vaestoliitto.fi/oikeudenkayntilausunto