Miesten tavoittaminen terveysohjelmiin osallistujiksi on vaikeaa. Kuntotasosta riippumatta miehet ovat hyvin tietoisia liikunnan terveysvaikutuksista, mutta suuri osa huonokuntoisista ei tiedosta elintapamuutosten ajankohtaisuutta omalla kohdallaan.
TtM Karoliina Kaasalaisen väitöstyö tarkasteli psykososiaalisten tekijöiden eli tietojen, liikunnan suunnittelutaitojen, tavoitteiden, liikuntapystyvyyden ja sosiaalisen tuen yhteyttä fyysiseen kuntoon ja liikunta-aktiivisuuteen.
– Huonokuntoisista yli 60 prosenttia arvioi kuntonsa paremmaksi kuin kehon koostumuksen, käden puristusvoiman ja sydämen sykevälivaihtelun perusteella laskettu kuntoindeksi osoitti, Kaasalainen kertoo.
Lähes kaikki huonokuntoiset miehet aikoivat lisätä liikunnan harrastamista. Kuitenkin verrattuna parempikuntoisiin, koettu pystyvyys liikunnan harrastamiselle oli heikkoa, liikkumiselle asetettiin harvemmin tavoitteita ja liikunnan edistämiseksi tehtiin vähemmän suunnittelua. Huonokuntoisista kolmasosalta puuttui mieluisa tapa liikkua. Myös kokemus sosiaalisesta tuesta oli heikointa huonokuntoisten ryhmässä.
Liikuntapystyvyys ja tavoitteet avaintekijöitä
Tutkimuksen toisessa vaiheessa lähetettiin seurantakysely osallistujille, joilla oli kuntoindeksin perusteella tarve elintapamuutoksille. Verrattuna liikuntaa vähentäneisiin, liikunnallisesti aktiivisilla oli vahvempia liikuntatavoitteita tutkimuksen alussa ja heidän kokemuksensa liikuntapystyvyydestä lisääntyi seurannan aikana.
– Liikuntakampanjoissa kannattaa pyrkiä vahvistamaan erityisesti pystyvyyden kokemusta eli luottamusta omiin valmiuksiin onnistua liikunnan lisäämisessä. Liikuntapystyvyyteen vaikuttavat useat tekijät, kuten aikaisemmat liikuntakokemukset, sosiaalisen ympäristön palaute ja asetettujen tavoitteiden realistisuus, Kaasalainen selventää.
Kuntotestin herättelevä palaute ja kannustava ilmapiiri ovat hyviä lähtökohtia tavoitteiden asettamiselle ja elintapamuutosten suunnittelulle. Lisäksi tarvitaan mahdollisuus saada yksilöllistä ohjausta ja säännöllistä palautetta myös pidemmällä aikavälillä.
– Jos kuntotestit järjestetään yhteistyössä esimerkiksi paikallisten järjestöjen, urheiluseurojen, vertaisryhmien ja työyhteisöjen kanssa, voidaan helpottaa liikuntaohjaukseen pääsyä tai sopivan liikuntaporukan löytymistä, Kaasalainen ehdottaa.